Mielikuvitukseni ei ole tällä viikolla rajaton, vaan pikemminkin rajoittunut. Rajoja löytyy. Elämästä, ehkä myös kuolemasta. Vesirajaa, hiusrajaa, kunnan rajaa. Jotain rajaa. Mitä kamera rajaa?
Elämää suurempia rajoja on paljon, ja ne ovat usein aika abstrakteja, mutta saattavat saada konkreettisen muodon. Joku raja sillä miten paljon sisustuslehtiä ostaa (iso pino nurkassa). Vähän rajaa siihen mitän suuhunsa laittaa (eikö edes suklaakakkua). Joku raja siihen miten paljon maailmassa on eriarvoisuutta (oppiiko ihminen koskaan). Tätä rajaa et ylitä ilman passia (mihin se nyt tuli taas laitettua).
Makroviikot (42.) osallistujilta löydät muita tulkintoja rajoista. Kannattaa katsoa! Minä ainakin koitan avartaa rajoitteisuuttani viikon aiheen työstämisen suhteen, ja saada uusia näkökantoja. Pah, rajatapaus.
* pienen joulukoristeen hiusraja
* pöytäliinan musta kuvio piirtää rajan valkoiseen
Ihan kivasti olet ainakin tuota kuvaa rajannut;))
VastaaPoistaNo sinä ainakin olet miettinyt asiaa monipuolisesti, mielenkiintoisesti ja sait minutkin näkemään rajat monilla tavoilla.
VastaaPoistaToivoo nimimerkki; Rajoittunut erakko!
Sirpa:: Heh, ehkä jo kuvan rajaaminen olisi voinut riittää viikon vastaukseksi :)
VastaaPoistaKaanon: Raja-sanasta tuli kyllä monenlaista mieleen, mutta tuntui, että toteutuspuoli ei lähtenyt yhtä hyvin rullaamaan.
Mutta johonkin se raja on pantava, ei tästä muuten mitään tule. Tässä oli jälleen niin puhutteleva ote, niin kuvat kuin tekstikin, että olo on puhuteltu :)
VastaaPoistaJohanna: Rajoja tarvitaan, mutta osasta on hyvä oppia hyppimään yli :)
VastaaPoistaJotkut jopa kaatavat rajoja. On ne kyllä hurjia!
Hauska kirjoitus : ) Tämän vuoden teemani on koita rikkoa omat vanhat rajat : )
VastaaPoistaMinna: Kiitos :) Omia rajoja on välillä hyvä ainakin vähän miettiä. Rohkeutta ja ponnisteluja rajojen rikkominen vaatii, ainakin jos rajat ovat päässeet kasvamaan korkeiksi.
VastaaPoistaKiinnostavaa teemavuotta!!
Katsojan mielikuvitus ainakin laukkaa rajattomasti näitä kuvia katsoessa. Joulukoriste näytti aivan kainolta japanilaiselta morsiamelta, kesti hetki tajuta ettei kiinnitysnauha ollutkaan huntu :) Pöytäliina toi mieleen Logomon kahvilan ja ajatukseni lensivät yli rajojen aina Turkuun asti.
VastaaPoistaRajansa kaikella. Rajoillakin! :)
VastaaPoistaSirokko: Tämä joulukoriste voisi hyvinkin olla se morsian, ainakin mielikuva väristä ja olemuksesta on varsin kiva.
VastaaPoistaLogomon olen nähnyt lehtijutuissa, ja toivottavasti pääsen joskus sinne käymäänkin!
TeeTee: Heh, justiinsa näin!!