Vapauttakaa dinosaurus!

Ruokailutilan lasiovellisessa kaapissa säilytetään kynttilänjalkoja, tuikkukuppeja, kynttilöitä, maljakoita, kirjoja ja muutamia kausikoristeita. Kaapissa majailee tällä hetkellä myös vihreä H & M Homen dinosaurus, joka oikeastaan on säästölipas. Dinosaurus hengailee välillä myös muualla kodissa, mutta juuri nyt tuo on ollut parkissa kaapissa. Rehellisesti voi sanoa, että tuolla dinolla ei ole kerta kaikkiaan muuta virkaa kuin arjen ilostuttaminen. Ja vielä rehellisemmin voi sanoa, että dinoa ei todellakaan ole hankittu perheen lapsille.

Räyh! Vai miten lie ne dinosaurukset karjuisivatkaan...

Purkit nurkkaan

Keittiön nurkassa on lajitelma joka päivä käytössä olevia teepakkauksia, kahvipurkki, vesikannut ja muutama tarjotin. Osa teepakkauksista on piilotettuna pärekoriin, joka kokoaa yhteen muuten niin värikkäät purkit ja purnukat. Viimeisimmältä Ikean reissulta lähti mukaan myös setti musta-valkoisia peltipurkkeja, joihin sai laiteltua muutaman irtoteepakkauksen piiloon. Mustien ja valkoisten tuotteiden joukossa piileksii kyllä hieman vaaleanpunaista ja keltaistakin. Myös teelaadut vaihtelevat vuodenajan ja fiiliksen mukaan. Nyt kesän tullen ovat erilaiset sitrusteet olleet taas hittituote.

Kuin tiikerin halaus

En ole mikään armoitettu asetelmien sommittelija, vaikka toisinaan tulee mietittyä mitä pöytäpinnoille ja muille laskutasoille laitetaan esille. Käytännön elämä tuo vielä oman (omituisen) lisänsä näkyviin säilytysratkaisuihin. Juuri tässä päivänä eräänä heräsin huomaamaan, että työpisteeni yhteydessä olevalla hyllyllä tiikeri halailee pupua säädyllisesti pääsiäiskortin kurkistusaukosta. Tässäpä asetelma, jota ei ihan joka kodissa tavatakaan!

Avohyllyllä majailevat siis sulassa sovussa joulun jäljiltä jääneet koristeet (vain muutama!), valikoima erilaisia kortteja, muistitikut, kameran vara-akku ja paljon muuta. Tuo tiikerin halaus on jotenkin niin sopiva arkiviikon piristäjä, että en raaski sitä lähteä purkamaankaan. Saisikohan tuon pääsiäiskortin kuitenkin nykäistyä asetelmasta pois vaivihkaan?

Pohjan noteeraus

Pohja. Mikä pohja? Kengän pohja, pohjapiirros, mukin pohja, pohjaton, pohjalla, pullon pohjat vai Pohjanmaan kautta? Ainakin jotain sinne päin, sillä viikon makrotex (96.) haasteen merkeissä tuli käydä pohjalla. Jos ei muuten, niin ainakin kameran linssin välityksellä.

Katselin siis kotimme pientavaroita sillä silmällä, että jokin kuvauskohde tälle haasteelle tulisi löytää. Lopulta päädyin leikkimään vanhalla permanenttiainepullolla, ja vääntelemään ja kääntelemään sitä auringonpaisteessa. Tälläisiä Nestlen vanhoja permispulloja meillä on useampi, ja ne ovat meidän vanhan asunnon peruja. Entisessä asunnossamme on jossain vaiheessa asunut kotikampaaja, jonka rekvisiittaa oli vieläkin asunnon vintillä. Nämä permanenttipullot ovat ainakin tosi hauskat ajankuvat jostain 60 vuoden takaa.

Permispullot ovat tätä nykyään osa meidän kotimme sisustusta. Välillä ne ovat tauolla kaapissa, mutta toisinaan ne pääsevät osaksi jotakin asetelmaa. Niin kauan kun kivat pienet esineet mahtuvat joko esille tai sitten siivosti ruokatilamme senkin syvyksiin, tavaran määrä on sopiva. Jos jossain vaiheessa kirppishankintojen määrä käy niin isoksi, että senkki ei vedä enää enempää tavaraa, on limiitti saavutettu. Silloin on edessä joko kirppismyynti tai ostosten stoppi. Mutta vielä mahtuu...

Jotain pientä

Työpisteeni vieressä on String Pocket -hyllykkö, jossa säilytän kaikkea tarpeellista ja taatusi myös kaikenlaista sinänsä tarpeetonta pientä tavaraa, joka kuitenkin on tavalla tai toisella hupaisaa. Olen jo aiemmin tunnustanut ihailevani vanhaa meripihkan ruskeaa lasia, jota löydän aika ajoin kirpputoreilta. Kirpparilta on myös kauniin ruskea tuhkakuppi, joka toimii niiden kaikkein pienimpien esineiden säilyttimenä. Kokoelma on sekava ja satunnainen, mutta jokaisella pikku esineellä on oma tarinansa. Ne ovat myös muistoja matkan varrelta, ja vievät ajatukset hetkessä jonnekin kauas pois. Pienet maailmanmatkat ovat siis mahdollisia, kun poimii vanhasta tuhkakupista rannekorun tai pullonkorkin käteen, ja antaa ajatusten viedä mukanaan.

Tuhkakupin pikku kokoelma osallistuu tämän viikon makrotex (95.) haasteeseen. Pitkästä aikaa ehdin minäkin mukaan makrotexin tunnelmaan.

Väärässä paikassa

Tiedät varmaan sen tuntee - väärän aikaan, väärässä paikassa. Päivän kuvissa ei aika ole se määräävä tekijä, vaan pikemminkin paikka. Väärä paikka. Kun huulipunaa säilyttää mutteriruuvihärdellipurkissa,  niin sen löytyminen h-hetkellä on sattuman kauppaa. Samaisesta purnukasta löytyi myös lelumuseon rintanappi. Onkohan sitä kukaan kaivannut?

Lisää elämän vääristymiä löydät makroviikkojen (62.) blogista.