Kodin lämmitys ja ilmanvaihto - päätöksiä

Kodin lämmitysjärjestelmää sekä ilmanvaihtoa olen miettinyt projektin alkumetreiltä lähtien. Siinä vaiheessa kun talotilausta olin tekemässä, niin tein jo alustavia kaavailuja liittyen lämmitysvaihtoehtoihin. Kun talotehdas kyseli lvi-suunnitelmaa silmällä pitäen päätöksiäni ja mielipiteitäni, niin kaavailin vaihtoehtoina Enerventin Pingviiniä ilmanvaihtokoneeksi ja lämmitykseen Jäspin Ecowattia. Tästä edelleen lähdin tutkimaan muita lämmitysmuotoja, ja minulle suositeltiin myös poistoilmalämpöpumppua. Aikani asiaa pohdittuani päädyin lopulta Niben F470 poistoilmalämpöpumppuun. Pumppuun on tätä nykyään saatavilla myös aurinkokeräinjärjestelmä, jota mietin kovasti myös meille ensi kevään asennusprojektiksi. Se olisi laajennus nykyiseen järjestelmään, ja kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. En ole kuitenkaan ehtinyt perehtyä näihin aurinkopaneeliasioihin kovinkaan syvällisesti.

Tämä poistoilmalämpöpumppu, eli PILP, on laitteena sellainen, että se hoitaa talouden ilmanvaihdon, ottaa poistoilmasta talteen energian ja lämmittää tuloilman. Lisäksi F470 lämmittää käyttöveden ja tuottaa lämpöä. Kyseiseen malliin sisältyy vielä yöjäähdytystoiminto. Tämä poistoilmalämpöpumppu on minun valintani kaikista edellä mainituista syistä, ja sen lisäksi haen tietysti vähintäänkin kohtuullista säästöä sähkölaskusssani. Valmistajan mukaan säästö vuotuisessa sähkönkulutuksessa on noin 6500 - 9500 kilowattituntia. Lähdenkin nyt laitteen asennuksen jälkeen innolla seuraamaan juuri meidän taloutemme sähkönkulutusta yhdessä tämän pumpun kanssa. Laitan muutenkin laitteen käyttökokemuksia tänne blogiini myös tulevaisuudessa.

Nettikeskusteluissa olen huomannut, että erilaisten lämpöpumppujen käyttöääntä moititaan. Nibe on onnistunut pienentämään poistoilmalämpöpumppujensa äänen voimakkuutta, mutta PILP suositellaan asennettavaksi aina tekniseen tilaan. Meille lämpöpumppu asennetaan kodinhoitohuoneeseen, jonka seinänaapureina ovat kummatkin vessat sekä sauna ja pieni varastohuone.

Lämmitysmuodon valinnassa on tärkeää lähteä aina liikkeelle juuri siitä kohteesta, johon ratkaisua haetaan. Neliöt, kuutiot, vedenkäyttö, vakituista asukkaiden määrä ja kohteen sijainti jo vaikuttavat lämmityksen valintaan. Esimerkiksi maalämpö ei ole mahdollinen kaikissa kohteissa, ja budjetti toki sanelee rajat lämmitysvalinnoille. Meillehän on asennettuna vesikiertoinen lattialämmitys, jonka kanssa PILP on energiatehokas vaihtoehto. Jatkossa myös varaava takka tulee täydentämään kodin lämmitystä ja viihtyvyyttä.

Kun saamme lämpöpumpun asennuksen valmiiksi, niin postailen lisää fiiliksiä sekä vinkkejä tänne blogiini. Lämmitykselle alkaakin olla jo kovasti tarvetta, kun tuo kesän ryökäle katosi jonnekin. Viikonlopuksi on kuitenkin luvattu lämpimämpää ja aurinkoakin... toivottavasti ennuste pitää paikkansa. Pihatöitäkin olisi kiva jatkaa aurinkoisissa tunnelmissa.

Edit: Sain lisäinfoa Niben F470 lämpöpumpusta liittyen tuohon käyntiääneen. Pilp voidaan siis asentaa muitta mutkitta myös kodinhoitohuoneeseen, sillä desibelitaso on tässä uudessa mallissa niin hiljainen, että se soveltuu hyvin asennettavaksi myös asuintiloihin.

Kuva © Nibe Energy Systems Oy

Kato, käpy!

Tarina kertoo, että kauppareissu lähipuotiin kesti minun kanssani kauan. Ikää minulla oli silloin pari vuotta, ja maailma oli ihmeitä täynnä. Kolusin pientareet ja ojan pohjat. "Kato, käpy" huudahduksia kuului tasaisin väliajoin tienposkesta.

Ihmeteltävää ja ihailtavaa löytyy onneksi vieläkin. Makroviikot (27.) antoi tehtäväksi kuvata aiheella ruskea. Minulla onkin tuo samainen väri oikeanpuoleisen palstan teemaosiossa esillä juuri tällä viikolla. Postailin myös elokuussa väreittäin, ja ruskea oli silloin yksi viikon väreistä. Olisin nyt taatusti kuvannut Luolamadonna-koruni tähän viikkotehtävään, jos en olisi tuota ehtinyt jo käyttää aiemmin.

Ruskeaa meillä ei löydy hirveästi sisustuksesta, mutta jos laskee kaiken puunvärisen myös ruskeaksi, niin sitten se on vähän toinen juttu. Olen esitellyt myös aiemmin suosikki valaisimeni, eli meripihkan värisen Blockin, jonka lisäksi meillä on ruskeaa ainakin luonnosta kerätyissä koristeissa, viinipullon korkeissa sekä rumassa muovimatossa. Muovimatosta päästään kohta eroon!

Kurkkaus

Kurkkaisitko tulevaan, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus? Tuntisitko kenties kutkuttavaa uteliaisuutta, ja haluaisit pienen vinkin siitä, kuinka elämässäsi tulee käymään? Minä elän kyllä mielelläni päivän kerrallaan toki tulevaa suunnitellen. Kristallipallon jättäisin suosiolla nurkkaan pölyttymään, vaikka sellainen jostain kävelisikin vastaan. Tosin muutamaa asiaa voisin pikaisesti kysäistä...

Yllä olevan kuvan julkaisin keväällä, kun vielä odotimme talopaketia saapuvaksi. Nyt ei enää sokkelin läpi kurkita naapuriin, eikä minnekään muuallekkaan. Tuuletuspaalut on asennettuna, ja talo on perustusten päällä tukevasti. Kun kurkkasin kameran kanssa tuosta perustusten tuuletusaukosta olisin kyllä mielläni nähnyt siitä hiukan myös tulevaa. Kovasti kyllä jännitti ja kiinnosti, että kuinka tässä tuleekaan käymään. Nyt tiedän jo enemmän, ainakin rakentamisesta.

Tällä viikolla on monta rautaa tulessa. Sen verran voin lähi tulevaisuutta raottaa, että aion sanoa syyskuun loppuun mennessä vuokra-asuntomme irti, ja se tarkoittaa sitä, että aikaa rakentamiselle on enää neljä viikkoa jäljellä.

Blogini juhlii myös ensi viikolla 1-vuotis synttäreitä (aika rientää!) mukavan arvonnan merkeissä. Tällä viikolla kerron tietysti taas kuulumisia raksalta, ja paneudutaan myös tarkemmin kodin lämmitykseen ja ilmanvaihtoon.  Kaikenlaista hulinaa, menoa ja meininkiä on siis taas luvassa!

Maalarin iltapäivä

Jaksaa jaksaa! Raksalla pitäisi paahtaa pitkää päivää, kun muutto vain lähestyy. Nyt iltapäivällä alkoi kyllä tuntumaan siltä, että tänään on vapaaillan paikka. Sain onneksi piiskattua itseni viemään projektia eteenpäin usean pikku homman osalta ennen kuin pistin pensselit syrjään.

Olen aloittanut vanhojen huonekalujen kunnostamista tässä rakentamisen ohella. Vaatekaapin ovet, joihin oli siis tulossa magneetti- sekä liitutaulumaali, ovat onneksi jo lähestulkoon valmiit. Tuo magneettimaali olikin yllättävän vaikea juttu. Maalissa on rautasössöä reilusti mukana, ja maalatussa lopputuloksessa on kauniisti sanottuna reilusti struktuuria. Hioin suurimman osan magneettimaalista lopulta pois, jotta pinta, eli liitutaulumaali näyttäisi edes jollain tavalla asialliselle.

Lentävällä sudin vaihdolla jatkoin suoraa päätä vetämään ensimmäistä maalikerrosta vanhaan tuoliin, josta tulee herkullisen pinkki. Maali näytti purkissa ihan puolukkapuuron väriseltä. Ensimmäisen maalauskerroksen jälkeen tuoli ei tosin näytä kovin kummoiselta, mutta toivottavati useamman maalikerroksen jälkeen tuoli kelpaa nuorimmaisen huoneeseen.

Löysin muutama viikko sitten kirpparilta ison koivupuisen senkin, joka on hieman huonossa lakassa. Toiveissa minulla oli löytää sellainen fiftari-sikstarityylinen senkki tai lipasto, ja tämä kotiin kiidättämäni löytö on vähän jotain sinne päin. Olin ajatellut sellaista tosi selkeälinjaista koivunväristä huonekalua, mutta hankintani on hieman koristeellisempi. Lakkapinta on tosiaan kärsinyt, ja se pitää ensin hioa kuntoon. Koska lakassa on myös sävy, tulen todennäköisesti maalaamaan senkin mustaksi.

Älysin tuossa viikolla, että huonekalutehtaallani alkaa tulemaan (myös) hieman kiire, sillä sotkevat hiontahommat on hyvä tehdä nyt, kun lattiapinta on vielä laittamatta. Sitten kun seinät ja lattiat ovat työstettynä, uudessa kodissa ei voi enää samaan tapaan sutia menemään.

Huomenna homma taas jatkuu. Nyt loppupäivän pidän mukavaa. Lasi kuivaa valkoviiniä, aurapastaa ja kasvisnappuloita. Kroppa onkin ihan tööt ja levon tarpeessa.

Ps. En keksinyt tähän nyt mitään hyvää aasinsiltaa kuvan ja tekstin välille (ja tuo on muutenkin heppa eikä aasi), joten toivotan vain Dalahästin kanssa mukavaa viikonvaihdetta: IHA-HAA!

You Wow

Olen saanut muutaman tunnustuksen - kiitokset näistä lähtevät Absolutely white -blogiin, Leena Lumelle sekä Olivialle 1960-blogiin. Kiitos paljon ♥

The Sweetest Blog -tunnustuksen myötä tuli vastata muutamaan kysymykseen:

1) Väri: Vihreä (myös musta toimii)
2) Ruoka: Italialainen (aika laaja käsite : )
3) Paikka, jossa haluaisi käydä: New York (never been to)

Tämä söötti tunnustus tuli siis Absolutely White -blogista, jota kannattaa käydä kurkkimassa jos on kiinnostunut DIY-vinkeistä, koruista ja ravintola- sekä matkajutuista. Kyseisessä blogissa voit myös ihailla upeita valokuvia.

You have a lovely blog -tunnustuksen sain Leena Lumi -blogista sekä 1960:sta. Lovely blog -huomionosoituksen myötä tuli kertoa viidestä lempiasiastaan.

Leena Lumi oli listannut upeasti suosikki juttujaan, mutta minä taidan mennä matalan aidan kohdalta ja vastata helpomman kaavan mukaan:

1) Lempiruoka: Hmm, italialainen : ))
2) Lempimakeinen: Fasun Sininen
3) Lempiluettava: Sisustuslehdet, blogit
4) Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: No tuota noin. Mistä tämä kysymys tähän tuli? En tee käsitöitä.
5) Lempielokuva: Minulla ei ole vain yhtä suosikkia, ja olenkin kirjannut jokusen lempparin blogger-profiiliini.Sieltä poimintoina muutama esimerkki; Kohtaamisia, Perhonen lasikuvussa, Meri sisälläni, Ruokala Lokki...

1960-blogissa kannattaa käydä, jos haluaa lueskella Olivian ajatuksia arjesta, rempasta, sisustamisesta ja elämästä 1960-luvulla rakennetussa talossa.

Leena Lumi-blogista puolestaan löydät sydämellä tehdyt kirjallisuusarviot, vinkkejä ruoanlaittoon, puutarhatunnelmia, sisustusvinkkejä sekä paljon paljon muuta. Kannattaa poiketa!

Minä laitan tunnustukset tällä kertaa eteenpäin rakennusblogeihin, joilla projekti on juuri nyt työn alla. Olkaa hyvät, tästä teille tunnustus (voit valita kumman tunnustuksen tahansa) ja kovasti tsemppejä kaupan päälle! Rakennusurakointia voitte seurata ainakin näissä: Villa Hedda, Onnenhippuja, Auroran rakentajat, Unelmana koti ja Projekteista isoin.

Muistatko vielä?

Makroviikot (26.) kannustaa muistelemaan. Miten muisto saa kuvallisen muodon? Itse en kerää juurikaan koriste-esineitä joulukoristeita lukuunottamatta. Muistot ovat näkyvässä muodossa meillä valokuvina ja kivinä. Meillä asuu kivenpyörittäjiä kahdessa polvessa. Minulla taitaa olla vieläkin muutama lomamuisto lapista pienten kivien muodossa. Siitä huolimatta olen yrittänyt toimia kiviportsarina, kun tyttäret kantavat lisää kiviä sisään. "Mutta äiti, tämä on niin hieno!"

Kuvan lasinen enkeli on lapsuusmuisto. Sain enkelin naapurin tytöltä joululahjaksi. Enkeli on pysynyt menossa mukana, ja istuskelee yleensä jossain hyllyn päällä. Jouluisin se saattaa lennähtää kuuseenkin.

Enkeli sai uudenlaisen ilmeen, kun kuvasin sen syksyisen valokuvan edessä. Lehtikuusen kuvasin viime syksynä aurinkoisena päivänä. Muisto siis sekin.

Muistot, joita kannan mukanani ovat myös kuin valokuvia. Jotkut pienet hetket voivat olla myös lyhyt filmejä. Niitä on joskus kiva kelata edes takaisin. Sitten ne voi taas palauttaa arkistoon, ja katsella joku kerta kenties uudestaan.

Ps. Enkeliaihe valikoitui makroviikkojen postaukseksi sattumalta, mutta toisaalta juuri sopivasti, sillä blogiini on tultu tällä viikolla myös hakusanoilla "Enkelin teko".

Ulkovalaistus

Ulkovalaistusta en ole miettinyt kovinkaan syvällisesti. Talon nurkille on kyllä tehtynä ylimääräisiä läpivientejä, jotka mahdollistaa esimerkiksi pihavalaistuksen lisäämisen tulevaisuudessa. Sähkösuunnitelman mukaisesti meille on nyt laitettuna muutama ulkovalaisin, jotka sijoitettiin talon ulkoseinään ulko-ovien välittömään läheisyyteen.

Valitsin etuoven viereen valkoisen ja moderniin ilmeeseen sopivan valaisimen. Harkitsin myös muutamaa muuta vaihtoehtoa, mutta tein ostopäätöksen melkoisen nopeasti saatavilla olleen valikoiman suhteen. Talon takaterassin puolelle valitsin sen sijaan pienemmät valaisimet, jotka antavat valoa alaspäin. Näillä ei ole niin suuri valaistuksellinen merkitys, vaan enemmän sellainen tunnelmatekijä.

Nyt jos tarkastaisin sähkösuunnitelmaa uudelleen, niin en haluaisi ulkopistorasioita suoraan valaisimen alle, varsinkin kun valo suuntautuu alaspäin. Jos valaisimen alla ei olisi pistorasiaa, niin valo suuntautuisi kauniisti ulkoseinälle. Nyt valo nostaa nuo pistorasiat esiin. Tälläistä näkökohtaa en osannut ottaa huomioon etukäteen. Kokemus karttuu ja silleen...

Sunnuntaikierros raksalla

Pieni sunnuntain kamerakierros raksallamme. Kuvissa saattaa jo näkyä muutama kytketty pistorasia sekä kattovalaisin. Laminaattivalintani on loppujen lopuksi vaahteraa, jossa sävyeroa on melkoisesti. Tämä valinta on nyt sellainen hetken huuma, ja kestosuosikki rustiikki lankku jäi kakkoseksi. Toivottavasti tämäkin valinta miellyttää silmää pitkään, vaikka huuma vähän haihtuisikin.

Keittiö-olohuoneakselilla on vielä paljon tehtävää. Iso katto-osio odottaa nyt lopullista maalipintaa keittiön kohdalta. Sitä pääsen sutimaan tänään ja huomenna. Iso askel eteenpäin on se, kun pääsen maalaamaan keittiösyvennyksen seinät harmaalla lujalla. Sitten voin tuoda keittiökaappeja paikan päälle ja alkaa kokoamaan niitä. Tuossa selän takanani on tälläkin hetkellä yksi Ikean laatikko levällään, eli olen järjestänyt itselleni pikku puuhanurkan, jossa voi koota ikään kuin välipalana kaapistoja. Tämä työn alla oleva yksilö on vessaan tuleva säilytin.

Aika

Aita vanha väsynyt
Hajonnut unohtunut
Vielä uuteen aamuun heräsi

Näytti hetken kauniilta
ei muistellut pahalla
menneitä päiviä raskaita

Väistämättä vääjäämättä
Aika tekee tehtävänsä
Ja luonto ottaa omansa

Makroviikkojen (25.) aiheena on virhe / viallinen. Teemaextrassa aihetta voi laajentaa lähikuvasta isommaksi.

Ajanpatina ei varsinaisesti ottaen ole virhe. Se on vain elämää. Virhe sen sijaan on se, että tapetissa on värivika ja uusi etuovi on saanut kolhun jossain matkan varrella. Kuvasin kuitenkin vanhan portin pielen, joka on ollut ilman puista aitaansa jo jonkin aikaa. Aitarakennelma betonisine portinpielineen on ihmisen aikaansaannos. Aidan hidas väsyminen on myös ihmisen kädenjälki, tai sen puuttuminen. Aika vain tekee tehtävänsä.

Valaisin uutuuksia (ihanuuksia)

Fatboy on siirtynyt säkkituoleista myös valaisimien suunnittelun puolelle. Upea Rockcoco kattovalaisin tulee myyntiin myös Suomeen tämän vuoden loppupuolella. Moderni versio barokki-valaisimesta ilahduttaa ainakin minua. Tälläinen toisi näyttävyyttä pelkistetyn kodin sisustukseen. Fatboyn sivustolla luvataan, että Rockcoco kestää hyvin myös ulkoilmassa. Tämän voi ripustaa siis vaikka puutarhan tai terassin piristykseksi.

Olisi hauskaa, jos tuon Rockcocon johdotuksen saisi vielä muutamassa eri värissä. Musta johdotus helpottaisi ainakin valaisimen sijoittamista erilaisiin väritunnelmiin. Täytyy kuitenkin laittaa tämä valaisin uutuus hankintaharkintaan.

Uusimman Avotakan (9 / 2011) Habitare-vinkeistä löytyy myös todella hauska tuttavuus. Habitaren Trash Design -näyttelyssä on mukana Anna Nygårdin Säle-valaisin, joka on rakennettu käytetyistä sälekaihtimista. Hieno idea ja upea toteutus! Tästä kattovalaisimesta minulle tulee mieleen hieman Tord Boontjen Midsummer Light, sillä kummankin valaisimen materiaalissa on mukavaa keveyttä. Säle on tosin näistä se oivaltavampi.

Säle-valaisimen näkisin mielelläni meidän uudessa kodissa vaikkapa eteisen katossa ja vieläpä kaksin kappelein. Ehtisipä vielä Habitareen katselemaan tätäkin tuotetta ihan livenä, ja näkisi samalla myös muita kiinnostavia design-uutuuksia sekä kekseliästä kierrätys designia.

Olen muutamasta julkaisusta bongannut myös Artekin uutuuksia. Bright White -sarjasta löytyy esimerkiksi tyylikäs kirkasvalototeutus Bright White 1. Toisaalta, kun Artekin tuotteita alkaa selailemaan, niin kieltämättä katse kiinnittyy myös noihin ikiaikaisiin suosikki riippuvalaisimiin, kuten Alvar Aallon A110-lamppuun.

Uuteen kotiimme on tulossa tietysti valaisimia nykyisestä kodista. Niiden lisäksi olen hankkinut jo jokusen uuden valaisimen sekä pari lamppua myös käytettyinä. Artekin Chrome Bell odottaa myös ripustamista uuteen kotiin. Mahtuisi tuonne sekaan vielä kuitenkin myös muutama uusi tulokas. Säle-valaisinta täytyy ainakin harkita ihan tosi tarkoituksella. Rockcocoakaan ei sovi unohtaa, ainakaan jos kaipaa jotakin näyttävää yksityiskohtaa kodin sisustukseen.

Säle-valaisin © annanygard.com
Rockcoco © Fatboy

Tule meille vaan!

Meillä ei ehkä vielä leivota, mutta meillä on nyt ovi! Varsinainen ulko-ovi on asennettuna, tosin karmilautaa ja sen sellaista vielä puuttuu. Talon etupuolelle on myös ilmestynyt pikkuinen terassi. Terassi toimii lähinnä sisäänkäyntinä ja rappusten luontevana kaverina, mutta kyllä terassille pienet tuolit mahtuvat, sekä jokunen ruukkuasetelmakin. Syksyn tullen on kiva asetella myös kynttilälyhtyjä talon kummallekin puolelle.

Se varsinainen terassi, eli talon takapihan puolelta löytyvä, on saanut nyt myös alustavan kaiteen sekä rimoituksen päätyynsä. Terassin raput ovat tällä hetkellä työn alla, ja valmistuvat varmastikin jo maanantaina. Vaikka terassilla vielä sahataan ja rakennetaan, halusin laitella jo hiukan syksyn kasveja ruukkuihin ja tuoda pari lyhtyä koristeeksi. Saan näistä pienistä somistuksista itselleni lisämotivaatiota jatkaa raksatouhuja eteenpäin.

Viimeisessä kuvassa näkyy takaterassin uusi säleikkö, joka on tehty talotoimituksen mukana tulleesta puuvalmiista tavarasta. Ostin jo purnukan puunsuojaa, jonka aion sutia säleikön pintaan heti kun sää sen sallii. Toivottavasti näin käy jo huomenna. Keväällä maalaan säleikön todennäköisesti valkoiseksi. Siihen mennessä on varmaan myös selvinnyt millaiset kaidepuut terassia tulee kiertämään. Ykkös vaihtoehtona minulla on jatkaa kaideosiossa myös rimoituksella, jotta ilme pysyy selkeänä ja yhtenäisenä.

Raitaa

Aika juoksee nopeaa, niin kai minäkin. Paljon on saatu aikaiseksi, mutta paljon on vielä tehtävää. Viikot vierähtävät, puupinot pienenevät pihamaalta ja siirtyvät samalla uuden kodin osaksi.

Muita raidallisia näkökulmia voit käydä katselemassa makroviikot (24.) -blogista. Jos ehdin, lisään makroviikkojen hengessä teemaextran erillisessä postauksessa.

Terassikelejä!

Tältä meidän terassimme näyttää nyt. Alla on muutama otos vielä tekovaiheesta. Tälle päivälle jäi vielä terassin suhteen viimeisteltävää, ja kaide rimotus tulee valmiiksi ehkä vasta keväällä. Riippuu tietysti myös siitä, että saanko funtsattua millaisen kaidepuun lopulta haluan. Pystypuut ovat jo valmiina. Terassin päätyyn tulee joka tapauksessa rimoitus, johon puutavara löytyy talotoimituskuormasta.

Kittiä kanssa!

Aamulla herätessä on silmäkulmiin ajautunut kuivunutta kittiä. Tasoittaminen ja hiominen on hikistä ja pölyävää hommaa, mutta onneksi jo voiton puolella. Kaikki pinnat on käyty tasoitelastan kanssa läpi vähintään yhteen kertaan. Rakentamisen jatkuessa olen huomannut, että minun on helpointa tehdä korjaustasoitus vielä pohjamaalin päälle. Näin olen päässyt parhaimpaan lopputulokseen omien taitojeni puitteissa.

Katossa näkyvät aukot ovat led-läpivientejä. Niiden takaa löytyy ilmastointiputkipöntöt, jotka on siis rakennettu paloturvallisuutta ajatellen. Led-lamput eivät kuumene, mutta samaan lampun kantaan voisi asettaa myös halogeeni-lampun. Itse aion käyttää näitä ihan ledeinä, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa talolla onkin uusi omistaja, joka ei tätä asiaa muistaisi. Aion led-upotuksista lisätä maininnan kuitenkin talokirjaan.

Tällä viikolla olen maalannut ja kitannut. Toisinaan tuntuu siltä, että tässähän rakennetaan kotia, mutta toisinaan vaan siltä, että etenen sentti sentiltä pitkin loputonta pintaa. Onneksi jotain valmistakin alkaa jo syntymään.

Saunamme on ihan valmis. Kiuaskin on paikoillaan, tosin kivet vielä puuttuvat. Kodinhoitohuone odottelee vielä tapettia yhdelle seinälle, mutta muuten tuo on myös valmiina. Sisäoviakin on asennettuna jokunen. Pesuhuoneen ovi on tosin väliaikainen. JeldWenin mukaan varsinainen ovi saapuu loppuvuodesta. Kodinhoidon lattialla odottelee myös vesimittari asentajaansa. Loviisan vesiliikennelaitos tuuppaa vesimittarin asiakkaan kauniiseen käteen, joten asennus on lupa tehdä omin päin. Vesilaitos käy laittamassa mittariin sinetin ennen muuttotarkastusta.

Tämä laatikkopino tarkoittaa sitä, että pojat olivat sitä mieltä, että terassikelejä on pidellyt. Terassien rakentaminen otettiin tähän väliin aurinkoisten syyspäivien projektiksi. Tapetteja ja laminaatteja sekä listoituksia voi tehdä sisällä, kun sadekelit palaavat.

Talopaketin mukana tuli kyllästettyä puutavaraa, mutta terassin tekotarpeita olen ostanut sen lisäksi noin 800 eurolla. Suosituksesta hankin myös hieman järeämpää kyllästettyä tukipuuta (kakkos-kutosta). Talotoimituksen mukana tuli kakkosnelosta sekä lattialankkua. Teritalojen toimittamilta lavoilta löytyy myös puuvalmista rimaa, jota suunnittelen näköesteeksi terassin yhdelle sivulle. Terassin asennuksen jälkeen talopaketin mukana tullut irtotavara onkin sitten käytetty. Näyttäisi myös siltä, että terassin lautatavara on hieman alimitoitettua.

Muuttoajankohdan olen jo myös päättänyt. Aiomme siirtää kamppeet uuteen kotiin lokakuun lopulla lasten syysloman aikana. Sitä ennen on rakennuksen oltava muuttotarkastus kunnossa. Se olisi siis maalauspäivä tänäänkin! Raksalle mars.

Pienin askelin syksyyn

Syksy vei jo kenties pikku rillin, mutta ei anneta vielä koko kättä. Hiivitään hiljalleen kohti syksyisiä säitä, ja pidetään kiinni vielä lämpimistä päivistä. Luontokin varustautuu talven tuloon, mutta luopuminen on vielä hentoista. Siellä täällä näkyy muuttuneita värisävyjä, mutta osa kasveista on vielä kasvun vaiheessa.

Makroviikot (23.) antoi tehtäväksi kuvata syksyä. Samaiseen makro-blogiin on ilmeisesti yhdistymässä toinen valokuvaushaaste eli tiistaiteema. Saman aiheen voi tällöin laajentaa myös makro näkemystä isommaksi. Ihan mukava ajatus, ja taidan jatkossa koittaa kumpaakin tehtävänantoa. Tällä kertaa sarjani viimeinen kuva on metsätien laidalta, ja kaikki  muut siitä matkan varrelta lähikuvamuodossa. Kaunista syksyä!