Lyhyestä virsi kaunis

Sain viime kesänä perennoja, pensaita ja puiden alkuja monestakin eri paikasta. Nyt kesän alussa on ollut hauska seurata, mitä tuolta pihamaalta pompahtaa esiin. Osa viime vuonna istutetuista on luovuttanut taistelun jo ensimmäisen talven aikana, mutta kaikenlaista silmäniloa tuolla takapihallamme riittää jo nyt.

Ensimmäisen kuvan matalakasvuisen ja hennon vaaleanpunaisen kasvin nimeä en enää muista. On kuulemma terhakka leviämään. Samoin meillä juuri kukkii, tai oikeastaan jo lähes kukki, pihan omenapuut. Jouduin hieman uusimaan omenaistutuksia, kun runsaslumisen talven avustamana rusakot olivat päässeet tekemään tuhojaan. Jännä tuttavuus minulle oli Plantagenista löytynyt Rautatieomenapuu. Sellaisen nyt istutin myös tuonne meidän pihalle.

Omenapuun kukinta on lyhyt, kaunis ja tuoksuva. Pölyttäjiäkin on ollut runsaasti liikkeellä, joten ehkä nuoriin puihin pääsee kehittymään jopa pieni satokin. Viime vuonnahan saimme jo kokonaisen yhden omenan puistamme.

Kuvat osallistuvat jälleen Makroviikkojen (61.) haasteeseen aiheenaan "lyhyt". Lyhyestä tulee tänään lähinnä mieleen kaikkea elämään suurempaa. Liekö sitten syynä Suvivirren jälkikaiu'ut vai se, että esikoinen siirtyy kesäloman jälkeen yläasteen puolelle. Elämä. Ja silleen. Tiedät varmaan. Lyhyt, nopea, nopea, nopea. Vähän niinkuin jonkun eksoottisen tanssin askeleet.