Terassin huoltotoimet

Yksi luetuimmista blogipostauksistani on muuten juttu terassin kaiteista. Moni rakentaja ja remontoija varmastikin pohtii minun laillani materiaalivalintoja ja tulevia mahdollisia huoltotarpeita.

Minulla terassin rakentamisen lähtökohtana oli talotoimituksen mukana tullut puutavara, joka piti sisällään terassin kannen laudat, jonkin verran puuainesta tukirakenteisiin sekä vinorimaa, joka oli itse asiassa tarkoitettu etuoven pieleen, mutta sinne rimat eivät päätyneet.

Vinorimasta syntyi takapihan puolen ison terassin näkösuojaa. Saman tyylinen rimoitus tehtiin myös talon toiseen päähän tien puoleiseen päätyyn. Rimatavara oli käsittelemätöntä puuta, jonka käsittelin ensimmäiseksi värittömällä puunsuojalla. Rimat ja kaiteiden tukipuut (kestopuuta) jäivät ensimmäiseksi talveksi puunvärisiksi. Seuraavana kesänä maalasin kaikki kaidepuut valkoisiksi Virtasen kolme öljyn maalilla.

Rimoissa maali on pysynyt hyvin, mutta tummunut ulkoisen lian ja laskeumien vuoksi. Kestopuussa öljymaali ei pysynyt niin hyvin. Maali on rapissut varsinkin paahteisella eteläpuolella. Nyt huoltomaalausta ennen rapsin kaiken irtonaisen maalin pois kaiteista teräsharjaa ja vanhaa tiskiharjaa hyväksi käyttäen.

Irtomaalin poiston jälkeen suoritin huoltopesun koko terassiin. Samalla keikalla tuli siis pestyä kaiteet sekä kelonharmaalla noin kolme vuotta sitten öljytyt terassilankut. Ensimmäiseksi huoltoväliksi tuli siis noin kolme vuotta koko terassitoteutuksen osalta. Talon ulkovuoraus on muuten vielä oikein hyvässä kunnossa, ja isompi maalauskeikka saa toivon mukaan odottaa vielä useamman vuoden.

Huoltopesun jälkeen maalasin kaidepuut kahteen kertaan samaisella Virtasen öljymaalilla kuin alunperinkin. Kun kaidemaalaus oli valmis, öljysin kansilaudat Tikkurilan uudistuneella Valtti terassiöljyllä. Rautakaupan myyjä kehui Valtin uudistuneen hieman ja huoltovälin olevan nyt entistä pidempi. Toivotaan! Öljyssä on kuulemma enemmän pigmenttiä ja kestävyys tätä myöden parempi. Jää siis nähtäväksi miten huoltoöljytty terassilauta nyt kestää.

Etuterassimme ei ole hirveässä kulutuksessa muualta kuin sisäänkäynnin kohdalta. Eniten kuluneet laudat oven edustalta öljysin kahteen kertaan. Puunsyyt vetivätkin öljyä hyvin sisäänsä, ja nyt terassi hylkii taas hyvin vettä ja on kivannäköinen.

Onneksi kesää on vielä jäljellä, sillä niin on myös noita huoltohommia. Etuterassin puolen huolto on nyt tehtynä, mutta terassilautametrit takapihan puolella odottavat vielä duunaria.

Blogin lukijat ovat hieman myös kyselleet terassimateriaalien valinnasta. Mainiot rakentajat ovat vertailleet esimerkiksi puun ja alumiinin hyviä ja huonoja puolia. Näiden lisäksi on tietysti saatavilla myös komposiittilautaa, joka tuli ryminällä markkinoille muutama Asuntomessukesä sitten.

Meillä puu oli luonteva valinta puuverhoillut talon terassimateriaaliksikin. Suurin paino valinnalle syntyi tietysti talopakettiin kuuluneen puutavaran myötä.

Tasan kuusi kuukautta

Kuvien ottohetkien välissä on tasan kuusi kuukautta. Tykkään kyllä vuodenajoista, mutta herran jestas sentään, kun tuo kesäinen versio mielyttää tosi paljon enemmän. Olisi kyllä mielenkiintoista tallentaa säännöllisesti sellaista kuvasarjaa, jossa yksi ja sama kohde kuvattaisiin mahdollisemman samalla tavalla joka kerta, ja kuvista pääsisi hauskasti toteamaan ajan kulun ja vääjäämättömän muutoksen.

Näin oman kodin sisustusta kuvaavana, tuo idea tavallaan tietysti toteutuukin, koska koti on (huomaamatta) jatkuvan pienen muutoksen kohteena. Muutoksia tapahtuu siis enemmän sisätiloissa sisustuksen suhteen. Pihalla muutoksia tapahtuu sitten yhdellä kertaa enemmän, jos on tapahtuakseen. Meidän etupiha on edelleen melko "luonnollisessa" olomuodossa, sillä sille ei ole tehty juurikaan mitään rakentamisen jälkeen. Takapihalla pieniä muokkauksia tapahtuu sen sijaan pitkin kesää, ja syksyn tullen sitä voi silmäillä miten uudet istutukset tai ideat ovat lähteneet kasvamaan.

Valitsin meidän talomme ulkoväriksi vaaleanharmaan, ja tykkään valinnastani edelleen kovasti. Muun sävyisenä en osaisi taloa nyt ajatellakaan. Alunperin mietin tosin myös tummanharmaata. Silloin sokkeli ja terassi olisivat saaneet olla sitten jotain muuta. Nythän nuo ovat puolestaan tummanharmaat. Terassin sävy on sokkelia ja tuuletusputkia mukaillen kelonharmaa. Terassiöljyn sävyä valitsessa punnitsin myös mustaa vahvana vaihtoehtona, mutta valitsin kelon juurikin tuon sokkeliosan yhdenmukaisen linjan vuoksi, ja toisaalta siksi, että pelkäsin mustan terassin kannen olevan hellepäivinä liian kuuman, varsinkin tuolla meidän takapihan puolella.

Tälle kesää talon ulkovuoraus ei vaadi pahemmin huoltotöitä, mutta hieman valkoisia kohtia pitäisi vielä maalata. Todenäköisesti etuterassin pinta olisi hyvä puhdistaa ja öljytä kelolla kertaalleen, sillä ulko-ovelle kulku on tietysti suurimman kulutuksen kohteena.

PS. Kesäkuva on otettu noin yhdentoista aikaa illalla ja talvi kuva sen sijaan ihan "päivänvalossa". Huikea ero tuolla valonmäärällä!

800.

Blogin 800. postaus väläyttää pätkän taloa takapihalta päin katsottuna. Onhan sitä tullut kesällä hieman sudittua öljyä ja maalia talon ulkopintoihin. Kaiteista (myös kestopuusta) tuli maalamalla valkoiset. Ulkolaudoitus on vaaleanharmaa, ja terassilaudat puolestaan tummanharmaata eli valmiiksi sävytettyä kelohonkaa.

Nyt syksyn tullen kimpsut ja kampsut häviävät pikku hiljaa takapihan pieneen varastoon. Muutamassa ruukussa on syksyisiä istutuksia ja kynttilälyhdyt ilmestyvät pikku hiljaa terassin portaille. Muutama lyhty roikkuu myös terassin pylväissä ja varaston nurkkalaudoista.

Tässä aletaan olla valmiina vaikka ihan talven tuloon. Vielä kun saisi laitettua parille puulle jänö-suojat, niin se olisi sitten siinä tältä erää.

Homma

Kevyt kesäduuni on nyt siinä pisteessä, että pikku hiljaa alkaa valmista syntymään. Paljon on silti vielä tehtävää, joten kesälomaviikot eivät ihan riittäneet suunniteltujen töiden tekemiseen.

Olen tänä kesänä maalannut valkoisella Virtasen öljymaalilla terassin ja pergolan kaiteet. Osa kaiteiden rimoista on asennettuna vinottain (olivat tosi työläitä maalata jälkikäteen), ja osa on sitten ihan suoralinjaisesti asennettuna runkokaiteiden väliin. Valkoiseksi tulivat myös kestopuut, jotka ovat saaneet ensin kuivua vuoden. Vuodessa kestopuun vihertävyys oikeastaan ehtii kadota, ja puun pinta alkaa luonnollisestikin harmaantumaan. Kestopuu on joka tapauksessa hyvä öljytä, koska se kuivuessaan (liikaa) alkaa halkeilemaan sieltä täältä. Öljyäminen suojaa myös puuta, ja terassin kansi on helpompi pitää puhtaana öljyämisen jälkeen.

Talohan meillä on maalattu vaaleanharmaalla sävyllä 569X. Kivijalan on tarkoitus olla tummanharmaa (yksi tämän kesän hommista) tuuletusputkien sävyä mukaillen. Kun talon värityksestä löytyivät ennestään valkoinen, vaaleanharmaa ja tummanharmaa (tuuletusputket), niin mietin siltä pohjalta terassilautojen väritystä. Olen myös seuraillut blogeista, miltä näyttävät mustat terassit (hyviltä!), ja toisaalta tykkään ihan periteisestä ruskeasta terassivärityksestäkin.

Rautakaupassa oli valmiiksi sävytettyä terassisuojaa ruskeana, mustana ja kelonharmaana. Tämä kelon sävy istuu aika hyvin yksiin suunnitellun kivijalan sävyn kanssa, joten kehohonka oli sitten valinta myös terassilaudoituksen sävyksi. Näin kivijalka ja terassin etureunan laudoitus luovat yhtenäisen ilmeen talolle. Terassin kelohongan sävy jatkuu luontevasti kivijalan harmaana värityksenä ympäri talon. Kunhan vaan tuon kivijalan käsittelyn saisi tehtyä...

Työn alla meillä on myös ovien ja ikkunoiden listojen maalaus. Sieltä täältä on myös maalaamatta joitakin koriste-, ja nurkkalaudoituksia. Näiden lisäksi pihamaalla töröttää pieni varastorakennus, joka on vasta pohjamaalattu. Selvästi kesäloman olisi pitänyt olla hieman pidempi. Ehkä nuo maalaushommat sujuvat vielä kuitenkin myös työpäivien ohessa.

Kesäkeittoduuninälkämaalausjuttu

Minulla on ollut kesäduuni (ja on edelleen). Maalaushommat ovat edenneet, joo, mutta vielä on kesää jäljellä, ja niin on myös sitä maalattavaa. Terassi on myös edelleen sävyttämättä. Ehkä vielä viimeisen lomaviikon aikana ehtii.

Olen vältellyt nyt aika monta päivää kaupassa käyntiä, ja ruoaksi näin ollen valmistuu jotain, jonka ainekset löytyvät kaapin perukoilta ja kasvimaalta. Koska on kesäkurpitsojen kulta-aika, niin niitä tungetaan tietysti joka ruokaan mukaan. Tällä kertaa nälkäiset sudet ruokittiin kesäkeittomukaelmalla, johon tuli porkkanaa, uutta sipulia, perunaa, pari valkosipulin kynttä, herneitä, pikkuisen parsakaalia, keltaista kesäkurpitsaa, lehtipersiljaa, luomu ruokakermaa ja hieman voita. Hyväähän se oli!

Tänään oli vuorossa kevyttä pihatalkoilua, eli levitettävänä oli kasetillinen soraa. Ehdin aamulla kumota mukillisen teetä kurkkuun, ja sitten ne lapiohommat jo alkoivatkin. Muutaman tunnin päästä kahvihammasta kolotti, ja aamupalanälkä alkoi olla jo aikamoinen. Edelleenkään kaapeista ei löytynyt oikein mitään syötävää. Se oli sitten äkkiä leivottava sämpylöitä (löysin ohjeen Esmeraldan blogista) kaappien antimilla. Sämpylöihin tein makuraidoiksi ylläreitä punaisella pestolla.

Pakastimessa oli vielä pari pussillista viime kesän mustikoita, ja ne oli nyt hyvä popsia pois uusien tulokkaiden alta. Hetken kun bongaillin mustikkapiirakkaohjeita blogeista, niin löysin kivan ja nopean ohjeen. Mikähän siinä muuten on, että välillä näistä ihme köyhän päivän ruokavirityksistä tulee niin älyttömän hyviä herkkuja?

Ruudun takaa

Ruudun takaa pilkottaa kesäinen maalaismaisema. Kesäisiä kukkaistutuksia meillä on aika vähän, mutta etuterassilla on sentään yksi sinkkiastia, johon olen laitellut vaaleanpunaisia sekä valkoisia kukkia. Etuterassin puolella meillä on aamu aurinko, joten olosuhteet eivät ole liian paahteisia kukille.

Sain jo maalattua etuterassin kaiteet kahteen kertaan. Pysyin alkuperäisessä suunnitelmassa maalata kaiteet valkoisella. Hieman kyllä kiinnosti kokeilla joko tummanharmaata tai mustaa kaiteisiin, mutta päädyin kuitenkin lopulta niin sanotusti periteiseen valkoiseen. Pidin kaiteista kyllä ihan puuvalmiinakin, mutta sääolosuhteita kaidepuut eivät kestäisi käsittelemättä.

Etuterassi odottaa vielä öljyämistä, mutta tällä hetkellä työskentelen takaterassin ja pergolan kaiteittein ja rimoituksien parissa. Juuri vinorimat ovat aika työläitä ja aikaavieviä maalata. Pikku hiljaa siis sitä mukaan kun maalaussäitä riittää...

Sisätiloista on kiva killittää ulos iltasella. Isot ikkunat tuovat maiseman osaksi sisustusta. Isoa ikkunapinta-alaa voi toisaalta pitää hieman epäkäytännöllisenä, mutta minä olen kyllä meidän ikkunoistamme pitänyt ihan alusta asti.

Britan pikku sisko

Lueskelin kampaajalla Glorian Ruoka&Viini lehtiä. Voi taivas muuten miten ihania kuvia kyseissä lehdessä onkaan! Lehden sivuilta löytyi myös kesäinen kakkuohje, jossa inspiroidutaan perinteisestä (ja nyt taas niin muodikkaasta) tiikerikakusta. Kakun kohokohta on tietysti mansikat, joita ladotaan kakun päälle runsaasti.

Itse inspiroiduin ruokalehden kakkukuvasta, mutta toteutin mansikkakakun kotonamme perinteisellä menetelmällä, eli "mitä kaapista löytyy" tyylillä. Lopputuloksessa on kaksi kerrosta valmista kakkupohjaa, paksua vaniljakastiketta, vispikermaa (laktoositon), hieman vedellä ohennettua mansikkahilloa kakkupohjan kostukkeena, tietysti runsaasti mansikoita ja pienenä viittauksena Brita-kakkuun pienoisia marenkikoristeita. Marenkirakeet ja tähtikoristeet ovat Miss Etoilen Cake Deko -tuotteita, joita saa ainakin Moko Marketista.

Liekö sitten mansikkakakulla osuutta asiaan, mutta illalla sain super äiti -tunnustuksen. Lapsi tosin arvosti myös iltauinnille lähtöä ulkomaalauspäivän päätteeksi.

Ruudun takaa

Ihana valo on hellinyt ulkoilijoita. Piristäähän tuo auringonpaiste myös sisätiloissa. En vieläkään ole raaskinut ottaa eläinkoristeita pois narulta, ja voi olla että tuo auringonpaistetta ihaileva tiikeri ei menekään koristepussiin piileksimään, vaan jää esille myös kevään ja kesän tullen. Lämpimänä vuodenaikanahan tiikeritkin ovat parhaimmillaan!

Ensimmäistä kertaa tänä talvena olen myös ajatellut sellaisia kaukaisia juttuja kuten ulkomaalausta. Aurinkoinen päivä sai myös huomaamaan maalaamattomat terassin kaidepuut. Kevät inspiraatio eteni siis valonnopeudella pesua kaipaavien ikkunaruutujen läpi suoraan ulkotöiden puolelle. Näkymä ulos tulee tosiaan olemaan ihan toinen, kun kaiteet on maalattu valkoisella. Nyt suorastaan jo odotan maalaushommia. Viime kesänä olin täysin leipääntynyt sutimiseen. Tälle kesälle on onneksi huomattavasti pienenpi maalausurakka tiedossa, kun talo itsessään on jo maalattu.

Mukavaa sunnuntaita! Toivottavasti hyvät ulkoilusäät sattuvat kohdalle myös tänään. Valoa!

569X

Mittava maalausurakka (mikä tahansa maalausurakka on mittava)! Talostamme tulee siis vaaleanharmaa, tarkemmin sanottuna 569X. Sävy ei hirveästi poikkea talotehtaan pohjamaalista. Sävyeron voi parhaiten havaita kuvan oikeasta reunasta. Tässä vaiheessa talon etupuoli oli vielä suurin piirtein maalaamatta.

Surffailin jo viime vuonna erilaisia maali vaihtoehtoja. Erilaisten vertailujen ja tuttavapiirigallupin jälkeen päädyin kokeilemaan Virtasen maalitehtaan neljän öljyn ulkomaalia. Vaaleanharmaa ei ole tehdassävy, mutta Virtasen maaleja voi sävyttää mielensä mukaan. Tehdassävyistä minua miellytti myös tummanharmaa, mutta miellän meidän talon vaaleaksi. Tummanharmaata tulen miettimään jatkossa pieniin ulkorakennuksiin, kuten kylmään varastoon ja roskissuojaan. Talon perustukset tulevat olemaan myös tummanharmaat tuuletuspaalujen sävyä mukaillen.

Olen pärjännyt tikkaiden kanssa toistaiseksi maalausurakan suhteen, mutta joudun ottamaan päiväksi tai pariksi joko telineet tai nosturin vuokralle. Kuvassa näkyykin se helpoin talon sivu, josta aloitin maalaamisen. Toinen pääty on huomattavasti korkeampi, ja talon pulpettipääty antaa myös omat haasteensa.

Edit: Harmaan sävy onkin nyt 569X (kevyt sävytys "jutska" tuli vastaan, ja talon todellinen sävy ei ollutkaan aiemmin mainitsemani 568X). Homma jatkuu kuitenkin sujuvasti vaaleanharmaana. Väri on hyvä!