Oliivikäsi

Viidesluokkalaisemme on innostunut leipomaan. Herkkuleipuriksikin hän ryhtyisi kyllä mielellään, mutta on juuri nyt keskittynyt leipäiselle puolelle, eli olemme saaneet nauttia kotitekoista focacciaa. Ohje on hyvin yksinkertainen:

4 1/2 dl haaleaa vettä (kädenlämpöinen)
25 g tuore hiivaa (myös kuivahiiva käy)
10 dl vehnäjauhoja (lisää fiilistellen eli tarkkaile taikinaa)
3 rkl oliiviöljyä
Pinnalle oliiviöljyä, suolaa, rosmariinia tai timjamia
(uunin lämpötila 200 - 225 astetta)

Variaatioita voi kokeilla lisäämällä oliiviöljyyn hieman valkosipulia tai leivän pintaan viipaloituja oliiveja. Taikinaan sopii myös aurinkokuivatut tomaatit pieninä suikaleina. Tyttäret pitävät eniten yksinkertaisesta versiosta, jossa leivän pinnassa on oliiviöljyä, sormisuolaa sekä timjamia.

Sunnuntaina pikku sisko sai olla isomman leipuriopissa. Keittiöstä kuului innokas hihkaisu: "Minä haluan olla sitten oliivikäsi!" Ilmeisesti tärkeä ja arvostettu osa focaccian valmistusta on oliivikätenä toimiminen. Yhteistyö sujui mukavasti, ja minä pääsin maistelemaan lämmintä leipää.

Ehkä liian harvoin tulee leivottua. Erilaiset sämpylät olisivat herkkua, ja jauhovaihtoehtoja sekä erilaisia siemeniä voisi kokeilla taikinoissa. Taitaisi nuo leipä- ja sämpylätaikinat toimia myös peltileipätyyppisesti, jos on hieman laiska pyörittelemään sämpylöitä (lue: olen).

Torstaina on loppiainen, tuo hassu juhlapyhä. Meillä amarylliksetkin jo ymmärsivät avautua. Jatkavat vielä arjen kaunistamista leikkokukkaversioina. Ja eipä aikaakaan, kun on tulppaanien vuoro!

Keittiöideoita

Odotan jo malttamattomana talomme pohjapiirroksia. Ensinnäkin tietysti siksi, että saamme asemapiirrokset tehtyä ja rakennusluvat hakuun. Sen lisäksi sisustajan mieli jo pyörii tulevien toimintojen ja ratkaisujen parissa. Sisustuslehtien lukija olen toki muutenkin, mutta nyt on ollut keittiöideoiden metsästys mielessä. Vuosien varrella on tullut napattua hyviä ideoita muistiin ja kuunneltua ostopaikkavinkkejä ja käyttökokemuksia.

Keittiö voi olla viihtyisä ja toimiva monella tapaa. Tällä hetkellä omimmalta keittiöidealta tuntuu sellainen, että alakaappeja keittiössä on riittävästi ja nimenomaan reiluja vetolaatikoita. Yläkaappeja viljellään, jos tilatarvetta eli säilytettävää on. Keittiökaappien ovien väri saanee olla musta taikka valkoinen. Tuttua ja turvallista kenties, mutta toivon mukaan myös mahdollisemman pitkäikäisiä värivaihtoehtoja. Purkkeja ja purnukoita voi nostella esiin väripilkuiksi ja kenties piristää keittiön ilmettä pienillä hankinnoilla. Eipä olisi haitaksi, jos esimerkiksi muuten melko linjakkaan keittiön mausteeksi tuo jonkin ajan patinoiman pöydän, jakkaran tai muun hauskan esineen. Käänteisesti voi ajatella, että rustiikki keittiö saisi särmää vaikkapa tehdasmaisesta valaisimesta.

Tuoreissa lehtiselailuissa tykästyin esimerkiksi Dekossa (1/2011) esiteltyyn helsinkiläisen Harrin kotiin, jonka keittiössä oli kivasti väriä maustamassa musta-valkoisuuttta. Yleisilme jää hänen keittiössään tosi valoisaksi ja kalustevalinnat ovat kauniisti esillä. Elle Interiör (12/2010) esittelee puolestaan Ulla Koskisen ja Sameli Rantasen Kannustalo Ladon. Samainen talo on ollut jo esillä suomalaisissakin julkaisussa, mutta nyt myös siis Ruotsin Ellessäkin. Koskinen-Rantasen koti on yhdistelmä mainiota harkintaa ja toimivuutta. Värimaailma on kokonaisuudessa hallittu, mutta särmää sisustukseen on tuotu persoonallisin yksityiskohdin. Perheen ruokailutila on kaunis yksinkertaisuudessaan. Itse taitaisin kyseisssä kodissa räiskiä vähän väriä sinne ja tänne. Sillä lailla sivistyneesti siis (jotain pientä)!

Omaan tulevaan keittiööni löytäisin mielelläni vaikkapa käytetyn ja hyväkuntoisen keittiökaapiston rungon, josta voisin palapelinä ottaa käyttöön niin paljon osia kuin mahdollista. Vetimiä kaapinoviin olen bongaillut jo pidemmän aikaan. Indiskasta ja Loviisan Vanilla Homesta löytyy myös jänniä ja aika romanttisiakin vaihtoehtoja. Saa nähdä mihin loppujen lopuksi päädytään. Keittiö, niin kuin kaikki muukin sisustuksemme, on sekalainen sakki matkan varella mukaan tarttunutta. Niistä aineksista sitten pyritään yhdistämään mahdollisemman viihtyisä ja toimiva kokonaisuus. Ylimääräistä rompetta ei varastoissa juurikaan pyöri, ja jo olemassa olevat kalusteet pyritään käyttämään hyväksi niin pitkälle kuin mahdollista. Joku hauska valaisin hankinta piristäisi kyllä... jos ei muuta niitä itse sisustajaa! Cecilie Manzin Caravaggio-riippuvalaisin saisi meiltä ainakin hyvän kodin.

Jotain uutta, jotain vanhaa... ja vähän väriä piristykseksi. Tämä on resepti tulevan keittiönkin suhteen.

Postilaatikosta löytyi mekko

Postilaatikostamme löytyi tänä aamuna mukava yllätys, kun posti oli lennättänyt Amerikasta tänne etu Siperiaan asti paksun kirjekuoren. Kuoresta löytyi suloinen mekko ja sen kanssa yhteensopiva vaaleanpunainen takki. Olin nämä voittanut aiemmin Johannan blogin arvonnassa. Mekkopalkinto on menossa lahjaksi pienelle neidille, joka voi toivon mukaan käyttää juhlavaa settiä tulevissa kekkereissään. Ja mihinkäs sitä ei voisi nainen (vaikka nuorikin) lähteä kukkamekkoon pukeutuneena!

Mekon esittelee seuraavaksi esikoisemme iku suosikki pehmokaveri Liona Leijona.

Mekkosettiin kuuluu ihana vaaleanpunainen takki, jonka vuori on samaista ruusukangasta kuin mekko.

Mekkoarvonnassa kysyttiin mekkomuistoa, johon kirjasin mukavan muiston useamman kesän takaan. Mekkomuisto ei ollut oma vaatetukseni, vaan tyttärien pellavaiset kesämekot. Poikkeuksellisesti tytöillä oli tuolloin samanlaiset mekot. Kuva on skannattu paperiversiosta, joten kuvanlaatussa on vähän menneiden vuosien havinaa.

Palkintomekon sain valita mekkokauppa.com nimisen verkkokaupan valikoimasta. Kyseistä kaupasta olisinkin löytänyt vaikka kuinka monta kivaa vaihtoehtoa, mutta päädyin ruusukuvioiseen eli kesäiseeen vaihtoehtoon. Suosittelen mekkokauppaa kaikille pienien tyttöjen vanhemmille, isovanhemmille ja muille tuttaville. Käykäähän kurkkaamassa puotia! Kiitokset vielä Johannalle palkinnosta ♥

Season's eatings

EAT PRAY LOVE.
Elizabeth Gilbertin yllä mainitun niminen kirja on ollut yksi joulusesongin lukemisiani. Samaisen olen nähnyt jo aiemmin elokuvana, joten osa kirjan nautinnosta jäi hieman leffan jalkoihin. Yleensä kirjaversio rökittää leffan mennen tullen, mutta tässä tapauksessa Julia Robertsin ja Javier Bardemin tähdittämät elävät kuvat pistävät kyllä hyvin kampoihin. Kirjassa on tosin muutama tosi ihana oivallus elämästä, ja Italia -osuudessa runsaasti kaikkea ihanaa syötävää!

Turha kai mainita, että syötävä on ollut vähintäänkin sivujuonena kaikessa mitä joulun aikaan on tapahtunut. Siinä missä kirjan tai mukavien sisustuslehtien sivut ovat kääntyneet,  on vieressä ollut jotain pientä hyvää. Jos suklaakiintiö on tullut tilapäisesti täyteen, on vastavuoroisesti ruisleipä ja kraavilohi tulleet hätiin. Vain kierros mustapippuria myllystä ja tilli komeuden koristeeksi. Maistuu!

Varsinainen jouluruoka laatikkoineen ja aamuisine riisipuuroineen oli tarjolla vain aattona. Joulupäivänä kaadoin lasiin hieman punaviiniä ja kurkistelin jääkaappiin. Inspiraatiossa pyöräytin pizzapohjan ja perinteiseen italialaiseen tapaan kasasin pizzan täytteeksi mitä kaapista löytyy - grillattua munakoisoa, valkosipulitäytteisiä vihreitä oliiveja, paprikaa, sipulia, aurajuustoa, tomaattia sekä emmental-mozzarellaraastetta. Tuli vähintäänkin eläydyttyä lukemani kirjan Napolin tunnelmiin, jossa päähenkilö Elizabeth ja ystävätär Sofie maistavat maailman parasta margarita -pizzaa. Minä olen muuten syönyt yhden elämäni huonoimmista pizzoista Italiassa, ja yhden parhaista puolestaan Frankfurtissa. Italialle annan tosin täydet pisteet yhden upean risottokokemuksen merkeissä.

Juhlakausi ei ole onneksi kulunut pelkästään sohvan ja ruokapöydän ympäristössä. Olemme myös luistelleet, kelkkailleet ja ulkoilleet. Sehän tosin lisää ruokahalua...

Välipäivien iloksi ajattelin huomenna muistella yhtä ohjetta hiljaittain ilmestyneestä Pirkka-lehdestä, ja tehdä kyläilijöitä varten vuohenjuustolla sekä punajuuri-perunasoseella täytettyjä pikkusuolaisia. Edellä mainittujen aineosasien lisäksi tarvitaan vain lehtitaikinaa ja timjamia sekä voiteluun halutessa kananmunaa.

Vihersalaattia, sosekeittoa, marjarahkaa. Alkaa ajatuksissa jo ruokalistakin ryhdistäytymään. Viikonloppuna alkaa myös joulu paketoitumaan säilytykseen. Hieman haikeaa, mutta myös uudistavaa. Lupaus melkein keväästä.

Koti 3:lle - Se ruokaisampi rakentajablogi! : )