Mitä kuuluu keittiöön? Keittiömme tummanharmaa seinämaali on puolustanut hyvin paikkaansa, eli siinä on yksi rakennusaikaisista valinnoista, joka toimii mainiosti edelleen. Maalihan on roiskeenkestävää Lujaa. Lieden ja tiskialtaan takana olevan seinän voi huoletta pyyhkiä kostealla liinalla ja käyttää tarvittaessa puhdistusainetta.
Keittiön yksi tärkeimmistä elementeistä on saareke, jonka kahta puolen on 60 cm leveitä vetolaatikoita. Ruokapöydän suuntaan avautuvat vetolaatikot pitävät sisällään kattaukseen tarvittavia astioita. Saarekkeen vastapuolella keskitytään ruoanvalmistusaineiden sekä -välineiden säilytykseen. Näin se suunniteltiin, ja hyvin suunnitelma on toiminut myös käytännössä.
Vetolaatikoita voisi olla jopa hieman lisää. Osan ovellisista hyllykaapeista voisi korvata vetolaatikoilla, mutta toisaalta liika säilytystila pyrkii lisäämään myös tavaran määrää. Satunnaisia juhlatilaisuuksia varten tarvitsisi hieman reilummat serviisit, mutta pienehkön perheen arjessa riittää vähempikin varustustaso. Tasapainoilu sijoittuu johonkin noiden kahden vaatimuksen välimaastoon.
Saarekkeen taso pyrkii keräämään kaikenlaista turhaa lippusta ja hetkellistä säilytystä vaativaa aineistoa. Ryhtiliike palauttaa saarekkeen takaisin ruoanvalmistukselle sekä lasipurkeissa säilytettäville kuivatavaroille. Yleensä saareketta koristavat myös yrtit, oksat tai kukkaset vuodenaikojen mukaisesti.
Viikonloppuna kävin napsimassa ryvettyneeltä kasvimaalta yrttinippuja maljakoihin. Sitruunamelissaa ja mäkimeiramia nousee penkistä kiitettävästi edelleen. Myös kesäkurpitsa ponnistelee vielä pieniä uusia alkuja. Kasvihuoneen puolella punastelee tomaatteja, chiliä ja paprikaa. Kohta nuo viimeiset vihannekset täytyy varmaan pelastaa sisätiloihin kylmien öiden edeltä.
