Mun

Kerran vuodessa jokaisella on se ihan oma omituinen päivä. Tämä päivä on minun. Ja ehkä muutaman miljoonan muunkin, mutta silti jokaiselle myös se ikioma. Lapsena omat syntymäpäivät saivat hymyn huulille heti aamusta. Pienet juhlat olivat kenties tiedossa ja hieman muistamisia läheisiltä lahjojen muodossa. Näin aikuisiällä varsinaisella juhlinnalla tai lahjoilla ei ole kummoista merkitystä, mutta kivahan tämä on joka tapauksessa kakkukahvit keitellä ja vastaanottaa onnentoivotuksia.

Aurinkoisia hetkiä!

Britan pikku sisko

Lueskelin kampaajalla Glorian Ruoka&Viini lehtiä. Voi taivas muuten miten ihania kuvia kyseissä lehdessä onkaan! Lehden sivuilta löytyi myös kesäinen kakkuohje, jossa inspiroidutaan perinteisestä (ja nyt taas niin muodikkaasta) tiikerikakusta. Kakun kohokohta on tietysti mansikat, joita ladotaan kakun päälle runsaasti.

Itse inspiroiduin ruokalehden kakkukuvasta, mutta toteutin mansikkakakun kotonamme perinteisellä menetelmällä, eli "mitä kaapista löytyy" tyylillä. Lopputuloksessa on kaksi kerrosta valmista kakkupohjaa, paksua vaniljakastiketta, vispikermaa (laktoositon), hieman vedellä ohennettua mansikkahilloa kakkupohjan kostukkeena, tietysti runsaasti mansikoita ja pienenä viittauksena Brita-kakkuun pienoisia marenkikoristeita. Marenkirakeet ja tähtikoristeet ovat Miss Etoilen Cake Deko -tuotteita, joita saa ainakin Moko Marketista.

Liekö sitten mansikkakakulla osuutta asiaan, mutta illalla sain super äiti -tunnustuksen. Lapsi tosin arvosti myös iltauinnille lähtöä ulkomaalauspäivän päätteeksi.

Liian ihania

Perheen nuorimmainen sanoi pienenä: "Liian hyvää". Kommentti tarkoitti sitä, että ruoka oli niin hyvää, että sitä teki mieli ottaa lisää aina vain. Samalla "liian hyvää" oli myös parhain mahdollinen arvosana ruoka-annokselle tai sen maulle.

Juuri poimituista metsämansikoistakin voi todeta, että ne ovat liian ihania. Se legendaarinen kombinaatio on tietysti mansikat ja vaniljajäätelö. Nam.