Entinen kotikaupunkini Porvoo on se tutuin paikka maailmassa minulle. Kaupungin kujat ja oikopolut ovat tuttuja kouluvuosilta, ja edelleen kaupungilla kävellessä saa huikkailla "moikkia" vanhoille tutuille. Vanhan Kaupungin puolella vierailen myös mielelläni aina silloin tällöin. Tunnelmalliset katunäkymät ja kivat kahvipaussipaikat houkuttelevat viipymään hieman pidempäänkin.
Sunnuntaikävelyllä suuntasin siis vaihteeksi Vanhan Porvoon lumisille kujille, ja tallensin muutaman kuvankin muistoksi. Maukkaan kahvipaussin vietin Cafe Postrésin puolella. Tarjolla olisi ollut sunnuntaibrunssiakin, mutta päädyin nauttimaan tuhdin lohileivän ja pienen pannullisen vahvaa kahvia.
Suolampi, suon lehtien hiljaisuus...Stagno di palude...
-
*Suolampi, suon lehtien hiljaisuus*
*niittyvillan, kurkien untuvaa*
*ja niin olit itsekin*
*rakastetun käsien jäljiltä*
*kosteikko*
*ja kun jonakin päi...





















