Sopimuksia

Taustalla raksaprojekti etenee. On niitä paperihommia. Kaavakkeita, hakemuksia, muistilappuja, ohjeita sekä sopimuksia. Naapurien kuulemisen olen saanut suoritettua tasolla 2/3. Sen kolmannen kuulemisen olen alustanut puhelimitse ja lähettänyt papereita kirjeitse toiselle paikkakunnalle. Toivottavasti kaavake palaa minulle piakkoin.

Sitten on noita sopimuksia. Sähkösopimuksen olen tehnyt, ja otan mittakeskuksen sekä liittymiskaapelin myös sähköntoimittajan kautta. Kaupungin teknisen keskuksen kanssa olen hoitanut myös vesi- sekä viemäriasiat. Näistä kaikista liittymistä tulee tietysti ihanat laskut kotiin. Laajoihin kaistoihin en ole vielä tehnyt sopimuksia. Olen kyllä äänestänyt kuituvetoa tänne meidän mäelle, mutta epäilen suuresti sen saatavuutta vielä ensi syksynä.

Talotehtaalta tulee varmasti parin päivän sisään perustusten suunnittelijalle viimeistellyt tiedot sekä useampi sarja leimakuvia. Tämän jälkeen katsastetaan sähköurakoitsijoiden sekä lvi-toimijoiden kanssa tarjoukset kasaan. Ja jossain tässä välissä alkaa tuntua siltä, että on aivan älytön kiire. Miten ihmeessä ehdimme saada perustukset valmiiksi ennen kuin talotehtaan toimitus lähestyy tonttia? Pitäisiköhän lähteä sinne tontille huiskimaan samantien. Lumilapio minulta löytyy ainakin.

Kiireen tunnusta huolimatta odotan tuota kevättä ihan täbinöissä. Uusien fonttien* testaaminen pamautti vielä kaiken kukkuraksi runosuonet auki. Voi olla, että ihan tämän pohjalta ei kannata vielä päivätöitä lopettaa.

*Ilmaisia fontteja voi käydä kurkkaamassa vaikkapa dafont.com sivuilla. Kun löydät sopivan fontti vaihtoehdon, tallenna pakattu fonttitiedosto omalle koneellesi ja pura tiedosto. Hiiren oikealla painikkeella voit valita "asenna" ja tallentaa fontin Windowsin font -kansioon. Mac ja Linux käyttäjät tekee varmasti jotain samantyyppistä?!

Ja vielä muistaessani: Sain 37 tuntia vuorokaudessa blogin Leenalta Stylish Blogger Award tunnustuksen. Kiitoksia!

My name is Laursen. Ib Laursen.

Varoitus. Postaus sisältää vaaleanpunaista tuotesijoittelua.

Tämä viikonloppu menee aika pitkälti töiden merkeissä, mutta niin kiire ei ole, etteikö kaupoilla olisi ehtinyt käymään. Jostain kumman syystä vaaleanpunainen on alkanut tunkemaan ostoskoriini, ja näinpä tuli hankittua myös tuo kuvissa esiintyvä kaatonokallinen kulho kotiin. Kulho on tanskalaista Ib Laursenin tuotantoa, ja sopii meille astiaston mausteeksi. Ihan super pinkiksi elämä ei ole siis ainakaan vielä menossa. Aika herttaista kuitenkin!

Ehkä tämä kippo saa muutaman kaverin tilatuista Pipeistä, kunhan nyt saapuvat. Varsinaista väri-iloittelua luvassa siis!

Stressipeikko Bing Bong

Tieto luo tuskaa, mutta voi se kyllä helpottaakin. Minulla oli tietysti rakennusprojektiin aidosti ja oikeasti lähdettäessä alustava kustannusarvio, joka toimii budjetin pohjana. Matkan varrella on kulut ja kustannukset tarkentuneet, ja yhä tästä tietysti tarkentuvat sitä mukaan kun saadaan lopullisia tarjouksia, sekä sopimuksia lyötyä lukkoon. Sähkötarvikkeiden hinnannousu ja kaiken mahdollisen hinnannousu ei ole tietenkään rakentajalle ilo uutinen. Lisäksi mutkan takana on varmasti tulossa joitakin yllätyksellisiä kuluja vastaan, siitäkin huolimatta, että tietoa olen kaivanut vähän joka puolelta, ja keskustellut monenlaisen ammattilaisen ja tekijän kanssa. Ainakin näin alkutaipaleella tuntuu siltä, että aika omillaan tässä projektissa ollaan. Siitäkin huolimatta, että virallisestikin vaadittava pääsuunnittelija on palkattu, ja vastaava mestari löytyy myös remmistä.

Yksi pointti on tietysti se, että saatavilla oleva tieto voi olla aika ristiriitaistakin keskenään, riippuen siis siitä, että kenen kanssa keskustelee. Rakentamisessa jos jossain on monta erilaista mielipidettä ja toteutus tapaa tarjolla. Viranomaismääräykset luovat omat puitteensa, ja niiden tarkoitus on varmastikin toimia ohjenuorana. On kyllä mielenkiintoista kuulla kokeneempien näkemyksiä ja mielipiteitä. Niiden perusteella pitää sitten koittaa miettiä se omaan projektiin parhaiten sopiva toteutusmalli. Jälkikäteen voi ehkä sitten todeta, että tuliko tehtyä fiksuja valintoja. Ehkä kysymys sitten kuuluukin, että kannattaako ihmisen ylipäänsä rakentaa vain yhtä taloa? Kun vauhtiin pääsee, niin antaa mennä vaan...

Stressipeikko nakertelee taloudellisessa mielessä, aikataulutuksessa ja siinä tuntemattomassa tekijässä. Se tuntematon böö on kaikkea sitä, mitä ei tiedä, eikä tunne, eikä osaa varautua. Vaikka pitäisi osata keskittyä juuri tähän mitä nyt on tekeillä, ja ottaa vain asia sekä askel kerrallaan. Antaisi siten myös hyvän tuurin ja onnellisten sattumien yllättää. Bring it on!

Alimmaisen kuvan olen ottanut Kiasman (2010) näyttelyssä Figure out! (Denise Grünstein)

Tavallisia muroja

Maut (ei miut), tavat ja tottumukset! Tyttären ystävä huudahti kauhistuneena välipala-aikaan: "Eikö teillä ole tavallisia muroja?" En tiedä vieläkään millaisia ne tavalliset olisivat olleet, mutta meillä oli erikoisia. Tuo lausahdus oli hauska, ja sai minun jälleen ajattelemaan perheiden erilaisia ruokailutottumuksia ja mieltymyksiä. Korostuukohan makuasiat lapsiperheissä, vai onkohan sopan keitto yhtä vaihtelevaa muissakin perheyksiköissä?

Makuasioista ei sovi kiistellä, sanotaan. Mutta ehkä nimenomaan tulisi maistaa kuitenkin? Toisena koulukuntana ovat ravintoasioihin syvällisesti perehtyneet. Ruoan koostumus nousee vähintään yhtä tärkeäksi tekijäksi kuin maku. Millaisia rasvoja, onko kuituja, löytyykö vitamiineja, entäs maitohappoja? Ravitsemuksella on eittämättä vaikutus hyvinvointiimme ja olemukseemme. Kultaisen keskitien kulkijana (tässäkin asiassa) omaksun lehdistä maistuvat ohjeet ja kiinnostun ravintotietämyksestä tiettyyn rajaan asti. Siellä rajalla tulee mukaan myös herkkuhetket ja lupa nauttia. Kohtuuden määritelmä voi sitten olla se haaste.

Tekisikö ateriat alusta asti itse käyttäen mahdollisemman vähän pitkälle jalostettuja aineksia? Hirvittääkö lisäaineet ja onko ruoka-aine herkkyyksiä? Jos perheessä on allergioita, ravintotietämyksestä voi tulla luonteva osa arkea. Opitaan soveltamaan reseptejä ja varautumaan omin eväin. Omatekemä on usein myös sitä maukkainta, mutta entäs jos ei ole aikaa? Vai onko sekin asennekysymys?

Aina ei vaan jaksa, tai tekee jotain muuta mielummin. Niin kuin vaikka notkuu koneella ja katsoo ruokaisia kuvia. Teetä saattaa kulua litra, tai pannu unohtuu keittiöön ja jäähtyy. Joskus taas iskee inspriraatio, ja kaappien kätköistä löytyvistä aineksista valmistuu ateriat useammalle päivälle. Kun se uunikin oli jo kuumana! Lounaspaussilla on kyllä kiva napata valmista jääkaapista, ja lämmittää maistuva ateria. Mukaan mahtuu myös niitä päiviä, jolloin jääkaapin ovella notkumisesta ei ole suurempaa iloa. Ei vaikka välillä kävisi tekemässä tunnin töitä, ja palaisi jääkaapille uudestaan tuijottamaan.

Piti kyllä alunperin sanoa jotain ihan muuta kuin unelmoida välipaloista ja ruokajutuista. Mutta ei se mitään. Taidan hyväksi lopuksi mennä nyt sekoittamaan marjarahkaa iltapalaksi. Samalla voisi ihmetellä, että mihin sijoittaisi uuden (siis vanhan) pikku (no aika iso se on) pöydän, joka löytyi kirpputorilta (saankohan myyntituottoa kirpputoriajalta yhtä paljon kun on ollut noita löytöjä?!). Aika kivaa kuitenkin, että olen osannut tehdä löytöjä. Vai onkohan sekin vain tuuripeliä.

Muistakaa pussailla kokkeja!