Pankit kilpasilla

Pankkien kilpailuttaminen kannatti jälleen. Oma pankki tarjosi tietysti sitä kalliimpaa rahaa, ja haastajat halusivat lähteä mukaan kisaan tiukemmilla tarjouksilla. Hyvä näin! Siitä sain oivallisen mittapuun rahan hinnasta. Olen kerran aiemmin hakenut asuntolainaa, ja silloin se oma vanha pankki (possusäästäjä jo lapsesta) ei halunnut pitää pitkäaikaista asiakastaan riveissä ja meille tuli bänät. Sen jälkeen olen pysytellyt nykyisen pankin asiakkaana. Ehkä sitä tulee oltua vähän turhan laiska näiden pankkitiliasioiden ja muiden pankin tarjoaminen palvelujen suhteen. Mahtaako ihmiset ylipäänsä hirveästi hötkyillä pankkiensa kanssa, vai tyydymmekö me vain valitsevaan tilaan pankkienkin suhteen? Tälläinen isompi investointi saa sitten heräämään horroksesta ja valveutumaan, sekä raahautumaan oikein pankkisaleihin kyselemään tarjousten perään.

Hyväksyin lopulta nykyisen pankkini uuden tarjouksen. Viilasivat marginaalit sellaiseen tasoon, että asiakkuus oli mukava pitää yllä.

Blogin ensimmäisessä postissa oli kolmen koplan työlistalla muutama oleellinen tehtävä, jotta projekti pyörähtää käyntiin. Nyt tehtävälistalta vedetään yli 3/4. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Ehkä se ei ihan riitä tässä tapauksessa. Vielä on matkaa jäljellä. Onneksi. Kolmen koplan työlista (päivitetty versio):

• hanki kallista rahaa
• hanki tontti
• selvitä lupa-asiat (rakennuslupa tosin puuttuu)
• rakenna talo

Tuulta päin!

<opptopic starts>
Hankin kirppiksellä eurolla lukemista. Kyseessä on Liza Marklundin ja Lotta Snickaren "Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan". Kirjoittajat kartoittavat tasa-arvon toteutumista Ruotsin maalla. Kirjan johtava ajatus on se, että tytöt ja pojat kasvatetaan pienestä pitäen muottiin ja roolinsa vangiksi. Vastaanhangoittelevat yksilöt pyritään sitten palauttamaan ruotuun ympäristön paineella. Yhteenvetona voidaan todeta, että tasa-arvo ei ole toteutunut Ruotsissa. Kirjailijattaret perustavat näkemyksensä oman kokemuksensa lisäksi sukupuoliteoreettisiin selvityksiin.

Kirjan nimi tulee suoraan Madeleine Albrightin (USA:n ensimmäinen naispuolinen pääministeri) tokaisusta

"There's a special place in hell for women who don't help each other"

Jotenkin sitä tahtoisi ajatella, että ajat muuttuvat, edes pikku hiljaa. Ja varmaan muuttuvatkin. Jotkut haluavat sitä enemmän kuin toiset. Ja jotkut eivät halua sitä ollenkaan. Minä haluaisin ajatella, että lähimmäisen auttaminen, pienikin, on tapa elää ja toimia.
</opptopic ends>

Hyvää ja kaunista!