Joko vihertää?

Jos ei muuta, niin basilika-raukka yrittää sinnitellä pimeässä keittiössä. Hatarasta olomuodostaan huolimatta yrtti onnistuu tuomaan tomaatti-mozzarella sämpylään mukavasti makua. Näitä yrttejä kun yrittää pakkaspäivinä saada kaupasta kotiin kannettua, niin saa olla ostosmatka hyvin suunniteltuna. Yrtti istuskelee sitten kuskin seurana hytin puolella muiden ruokaostosten matkatessa pakettiauton takaosassa. Pitkää ikää basilikalle, paitsi että taitaa päätyä salaattiin ja leivälle alta aikayksikön. Mahtaisiko noista Zen Grow ym. vastaavista kasvatuslaitoksista olla apua pimeän talven rehunkaipuuseen?

Taannoisella ostosreissullamme jostain kumman syystä päivän pääväri oli ehdottomasti vihreä. Näin vihreänä tyyppinä on tietysti hauskaa, että lemppariväriä on saatavilla. Yleensä ei tule kuitenkaan näin tarkalla värikartalla tehtyä kodin hankintoja, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Kodin ykkösestä lähti mukaan Eero Aarnion Poni-tarjottimet, vihreänä kuinkas muuten. On aika pirteää!

Nuorimmaiselle napattiin tarjouskorista mukaan hauskat (ja vihreät) petivaatteet, joissa seikkailee pupujussi. Lakanoissa sattuu itse asiassa olemaan tulevan lastenhuoneen värimaailmaa aika mukavasti. Vihreää, valkoista ja ripaus hempeää vaaleanpunaista. Tyynyliina + pussilakana setti oli melkoisen edullinen, eli 10 euroa paketti.

Vihreän kierroksen päätteeksi löysimme vielä Ikean puolelta kylpypyyhkeitä hintaan 3,95€. Kyllä, muutama tarvittiin myös meille.

Mukavaa viikonloppua! Pääsen viikonloppuna postailemaan myös talokuvia blogiin, sillä tänään sähköpostiin kolahti viesti Teritaloilta. Talopiirrosten sähköiset versiot ovat nyt hallussa!

Sisustajan varaslähtö (lausutaan ale)

Nyt sisustetaan siis sitä taloa, jonka rakentamista ei olla vielä edes aloitettu. Tontilla on metri lunta, ja hyvä niin. Eipähän roudi ihan maan ytimiin asti. Pohjapiirroksia ei ole vieläkään näkynyt (kuulemma tekeillä), ja intoa seesteiseen odotteluun on ihan liikaa. Näinpä siis kohti alennusmyyntejä ajatuksena löytää jo valmiiksi uusia valaisimia, kenties verhoja ja mattojakin. Huoneiden määrän lisääntyessä tulee myös mööbeleiden määrän lisääntyä (matemaattinen tosiasia).

Kodin ykkösestä löysimme Violetin sävyiset verhot ja musta-kromin kattovalaisimen esikoisen huoneeseen. Tästä ei ole montaakaan päivää, kun neiti Violetti seisoi keittiössä punasipuli kädessään ja huudahti: "Tässä on värikartta minun tulevaan huoneeseeni!" Nuorimmaisen huoneesta on ilmeisesti tulossa jotain omenan vihreän ja oikein vaaleanpunaisen välillä. Teimme hänen huoneeseen yhden mattolöydön Ikeasta. Haimme samalla myös Ikean uusimman keittiöesitteen, jotta tuota keittiösuunnitteluakin pääsee aloittelemaan.

En yleensä valitse itselleni vaalean sinistä vaatetukseen taikka sisustukseen, mutta nämä Ikean pienet espresso kupit lautasineen olivat aivan liian sievät, joten olin pakotettu ostamaan ne mukaan. Yleisesti ottaen sellaiset perinteiset valkoiset espresso kupit ovat kauneimmat, mutta olen kerran löytänyt hauskat munakoison värisetkin. Vaihtelu virkistää? (Ainakin jos on vahvat kahvit kupissa!)

Meillä on huomattavasti vähemmän kupposia kotosalla kuin yllä näkyvässä kuvassa. Olen tuon kuvan kerran ottanut eräässä kahvilassa, jossa kuvasin kyseiselle yritykselle markkinointimateriaaleja.

Sarjassamme itselle epätyypillisiä värivalintoja: yllä näkyvä Harri Koskisen Block-valaisin on suosikkini. Olin Blockista haaveillut jo aikani (perus kirkkaana, punaisella johdolla), kun tämä meripihkan sävyinen yksilö osui silmiin Porvoon Vepsäläisellä. Virallisesti taitaa kulkea nimellä Block Amber. Block muutti meille, ja on viime keväästä asti ilahduttanut iltojani kauniilla valollaan ja ulkomuodollaan. Taidan olla muutenkin vähän pöljä valaisimien perään, mutta yleensä ihailen niitä etäältä. Ihan kaikkea ei tarvitse sentään omaan kotiin saada, mutta mukavahan se on haaveilla. Onko sinulla joku valaisin tai muu sisustustuote, jonka joskus haluaisit vielä omaan kotiisi?

Oliivikäsi

Viidesluokkalaisemme on innostunut leipomaan. Herkkuleipuriksikin hän ryhtyisi kyllä mielellään, mutta on juuri nyt keskittynyt leipäiselle puolelle, eli olemme saaneet nauttia kotitekoista focacciaa. Ohje on hyvin yksinkertainen:

4 1/2 dl haaleaa vettä (kädenlämpöinen)
25 g tuore hiivaa (myös kuivahiiva käy)
10 dl vehnäjauhoja (lisää fiilistellen eli tarkkaile taikinaa)
3 rkl oliiviöljyä
Pinnalle oliiviöljyä, suolaa, rosmariinia tai timjamia
(uunin lämpötila 200 - 225 astetta)

Variaatioita voi kokeilla lisäämällä oliiviöljyyn hieman valkosipulia tai leivän pintaan viipaloituja oliiveja. Taikinaan sopii myös aurinkokuivatut tomaatit pieninä suikaleina. Tyttäret pitävät eniten yksinkertaisesta versiosta, jossa leivän pinnassa on oliiviöljyä, sormisuolaa sekä timjamia.

Sunnuntaina pikku sisko sai olla isomman leipuriopissa. Keittiöstä kuului innokas hihkaisu: "Minä haluan olla sitten oliivikäsi!" Ilmeisesti tärkeä ja arvostettu osa focaccian valmistusta on oliivikätenä toimiminen. Yhteistyö sujui mukavasti, ja minä pääsin maistelemaan lämmintä leipää.

Ehkä liian harvoin tulee leivottua. Erilaiset sämpylät olisivat herkkua, ja jauhovaihtoehtoja sekä erilaisia siemeniä voisi kokeilla taikinoissa. Taitaisi nuo leipä- ja sämpylätaikinat toimia myös peltileipätyyppisesti, jos on hieman laiska pyörittelemään sämpylöitä (lue: olen).

Torstaina on loppiainen, tuo hassu juhlapyhä. Meillä amarylliksetkin jo ymmärsivät avautua. Jatkavat vielä arjen kaunistamista leikkokukkaversioina. Ja eipä aikaakaan, kun on tulppaanien vuoro!

Keittiöideoita

Odotan jo malttamattomana talomme pohjapiirroksia. Ensinnäkin tietysti siksi, että saamme asemapiirrokset tehtyä ja rakennusluvat hakuun. Sen lisäksi sisustajan mieli jo pyörii tulevien toimintojen ja ratkaisujen parissa. Sisustuslehtien lukija olen toki muutenkin, mutta nyt on ollut keittiöideoiden metsästys mielessä. Vuosien varrella on tullut napattua hyviä ideoita muistiin ja kuunneltua ostopaikkavinkkejä ja käyttökokemuksia.

Keittiö voi olla viihtyisä ja toimiva monella tapaa. Tällä hetkellä omimmalta keittiöidealta tuntuu sellainen, että alakaappeja keittiössä on riittävästi ja nimenomaan reiluja vetolaatikoita. Yläkaappeja viljellään, jos tilatarvetta eli säilytettävää on. Keittiökaappien ovien väri saanee olla musta taikka valkoinen. Tuttua ja turvallista kenties, mutta toivon mukaan myös mahdollisemman pitkäikäisiä värivaihtoehtoja. Purkkeja ja purnukoita voi nostella esiin väripilkuiksi ja kenties piristää keittiön ilmettä pienillä hankinnoilla. Eipä olisi haitaksi, jos esimerkiksi muuten melko linjakkaan keittiön mausteeksi tuo jonkin ajan patinoiman pöydän, jakkaran tai muun hauskan esineen. Käänteisesti voi ajatella, että rustiikki keittiö saisi särmää vaikkapa tehdasmaisesta valaisimesta.

Tuoreissa lehtiselailuissa tykästyin esimerkiksi Dekossa (1/2011) esiteltyyn helsinkiläisen Harrin kotiin, jonka keittiössä oli kivasti väriä maustamassa musta-valkoisuuttta. Yleisilme jää hänen keittiössään tosi valoisaksi ja kalustevalinnat ovat kauniisti esillä. Elle Interiör (12/2010) esittelee puolestaan Ulla Koskisen ja Sameli Rantasen Kannustalo Ladon. Samainen talo on ollut jo esillä suomalaisissakin julkaisussa, mutta nyt myös siis Ruotsin Ellessäkin. Koskinen-Rantasen koti on yhdistelmä mainiota harkintaa ja toimivuutta. Värimaailma on kokonaisuudessa hallittu, mutta särmää sisustukseen on tuotu persoonallisin yksityiskohdin. Perheen ruokailutila on kaunis yksinkertaisuudessaan. Itse taitaisin kyseisssä kodissa räiskiä vähän väriä sinne ja tänne. Sillä lailla sivistyneesti siis (jotain pientä)!

Omaan tulevaan keittiööni löytäisin mielelläni vaikkapa käytetyn ja hyväkuntoisen keittiökaapiston rungon, josta voisin palapelinä ottaa käyttöön niin paljon osia kuin mahdollista. Vetimiä kaapinoviin olen bongaillut jo pidemmän aikaan. Indiskasta ja Loviisan Vanilla Homesta löytyy myös jänniä ja aika romanttisiakin vaihtoehtoja. Saa nähdä mihin loppujen lopuksi päädytään. Keittiö, niin kuin kaikki muukin sisustuksemme, on sekalainen sakki matkan varella mukaan tarttunutta. Niistä aineksista sitten pyritään yhdistämään mahdollisemman viihtyisä ja toimiva kokonaisuus. Ylimääräistä rompetta ei varastoissa juurikaan pyöri, ja jo olemassa olevat kalusteet pyritään käyttämään hyväksi niin pitkälle kuin mahdollista. Joku hauska valaisin hankinta piristäisi kyllä... jos ei muuta niitä itse sisustajaa! Cecilie Manzin Caravaggio-riippuvalaisin saisi meiltä ainakin hyvän kodin.

Jotain uutta, jotain vanhaa... ja vähän väriä piristykseksi. Tämä on resepti tulevan keittiönkin suhteen.