Sopimuksia

Taustalla raksaprojekti etenee. On niitä paperihommia. Kaavakkeita, hakemuksia, muistilappuja, ohjeita sekä sopimuksia. Naapurien kuulemisen olen saanut suoritettua tasolla 2/3. Sen kolmannen kuulemisen olen alustanut puhelimitse ja lähettänyt papereita kirjeitse toiselle paikkakunnalle. Toivottavasti kaavake palaa minulle piakkoin.

Sitten on noita sopimuksia. Sähkösopimuksen olen tehnyt, ja otan mittakeskuksen sekä liittymiskaapelin myös sähköntoimittajan kautta. Kaupungin teknisen keskuksen kanssa olen hoitanut myös vesi- sekä viemäriasiat. Näistä kaikista liittymistä tulee tietysti ihanat laskut kotiin. Laajoihin kaistoihin en ole vielä tehnyt sopimuksia. Olen kyllä äänestänyt kuituvetoa tänne meidän mäelle, mutta epäilen suuresti sen saatavuutta vielä ensi syksynä.

Talotehtaalta tulee varmasti parin päivän sisään perustusten suunnittelijalle viimeistellyt tiedot sekä useampi sarja leimakuvia. Tämän jälkeen katsastetaan sähköurakoitsijoiden sekä lvi-toimijoiden kanssa tarjoukset kasaan. Ja jossain tässä välissä alkaa tuntua siltä, että on aivan älytön kiire. Miten ihmeessä ehdimme saada perustukset valmiiksi ennen kuin talotehtaan toimitus lähestyy tonttia? Pitäisiköhän lähteä sinne tontille huiskimaan samantien. Lumilapio minulta löytyy ainakin.

Kiireen tunnusta huolimatta odotan tuota kevättä ihan täbinöissä. Uusien fonttien* testaaminen pamautti vielä kaiken kukkuraksi runosuonet auki. Voi olla, että ihan tämän pohjalta ei kannata vielä päivätöitä lopettaa.

*Ilmaisia fontteja voi käydä kurkkaamassa vaikkapa dafont.com sivuilla. Kun löydät sopivan fontti vaihtoehdon, tallenna pakattu fonttitiedosto omalle koneellesi ja pura tiedosto. Hiiren oikealla painikkeella voit valita "asenna" ja tallentaa fontin Windowsin font -kansioon. Mac ja Linux käyttäjät tekee varmasti jotain samantyyppistä?!

Ja vielä muistaessani: Sain 37 tuntia vuorokaudessa blogin Leenalta Stylish Blogger Award tunnustuksen. Kiitoksia!

My name is Laursen. Ib Laursen.

Varoitus. Postaus sisältää vaaleanpunaista tuotesijoittelua.

Tämä viikonloppu menee aika pitkälti töiden merkeissä, mutta niin kiire ei ole, etteikö kaupoilla olisi ehtinyt käymään. Jostain kumman syystä vaaleanpunainen on alkanut tunkemaan ostoskoriini, ja näinpä tuli hankittua myös tuo kuvissa esiintyvä kaatonokallinen kulho kotiin. Kulho on tanskalaista Ib Laursenin tuotantoa, ja sopii meille astiaston mausteeksi. Ihan super pinkiksi elämä ei ole siis ainakaan vielä menossa. Aika herttaista kuitenkin!

Ehkä tämä kippo saa muutaman kaverin tilatuista Pipeistä, kunhan nyt saapuvat. Varsinaista väri-iloittelua luvassa siis!

Stressipeikko Bing Bong

Tieto luo tuskaa, mutta voi se kyllä helpottaakin. Minulla oli tietysti rakennusprojektiin aidosti ja oikeasti lähdettäessä alustava kustannusarvio, joka toimii budjetin pohjana. Matkan varrella on kulut ja kustannukset tarkentuneet, ja yhä tästä tietysti tarkentuvat sitä mukaan kun saadaan lopullisia tarjouksia, sekä sopimuksia lyötyä lukkoon. Sähkötarvikkeiden hinnannousu ja kaiken mahdollisen hinnannousu ei ole tietenkään rakentajalle ilo uutinen. Lisäksi mutkan takana on varmasti tulossa joitakin yllätyksellisiä kuluja vastaan, siitäkin huolimatta, että tietoa olen kaivanut vähän joka puolelta, ja keskustellut monenlaisen ammattilaisen ja tekijän kanssa. Ainakin näin alkutaipaleella tuntuu siltä, että aika omillaan tässä projektissa ollaan. Siitäkin huolimatta, että virallisestikin vaadittava pääsuunnittelija on palkattu, ja vastaava mestari löytyy myös remmistä.

Yksi pointti on tietysti se, että saatavilla oleva tieto voi olla aika ristiriitaistakin keskenään, riippuen siis siitä, että kenen kanssa keskustelee. Rakentamisessa jos jossain on monta erilaista mielipidettä ja toteutus tapaa tarjolla. Viranomaismääräykset luovat omat puitteensa, ja niiden tarkoitus on varmastikin toimia ohjenuorana. On kyllä mielenkiintoista kuulla kokeneempien näkemyksiä ja mielipiteitä. Niiden perusteella pitää sitten koittaa miettiä se omaan projektiin parhaiten sopiva toteutusmalli. Jälkikäteen voi ehkä sitten todeta, että tuliko tehtyä fiksuja valintoja. Ehkä kysymys sitten kuuluukin, että kannattaako ihmisen ylipäänsä rakentaa vain yhtä taloa? Kun vauhtiin pääsee, niin antaa mennä vaan...

Stressipeikko nakertelee taloudellisessa mielessä, aikataulutuksessa ja siinä tuntemattomassa tekijässä. Se tuntematon böö on kaikkea sitä, mitä ei tiedä, eikä tunne, eikä osaa varautua. Vaikka pitäisi osata keskittyä juuri tähän mitä nyt on tekeillä, ja ottaa vain asia sekä askel kerrallaan. Antaisi siten myös hyvän tuurin ja onnellisten sattumien yllättää. Bring it on!

Alimmaisen kuvan olen ottanut Kiasman (2010) näyttelyssä Figure out! (Denise Grünstein)

Tavallisia muroja

Maut (ei miut), tavat ja tottumukset! Tyttären ystävä huudahti kauhistuneena välipala-aikaan: "Eikö teillä ole tavallisia muroja?" En tiedä vieläkään millaisia ne tavalliset olisivat olleet, mutta meillä oli erikoisia. Tuo lausahdus oli hauska, ja sai minun jälleen ajattelemaan perheiden erilaisia ruokailutottumuksia ja mieltymyksiä. Korostuukohan makuasiat lapsiperheissä, vai onkohan sopan keitto yhtä vaihtelevaa muissakin perheyksiköissä?

Makuasioista ei sovi kiistellä, sanotaan. Mutta ehkä nimenomaan tulisi maistaa kuitenkin? Toisena koulukuntana ovat ravintoasioihin syvällisesti perehtyneet. Ruoan koostumus nousee vähintään yhtä tärkeäksi tekijäksi kuin maku. Millaisia rasvoja, onko kuituja, löytyykö vitamiineja, entäs maitohappoja? Ravitsemuksella on eittämättä vaikutus hyvinvointiimme ja olemukseemme. Kultaisen keskitien kulkijana (tässäkin asiassa) omaksun lehdistä maistuvat ohjeet ja kiinnostun ravintotietämyksestä tiettyyn rajaan asti. Siellä rajalla tulee mukaan myös herkkuhetket ja lupa nauttia. Kohtuuden määritelmä voi sitten olla se haaste.

Tekisikö ateriat alusta asti itse käyttäen mahdollisemman vähän pitkälle jalostettuja aineksia? Hirvittääkö lisäaineet ja onko ruoka-aine herkkyyksiä? Jos perheessä on allergioita, ravintotietämyksestä voi tulla luonteva osa arkea. Opitaan soveltamaan reseptejä ja varautumaan omin eväin. Omatekemä on usein myös sitä maukkainta, mutta entäs jos ei ole aikaa? Vai onko sekin asennekysymys?

Aina ei vaan jaksa, tai tekee jotain muuta mielummin. Niin kuin vaikka notkuu koneella ja katsoo ruokaisia kuvia. Teetä saattaa kulua litra, tai pannu unohtuu keittiöön ja jäähtyy. Joskus taas iskee inspriraatio, ja kaappien kätköistä löytyvistä aineksista valmistuu ateriat useammalle päivälle. Kun se uunikin oli jo kuumana! Lounaspaussilla on kyllä kiva napata valmista jääkaapista, ja lämmittää maistuva ateria. Mukaan mahtuu myös niitä päiviä, jolloin jääkaapin ovella notkumisesta ei ole suurempaa iloa. Ei vaikka välillä kävisi tekemässä tunnin töitä, ja palaisi jääkaapille uudestaan tuijottamaan.

Piti kyllä alunperin sanoa jotain ihan muuta kuin unelmoida välipaloista ja ruokajutuista. Mutta ei se mitään. Taidan hyväksi lopuksi mennä nyt sekoittamaan marjarahkaa iltapalaksi. Samalla voisi ihmetellä, että mihin sijoittaisi uuden (siis vanhan) pikku (no aika iso se on) pöydän, joka löytyi kirpputorilta (saankohan myyntituottoa kirpputoriajalta yhtä paljon kun on ollut noita löytöjä?!). Aika kivaa kuitenkin, että olen osannut tehdä löytöjä. Vai onkohan sekin vain tuuripeliä.

Muistakaa pussailla kokkeja!

Vain kotimatka jäljellä

Sunnuntainen aamupäivä tammikuussa. Taivas sinertää aavistuksen pilvien takana, ja jokunen lumihiutale leijailee maahan. Ulkoilijan askel on kevyt ja ilma raikas. Talvi on kauneimmillaan. Kotitiellä on pulkan jäljet.

Mäen päällä on lunta metri. Hangen kansi on jäisen kova, mutta upottaa jalan alla. Humpsahdus lumen läpi, ja hangessa tarpominen nostaa punan poskille.

Kalliolta on näkymät peltoaukealle. Tiedätkös, tuohon alhaalla näkyvään kulmaukseen rakennamme kohta kodin.

Sehän on Pip!

Lueskelin aamusella blogeja, ja jostain mutkan kautta päädyin uuteen tuttavuuteen. Kyseisessä postauksessa puhuttiin Pipeistä, ja se kuulosti korvaan heti tutulle. Juurihan olen tapetteja kahlannut läpi, ja tapettien joukosta oli löytynyt Eijffingerin Pip Chinese Rose. Pip pip. Tuosta tapetista on turkoosin sinisen lisäksi vihreä, keltainen, punainen sekä hopeanvärinen vaihtoehto olemassa. Kauniita kaikki!

Hollantilainen Pip on muutakin kuin tapettiprinttiä. Verkkokaupassa on kaikenlaista super herkullista ja hyvin iloista kuosia sekä printtiä myynnissä. Sortimentti vaihtelee astioista petivaatteisiin. Koetilasin muutamia tuotteita. Nyt vaan odotellaan, että kuinka Pip on Pip, kun se laitetaan esiin omaan kotiin. Think pink. Or dream light blue dreams.

© Pip Studio

© Pip Studio

Valikoimassa on noiden tipusten lisäksi kivoja kukkakuoseja. Väri-iloittelua on lastattu ihan täysillä jokaiseen tuotteeseen. Täytyypä koittaa pitää perheemme esikoinen poissa Pip-sivuilta, kun siellä oli hauskoja pussukoita ja käsilaukkujakin tarjolla. Neiti kun sattuu olemaan laukkuhullu.

Tsirp!

Keittiösuunnitelmia

Keittiöideoista itse suunnitteluun. Talotehdas oli piirellyt pohjapiirroksiini esimerkki keittiötä. Talotehtaan asettelussa on paljon hyvää, ja se toimii minun omien suunnitelmien pohjana. Piirtelin eilen illalla Ikean keittiösuunnitteluohjelmalla ensimmäisiä koeversioita keittiön kiintokalusteista. Ohjelma oli helppokäyttöinen ja toimi mukavasti. Ainoa hassu ominaisuus oli, että valitsemani valkoiset kaapin ovet näkyvät 3D-versiossa harmaina. Tuoteluettelossa ovien värit ovat aivan oikein. Kaapin ovien väri tulee olemaan valkoinen, harmaa tai musta. Lopullista päätöstä en ole vielä tehnyt. Se vähän riippuu...

Suunnitteluohjelmaan ei ollut helppo mukauttaa avokeittiön pohjaa, joten vasemmalla näkyvä seinä on "haamuseinä", koska tuota ei ole oikeasti olemassa. Saarekkeen haluan vetolaatikoin, ja yläkaappeja en usko tarvitsevani juurikaan. Lieden ja uunin sijoittaisin oudosti kuvassa näkyvällä tavalla. Suositus on kuitenkin jättää laskutasoa lieden kumminkin puolin vähintään 40 cm. Ehkä pelkona on, että ihmiset pudottelevat kattiloita lattialle?! Allas on pienehkö ja tässä ikkunan edessä. Ei välttämättä kaikista käytännöllisintä. Muutaman vitriinikaapin heitin oikealle seinälle. Ehkä meillä on sen verran kivoja astioita esillelaitettavaksi, että muutama vitriinikin menisi.

Keittiöseinällemme on kaksi pienehköä ikkunaa, ja minun onkin tarkistettava millä korkeudella ikkunan alareuna on lattiatasosta. Piipahdin tänään Kvik-myymälässä sisällä, ja sieltä kerrottiin Kvikin alakaappien olevan "omaa" mitoitusta. Tarjoukset tulen pyytämään Ikeasta, Kvikistä sekä muutamasta muusta paikasta. En ole vielä haudannut myöskään sitä vaihtoehtoa, että löytäisin jostain hyväkuntoisen purkukeittiön. Ainakin rungot kiinnostavat käytettyinäkin. Säästää sitten pitkän pennin asuntolainaan.

Oikeastaan tuon keittiön suhteen ei ole hirveästi mitään suunnattomia unelmia, tai sitten en tohdi vain päästää itseäni valloilleen. Mopo ei myöskään karkaa, kun painelee vähän lompakolla otsaa. Se helpottaa!

Rentoa viikonloppua! Taidan ihan ensimmäiseksi täräyttää viikkosiivoukset kehiin, ja sitten tuijotella kynttiöitä.

Ps. Onko kokemuksia & vinkkejä jostain muista (3D)piirto-ohjelmista, joilla voisi pyöräytellä esimerkiksi kylpyhuone-, wc-, kodinhoitohuone- sekä pihasuunnitelmat? Freeware, all-in-one?? Anyone?

Tapettia vai tarraa?

Sisustus vaihtoehtojen ja materiaalien kartoitus on kovasti käynnissä. Hyviä ideoita sekä linkkejä olen löytänyt myös lukemistani blogeista. Kiitoksia! Olen bongaillut materiaaleja livenä rauta- ja sisustuskaupoilla, sekä selaillut nettitarjontaa läpi.

Lasten makuuhuoneiden värimaailma meillä on jo mietittynä. Sitä emme ole päättäneet, että miten nuo värikoodit toteutetaan. Lapset kannattavat seinien maalausta, mutta ei tapetointiakaan ole poissuljettu. Seinätarravalikoimat tuovat vielä oman hauskan lisänsä vaihtoehtoihin.

Olen ihaillut sisustuslehdissä tarratoteutuksia. Yllä näkyvä Klaus Haapaniemen suunnittelema sisustustarra "Sammakko ja kuu" on varsin herkku väritykseltään. Kyseistä tarraa, sekä muitakin Haapaniemen malleja myy suomalainen verkkokauppa Zocca.fi. Näissä tarroissa on Haapaniemelle tyypillistä satumetsätunnelmaa.

Tyttärien suosikiksi nousi kuitenkin Zoccan valikoimasta Gelati Woods -niminen sisustustarra. Kumpainenkin haluaa tietysti tismalleen saman tarran, ja sehän ei nyt onnistu, joten mietitään vielä. Haluttu herkku näkyy tuossa alla olevassa kuvassa. Kyseessä on muuten reilun kokoinen tarra (250 x 250 cm) vaikka tuo hämärän kokoinen basilika kuvassa kummiteleekin.

Avaraan ja yhteinäiseen keittiö-olohuone tilaan haluan jotain rauhallista ja mukavaa. Väripaletti tulee olemaan joko beigen suuntaan tai harmaalta asteikolta. Ajatuksena on myös valita joku ison yhtenäisen tilan seinistä, ja maalata se tummemmalla sävyllä.

Vaatehuoneen sekä kodinhoitohuoneen seinien kanssa voi tehdä sitten ihan mitä vaan. Kun sopiva vaihtoehto löytyy, se voi olla tapettia, maalia taikka tarraa. Väriä elämään! Vaatehuoneeseen voisi sopia vaikka keltainen. Tulisi sitten aurinkoa oven täydeltä, kun siellä piipahtaisi.

Työhuoneeseen haluan jostain kumman syystä jotain vaaleansinisen ja turkoosin väliltä. Minulla on mielikuva tapetista, jota haluaisin ainakin yhdelle pitkälle seinälle. Mielikuvan mukaista tapettia en ole vielä löytänyt, mutta Eijffingerin Pip näyttää ainakin oikeaa suuntaa. Tästä tapetista on monta säihkyvää värivaihtoehtoa saatavilla.

Seinäpinnoille tulee tietysti maali, ja päädymme varmasti tilaamaan muutaman tarrankin. Tapettia toivon löytäväni muutamalle seinälle, mutta alustavasti en suunnittele suurta tapettiurakkaa.

© Zocca Design (Sisustustarrat)
© Eijffinger (Tapettimalli)

Naapurien kuuleminen

Mitäs siis seuraavaksi? Rakennusvalvonnalle on esinäytetty asemointia ja talokuvatuksia. "Lievän" tinkimisen jälkeen homma etenee niin kuin oli ajatus. Leimakuvat (pohjapiirros, julkisivut, poikkileikkaus) on tutkittu, kommentoitu, merkattu muutokset ja lähetetty takaisin Terille. Näiden lisäksi olen puhunut sähkömiehen, lvi-miehen, maanrakentajan, perustusten tekijän sekä lattiamiehen kanssa. Mutta siis vaan pölö-pölö. Kunhan saan sähkö- sekä lvi-suunnitelmat Teritalolta, niin sen jälkeen puhutaan oikein asiaa, eli otetaan aitoja tarjouksia vastaan. Nyt on ollut kyseessä alustava ja suuntaa-antava tuumailu.

Asemapiirros on varmaankin tuossa tuokiossa valmis, ja sen jälkeen voidaan suorittaa naapurien kuuleminen. Vähän mystinen rituaali minun mielestä. Lähinnä siis siksi, että olen ymmärtänyt homman niin, että jos naapuri haluaa ilmaista negatiiviset fiilarinsa rakentamiseni suhteen, se vain merkitään paperiin ja sillä selvä. En ainakaan saanut selville sellaista, että naapurien kuuleminen voisi jotenkin estää rakentamisen. Ehkä hidastaa? Kuka tietää tästä asiasta enemmän?

Rakennusvalvonta voi myös hoitaa kuulemisen. Käsittääkseni rakennusvalvonnan kuulemisen muoto on kuitenkin kirje, joka lähetetään rajanaapureille ja odotetaan vastausta seitsemän päivää (kirjeen matka vastaanottajalle kestää sen toiset seitsemän päivää).

Harmaata. Kas siinäpä parin viime päivän säähavainnot. Vesisade muuttui pikku hiljaa rännäksi, ja loskassa on surffattu. Ihan mukava ulkoilusää kuitenkin. Pihamaan lumimarjat saivat jälleen poseerata kuvaajalle.

Reipasta loppuviikkoa!

Design + 2011 = Tulosta kalenteri

Löysin kivan sivuston. Joel Pirela tekee digitaalista taidetta, ja jakaa sivustonsa kautta hyvän näköisen kalenterin vuodelle 2011. Kalenterissa viehättää graafinen kauneus. Ja tottahan mieltä lämmittää se, että designissa vilahtelee suomalaista osaamista.

Homman nimi on se, että kyseinen tyyppi on ladannut flickr-albumiinsa vuoden 2011 kalenterin (kansilehti sekä 12 kuukautta), ja hän jakaa sen vapaasti tulostettavaksi. Kalenterilehdet voi tallentaa omalle koneelle ja tulostaa haluamassaan koossa. Minä tykkään tästä kalenterista kovasti!

Vai mitäs sanotte vaikkapa maaliskuusta?

Huhtikuun tyttönä tykästyin myös tähän keväiseen kuukauteen...

Jätin kuvaan myös kalenteriosuuden, jotta näet mistä on kyse. Laitanpa tästä vielä yhden kuukauden  näytteeksi. Loput voitte ihailla suoraan kyseisen tyypin sivustolta. Tämä kalenteri saa vuoden 2011 näyttämään ainakin tosi hyvälle!

Tulostin itse tammikuun jääkaapin oveen. Siihen on tarkoitus merkata perheen lentävät menot. Helmikuussa sitten taas uusi tuloste ja uudet kujeet.

Kuvat: © Joel Pirela

Kirppistellen & fiilistellen

Pakkohan sitä on vähän mainostaa. Sain inspiraation päälle ja vuokrasin kirppispöydän. Tarkoitus on käydä irtaimisto läpi, ja myydä pois tarpeeton. Mietin tuossa, että ei sitä myytäväksi menevää tavaraa voi vielä ihan hirveästi olla nurkissa. Vastahan sitä neljä vuotta sitten muutettiinkin. Mutta on sitä vaatetta ja vähän muutakin kertynyt varaston hyllyille ja varsinkin lastenhuoneen kaappeihin. Lastenvaatteiden ja urheiluvarusteiden suhteen on tietysti tosi kiva harrastaaa kierrätystä. Mielelläni myös löytäisin vanhoja huonekaluja kunnostettaviksi, mutta sellaisia kävelee aika harvoin vastaan. Muuten, jos jossain on tiedossa hyväkuntoinen purkukeittiö, niin olen kiinnostunut! Ajattelin, että tuleva keittiö olisi kiva koota ainakin osaksi palapelinä, ja täydentää tarvittavilta osin esimerkiksi uusin ovin. Joku kokenut saattaa tässä vaiheessa ajatella kaikkia niitä erilaisia mittoja sekä korkeuksia. Haastetta! Mutta myös (pieni) onnistumisen mahdollisuus!

Leikkokukkia maljakossa, pakkanen pihamaalla. Pieni hitunen enemmän valoa päiväsaikaan, ainakin hieman enemmän kuin eilen taikka viime kuussa. Sunnuntaina kellutaan hetki, jotta ajatukset ehtivät mukaan. Huomenna matka jatkuu, ja tällä kertaa onkin kaikenlaista taisteltavaa. Ihan ensimmäisenä pitää saada tingittyä uuden talon asemointia järkevämpään suuntaan. Rakennusvalvonta haluaa näet mökin vinksalleen tontille. En kyllä keksi miksi. Ehkä se näyttää niin hauskemmalta sateliitista käsin? Tarkoitus ei ole ilmeisesti, että tulevassa talossa asuvat ihmiset* saavat arkitoimintonsa järjestettyä mahdollisemman mukavalla tavalla. Ajatuksena on siis se, että makuuhuoneet eivät ole iltapäiväauringon puolella, ja saunan jäähypuoli on katseilta piillossa. Rakennusvalvonta haluaa nämä päinvastoin. Nakupellet aurinkoon!

*Ihmiset = avaruusoliot
Muutama vuosi sitten nuorimmaisemme huudahti auton takapenkiltä: "Äiti, me ollaan avaruusolentoja!"
Perustelu: "Me asutaan maapallolla ja maapallohan on avaruudessa".

Jes! Avaruudessa siis on elämää!

Neiti Violetin sisustussuunnitelmia

Esikoinen haaveilee siis huoneesta, jossa värisävyinä on jotain lila-violetti sävyistä. Lisukkeiksi kelpaavat valkoinen, hopea ja musta. Jemmahankintoina meillä on jo uutukaiset lampunvarjostimet. Varjostimille löytynee jaloiksi jotkut valkeat, ehkä hieman maalaishenkiset yksilöt.

Tytär suunnittelee huoneeseensa myös timanttiteemaa. Ensijärkytyksestä toivottuani sain kuulla, että timanttisuus sisustuksessa toteutuu esimerkiksi koristeluna kankaassa taikka kromin värisissä valaisimen paljeteissa. Huoneen kattovalaisin tulee olemaan siis ihan toisenlaista tyyliä, kuin  mitä nuo maalaisromanttiset pöytävalaisimen varjostimet ovat. Kattolamppukin on jo varastossa odottamassa muuttoa.

Extra toiveena tulevan huoneen suhteen on katosvuode. Sellaisen toteutumisesta ei ole vielä takeita, mutta vielähän tässä ehtii katsella ympärilleen sillä silmällä. Ikeasta löytyy esimerkiksi Edland pylväsvuode, joka voisi olla yksi vaihtoehto. Taitava kirvesmieskin voisi sängyn rungon rakentaa. Ideaali tilanne olisi, jos vuoteeseen voisi upottaa 120-leveän runkopatjan. Pienenä taka-ajatuksena tässä minun puoleltani on se, että runkopatjan voisi sitten aikanaan ottaa mukaan omaan kämppään. Tai onkohan se punkka sitten enää kuosissa...

Prinsessa ja sammakko

Tuo on se sammakko. Prinsessa ei ole oikeastaan (enää) kovin höttöisen vaaleanpunainen, vaan reipas ala-asteikäinen tyttö. Sen verran kuninkaallinen tapaus kuitenkin, että toivoo hyttysverkkokatosta sänkynsä ylle. Sellaisen verkon ostimme Ikeasta ihan valkoisena, ja ajatus on verkkoon kiinnittää itse esimerkiksi kankaisia perhosia koristeeksi. Sellaisia perhosia meillä on jostain Indiskan vanhoista koristeista (siimaan pujotettu helmiä ja perhosia).

Nuoremman tyttären tulevaan omaan huoneeseen on tulossa siis valkoista, vihreää ja hiukan vaaleanpunaista. Tapetti vaihtoehtoja olemme jo muutamasta liikkeestä kartoittaneet, mutta valintaa ei ole vielä tehty. Niinkuin yleensäkin meidän kodin sisustuksessa, sattumalla ja löydöillä on oma sijansa. Löydöistä, olemassa olevista huonekaluista ja tekstiileistä pyritään sitten kokoamaan oikeanlainen kokonaisuus. Pieniä täsmä hankintoja voidaan tarvittaessa tehdä, jotta sekalaiset palaset saadaan nivottua jotenkin yhteen.

Vaikka olen hieman kyllästynyt Ikean valaisimien laatuun (muutama valaisin on jäänyt turhan lyhyt ikäiseksi toimivuudeltaan), niin bongasin viime käynnillä yhden kivan uutuus mallin. Kyseistä pöytävalaisinta on saatavilla vaaleanpunaisena sekä hennon omenan vihreänä. Mukavia vaihtoehtoja olisivat kumpainenkin.

Nyt kun huoneen värivalinnat alkavat hahmottumaan, voi sen oikean tapettikuosin tai muun materiaalin kohdalle sattuessa ostaa ne jemmaan. Ihan kohtahan niitä jo tarvitaan.

Ruokajuttu

Keho kiljuu kuituja, hivenaineita ja vitamiineja. Iho on kalpea kuin sillä kuuluisalla kalkkilaivan kapteenilla. Koska piristystä ei ole luvassa matkustelusta (lämpimään), niin pitää luottaa perinteisiin menetelmiin eli kuntoilla ja ulkoilla sekä syödä hyvin. Hyvin syöminen voi olla myös hyvin yksinkertaista, kunhan raaka-aineista löytyy mukavasti kasvikunnan tuotteita sekä makuelämyksiä. D-vitamiinin käytölle on annettu jälleen uusia suosituksia, ja fakta taitaa olla se, että D-vitamiinia olisi hyvä napata myös hieman purkista tähän aikaan vuodesta.

Kuinka suuri merkitys ruokailuhetkellä on perheen arjessa? Panostatteko ateriarytmiin tai esilleasetteluun? Onko jokin päivän ruokahetkistä perheen yhteinen, vai nappaatteko jotain kiireesti työn, harrastusten sekä muiden menojen välissä?

Meillä viikolla aamupalailu on sellaista liukuvaa riippuen lähtijöiden heräämisajoista, mutta viikonloppuna on kiva syödä vaikka ihan ajan kanssa. Kerran päivässä on kiva kokoontua keittiön pöydän ääreen ja jutella päivän tapahtumista. Luotamme perus kotiruokaan ja kausivaihtelut sekä mieliteot ohjailevat ostospäätöksiä kaupassa.

Täytetyt paprikat ilmestyvät aina jossain vaiheessa talvea uunipannulle. Värikästä sekä hyvää. Täytteen kanssa voi säveltää ottaen huomioon ruokailijoiden mieltymykset ja mahdolliset ruokarajoitukset. Onkohan täytetyt paprikat muuten kasariruokaa vaiko jo aiemmin suomalaisiin ruokapöytiin ilmestynyt resepti? 80-luvun ruokaohjeista minua aina eniten huvittaa makkarakupit. Se on jo sanana niin hassu, saati sitten ulkonäöltään. Makkararuokia meillä edustaa silloin tällöin nakkikeitto taikka uunimakkara. Onhan sitä jo siinäkin!

Olisiko se sitten iltapäiväkahvien aika? : )

Kesämuistoja

Parina viime päivänä olen katsellut menneen kesän kuvasatoa. Värien ja valon kaipuu taitaa viedä kesämuistoihin, ja toisaalta myös pikku hiljaa tuleva kesä ja uudet suunnitelmat. Tontilla tulee ainakin riittämään tekemistä. Otamme mukaan monivuotiset yrttimme ja perennoja tulee varmastikin kyseltyä tuttavilta. Talon asemoinnin yhteydessä teen varmasti myös alustavan pihasuunnitelman.

Viime kesänä tuli tehtyä hauskoja retkiä. Tulevana kesänä on edessä uudet seikkailut, ja toivottavasti ehdimme myös irroittautua hieman kotiympyröistä vaikkapa perinteisen Helsinki-visiitin merkeissä. Kesä Helsinki on muuten kiva, varsinkin maalaiselle!

Väri-iloa elämään (varsinkin nyt kun päällä on jo talven toinen kuumetauti)!

Hirvittää, osa 2

Edellisen kerran hirvitti, kun tilasin talon säältä suojaan, enkä niin sanotusti viittä vaille valmiina, vaikka vakaa aikomus oli ottaa talopaketti vastaan lähes valmiina. Nyt olisi sitten sitä kevyttä puhdetyötä tarjolla, jotta saa sen tulevan talon joskus valmiiksi asti. Joskus... joka sattuu olemaan yllättävän lähellä.

Sain leimakuvat Teritaloilta tänään postitse, eikä siinä mitään. Ainahan postia on kiva saada, ja varsinkin talopostia. Leimakuvien ilmestyminen postilaatikkoon tarkoittaa kuitenkin sitä, että myös minun pitää osata tehdä osani, jotta voin palauttaa kuvat ja niihin liittyvät selvitykset takaisin talotehtaalle noin viikossa. Sähkösuunnitelmia, ilmanvaihtoa, lämmön talteenottoa, väliseiniä, perustamistapaa. Tarjouksia. Osaajia. Tekijöitä.

Minulla on jotain, pieniä tunnusteluja sinne ja tänne, mutta sangen vähän valmista ja sovittua sekä aikataulutettua. Maanrakennustyöt voitaisiin aloittaa siinä maalis-huhtikuussa. Talo tulisi toukokuun alkupuolella. Pitäisi olla telineitä, puutavaraa, suojapeitteitä ja kuormalavoja. Ehkä onkin. Tärkein työkaluni on puhelin, ja sitä osaan käyttää, myös sähköpostilla voi lähetellä kutsuhuutoja eetteriin. Kukkuu, kukkuu, kuuleeko osaaja-tekijä-tyyppi?

Elämässä pitää olla tavoitteita. Ja rakkautta. Piikkilanka tulee pyytämättäkin, varsinkin jos luonteenlaatu on sellainen, että järjestää itselleen aina uusia pikku projekteja sekä tekemistä. Mitäs läksit.

Ja näitä polkuja...

Parin päivän vesisateen jäljltä kaikki on lits-löts. Tekisi mieli sanoa jotain keväästä, mutta en sano muuta kuin HYVÄÄ TUULISPÄIVÄÄ!

Talopiirroksia

TERITALOT MODERNA 148 BY ANNE
Tuleva kotimme on muokattu Teritalojen Moderna 159-mallista*. Suurimmat muutokset alkuperäiseen olivat talon kutistaminen olohuonepäädystä. Tuossa yhteydessä jäi yksi wc sekä vaatehuone pois. Tavoitteena on siis rakentaa riittävän iso koti kolmelle, mutta niin, että ylijäämäneliöitä ei ole, ja talo tulee olemaan tehokkaassa käytössä. Talon kerrosalaksi jäi muutosten jälkeen 148 m2. Jokaiselle on oma makuuhuone, jonka lisäksi talosta löytyy sauna, kodinhoito, kettiö-olohuone sekä työhuone. Jonkinlaista varastotilaa tarvitaan tulevaisuudessa. Todennäköisesti rakennetaan autokatos, jonka yhteyteen tulee ainakin kylmää varastotilaa.

Tässä siis pohjapiirroksemme. Alkuperäisestä meidän versio poikkeaa myös siinä, että nyt talossa on kaksi takaovea. Työhuoneesta ei siis aiemmin päässyt pihalle. Lisäksi keittiöstä vei ovi työhuoneeseen, mutta sen suljin. Työhuoneen ja olohuoneen erottaa toisistaan meidän versiossa pariovet. Halutessa olohuonetta voisi jatkaa pitkäksi pötköksi tuonne työhuoneen puolelle.

Keittiöön on piirretty saareke, mutta en aio sijoittaa sähköliettä saarekkeeseen, vaan takaseinälle vesipisteen läheisyyteen. Varsinaista keittiösuunnitelmaa meillä ei ole vielä. Keittiö-olohuoneealueen kohdalla on korotettu sisäkatto (saksiristikot), joka tuo kaipaamaani ilmavuutta taloon. Muiden huoneiden osalta sisäkorkeus on 2500.

Tälläistä hieman moderninpaa taloa alamme nyt siis rakentamaan. Alustava toiveeni oli projektiin lähdettäessä, että rakennamma puolitoistakerroksisen hyvin perinteisen ja puuverhoillun mökin maalaismaisemiin, mutta näin siinä sitten kävi. Kaava määrää tontille rakennettavaksi 1-kerrosratkaisun, ja minulta napsahti rakennustunnelmat tälläisen ulkoasun suuntaan.

Talossa on pulpettikattoa sekä harjakatto-osuus olohuoneen ja keittiön kohdalla. Makuuhuoneen ikkunat ovat pienehköt, ja olohuoneessa sekä ruokailutilassa ikkunaruutuja puolestaan riittää. Siitä voi sitten teetä hörppiessään katsella niittyä ja ihmetellä elämää.

*Teritalojen Moderna 159-mallista ei löydy (enää) sähköistä versiota. Verkkosivuilta löytyy muita Moderna toteutuksia.

Joko vihertää?

Jos ei muuta, niin basilika-raukka yrittää sinnitellä pimeässä keittiössä. Hatarasta olomuodostaan huolimatta yrtti onnistuu tuomaan tomaatti-mozzarella sämpylään mukavasti makua. Näitä yrttejä kun yrittää pakkaspäivinä saada kaupasta kotiin kannettua, niin saa olla ostosmatka hyvin suunniteltuna. Yrtti istuskelee sitten kuskin seurana hytin puolella muiden ruokaostosten matkatessa pakettiauton takaosassa. Pitkää ikää basilikalle, paitsi että taitaa päätyä salaattiin ja leivälle alta aikayksikön. Mahtaisiko noista Zen Grow ym. vastaavista kasvatuslaitoksista olla apua pimeän talven rehunkaipuuseen?

Taannoisella ostosreissullamme jostain kumman syystä päivän pääväri oli ehdottomasti vihreä. Näin vihreänä tyyppinä on tietysti hauskaa, että lemppariväriä on saatavilla. Yleensä ei tule kuitenkaan näin tarkalla värikartalla tehtyä kodin hankintoja, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Kodin ykkösestä lähti mukaan Eero Aarnion Poni-tarjottimet, vihreänä kuinkas muuten. On aika pirteää!

Nuorimmaiselle napattiin tarjouskorista mukaan hauskat (ja vihreät) petivaatteet, joissa seikkailee pupujussi. Lakanoissa sattuu itse asiassa olemaan tulevan lastenhuoneen värimaailmaa aika mukavasti. Vihreää, valkoista ja ripaus hempeää vaaleanpunaista. Tyynyliina + pussilakana setti oli melkoisen edullinen, eli 10 euroa paketti.

Vihreän kierroksen päätteeksi löysimme vielä Ikean puolelta kylpypyyhkeitä hintaan 3,95€. Kyllä, muutama tarvittiin myös meille.

Mukavaa viikonloppua! Pääsen viikonloppuna postailemaan myös talokuvia blogiin, sillä tänään sähköpostiin kolahti viesti Teritaloilta. Talopiirrosten sähköiset versiot ovat nyt hallussa!

Sisustajan varaslähtö (lausutaan ale)

Nyt sisustetaan siis sitä taloa, jonka rakentamista ei olla vielä edes aloitettu. Tontilla on metri lunta, ja hyvä niin. Eipähän roudi ihan maan ytimiin asti. Pohjapiirroksia ei ole vieläkään näkynyt (kuulemma tekeillä), ja intoa seesteiseen odotteluun on ihan liikaa. Näinpä siis kohti alennusmyyntejä ajatuksena löytää jo valmiiksi uusia valaisimia, kenties verhoja ja mattojakin. Huoneiden määrän lisääntyessä tulee myös mööbeleiden määrän lisääntyä (matemaattinen tosiasia).

Kodin ykkösestä löysimme Violetin sävyiset verhot ja musta-kromin kattovalaisimen esikoisen huoneeseen. Tästä ei ole montaakaan päivää, kun neiti Violetti seisoi keittiössä punasipuli kädessään ja huudahti: "Tässä on värikartta minun tulevaan huoneeseeni!" Nuorimmaisen huoneesta on ilmeisesti tulossa jotain omenan vihreän ja oikein vaaleanpunaisen välillä. Teimme hänen huoneeseen yhden mattolöydön Ikeasta. Haimme samalla myös Ikean uusimman keittiöesitteen, jotta tuota keittiösuunnitteluakin pääsee aloittelemaan.

En yleensä valitse itselleni vaalean sinistä vaatetukseen taikka sisustukseen, mutta nämä Ikean pienet espresso kupit lautasineen olivat aivan liian sievät, joten olin pakotettu ostamaan ne mukaan. Yleisesti ottaen sellaiset perinteiset valkoiset espresso kupit ovat kauneimmat, mutta olen kerran löytänyt hauskat munakoison värisetkin. Vaihtelu virkistää? (Ainakin jos on vahvat kahvit kupissa!)

Meillä on huomattavasti vähemmän kupposia kotosalla kuin yllä näkyvässä kuvassa. Olen tuon kuvan kerran ottanut eräässä kahvilassa, jossa kuvasin kyseiselle yritykselle markkinointimateriaaleja.

Sarjassamme itselle epätyypillisiä värivalintoja: yllä näkyvä Harri Koskisen Block-valaisin on suosikkini. Olin Blockista haaveillut jo aikani (perus kirkkaana, punaisella johdolla), kun tämä meripihkan sävyinen yksilö osui silmiin Porvoon Vepsäläisellä. Virallisesti taitaa kulkea nimellä Block Amber. Block muutti meille, ja on viime keväästä asti ilahduttanut iltojani kauniilla valollaan ja ulkomuodollaan. Taidan olla muutenkin vähän pöljä valaisimien perään, mutta yleensä ihailen niitä etäältä. Ihan kaikkea ei tarvitse sentään omaan kotiin saada, mutta mukavahan se on haaveilla. Onko sinulla joku valaisin tai muu sisustustuote, jonka joskus haluaisit vielä omaan kotiisi?