Kuinka suuri merkitys ruokailuhetkellä on perheen arjessa? Panostatteko ateriarytmiin tai esilleasetteluun? Onko jokin päivän ruokahetkistä perheen yhteinen, vai nappaatteko jotain kiireesti työn, harrastusten sekä muiden menojen välissä?
Meillä viikolla aamupalailu on sellaista liukuvaa riippuen lähtijöiden heräämisajoista, mutta viikonloppuna on kiva syödä vaikka ihan ajan kanssa. Kerran päivässä on kiva kokoontua keittiön pöydän ääreen ja jutella päivän tapahtumista. Luotamme perus kotiruokaan ja kausivaihtelut sekä mieliteot ohjailevat ostospäätöksiä kaupassa.
Täytetyt paprikat ilmestyvät aina jossain vaiheessa talvea uunipannulle. Värikästä sekä hyvää. Täytteen kanssa voi säveltää ottaen huomioon ruokailijoiden mieltymykset ja mahdolliset ruokarajoitukset. Onkohan täytetyt paprikat muuten kasariruokaa vaiko jo aiemmin suomalaisiin ruokapöytiin ilmestynyt resepti? 80-luvun ruokaohjeista minua aina eniten huvittaa makkarakupit. Se on jo sanana niin hassu, saati sitten ulkonäöltään. Makkararuokia meillä edustaa silloin tällöin nakkikeitto taikka uunimakkara. Onhan sitä jo siinäkin!
Olisiko se sitten iltapäiväkahvien aika? : )
Olen miettinyt, että olen kuin kahvilan aamupalatarjoilija. Tosin sillä poikkeuksella, että saan usein jo illalla tilaukset. Kuten maitokahvia, paahtoleipää, bagelsejä, greippejä... Siis lapsilta! Mies on niin ystävällinen, että aika usein valmistaa sen ensimmäisen maitokahvin minulle, että pääsen käyntiin.
VastaaPoistaViikonloppuisin syömme lounaan yhdessä koko perheen voimin. Arkisin yritämme syödä dinnerin yhdessä ja jutella päivän jutut siinä samalla.
Näytti herkullisilta nuo Sinun paprikat. Aijai, pitää varmaan lähteä kauppaan.
Tuo on hyvä, että tilauksia alkaa tippumaan jo iltasella : ) On sitten ainakin paremmin varustautunut aamun ruuhka-aikaan!
VastaaPoistaMeillä minä olen ainoa teen juoja, ja muut menee jollain mehukeitto tai kaakao linjalla. Lapsilla on vielä lounaspaussi tosi aikaisin koulussa, joten runsaalle aamupalalle ei ole tilausta. Jogurttia tai joku hedelmä - sillä se päivä yleensä käynnistyy.
Perheen yhteinen ruokahetki on mielestäni kiva, jos siihen on vain mahdollisuus. Ehtii vähän rupatella niitä näitä ja viettää pienen yhteisen hetken.
Onpas niin herkullisen näköistä. Postipaketissa jälleen tänne, kiitos :) Täytyy varmaan huomenna tehdä salaattia, namskis.
VastaaPoistaNo, laitetaan täältä tulemaan pikana lounaspaketti, niin ehtii sinne sopivasti ennen huomista puolta päivää : )
VastaaPoistaAnne, tänne myös lounaspaketti, kiitos. (Sille delille näyttäisi olevan ihan selvä tilaus!)
VastaaPoistaPitäisi alkaa värkätä sitä dinneriä. Ei millään taas huvittaisi. Lisäongelma tulee siitä, kun ruokailusta pitää olla pari kolme tuntia ennen kuin harrastukset alkavat ja ruoka ei saa olla liian tuhtia.
Voi kuule kun olen sitä design & deliä taas suunnitellut. Voi olla että järkevintä on lähteä verkkokaupasta, vaikka korvapuustin tuoksua siitä ei saa irtoamaan (ai niin mutta tekniikka kehittyy!)
VastaaPoistaTuo on sporttisten harrastusten haaste, että energiaa tarvitaan, mutta ei saa olla liian umpattu olo. Eiköhän ne lätkän pelaajat ja muut ole sen testanneet, että pastalinjalla mennään, varsinkin jos on kovaa treeniä / peliä tiedossa.
Mukavaa päivää!! Ja täältä kohta öitä : )
Anne, on olemassa tutkimustulos, että ne perheet, joissa kerran päivässä kokoonnutaan yhteisen aterian ääreen, 'tuottavat' menestyviä ja tasapainoisia lapsia. Sain tämän kuulla siinä viaheessa, kun Meri alkoi valittaa, miten vanhanaiaksita meillä on kun minä vadin, että ruokailu on aina yhdessä klo 17 tai klo 18. sanomattakin oli selviä, että perheem Päämiestä ei näillä aterioilla nähty, mutta se korvattiin viikonloppuisin parin tunnin aterioilla, joille minä laadin intohimosta ruokaan hulppeat herkut ja pöydässä keskusteltiin ja viihdyttiin. ja puhelimet kiinni ja kynttilöitä.
VastaaPoistaSiis mistäkö kuulin: Meri meni ja valitti opettajalleen vanhanaikaisesta äidistään;-) Opettaja soitti minulle ja sanoi olevansa kanssani samoilla linjoilla täydellisesti.
Arkena ruoka tavallista kotiruokaa, mutta melkein aina itsetehtyä ja viikonloppuina sitten niitä mun reseptikirjan parhaita.
Jatkamme näin, vaikka nyt syönkin Merin muutettua ilta-ateriani edelleen yksin tai siis koiruuden kanssa;-)
PS. Minä syön nyt purkista 50 mg D-vitamiinia ja älä vain kysy, mitä muuta;-)
VastaaPoistaPS2. Olisit voinut laittaa täytettyjen paprikoiden ohjeesi esille. Rakastan paprikaa!
No hyvä, että jostain perinteistä (vanhanaikaisuuksista : ) on hyvä koittaa pitää kiinni. Ja tuntuu siltä, että mitä vanhemmiksi nuo lapset tulevat, niin sitä enemmän heillä alkaa olemaan sitä omaa menoa kodin ulkopuolla (hyvä niin!), joten yhteiset hetket käyvät sitten tärkeämmiksi.
VastaaPoistaTopakka tytär sinulla, ja opettajaa on varmasti hieman hymyilyttänyt!
Pitkäähän puhuttiin c-vitamiinin tärkeydestä esimerkiksi flunssien taltutuksessa, mutta nyttemmin ollaan yhä enemmän vakuuttuneita d-vitamiinin saannin tarpeesta. Joku on laskenut 1 + 1, että miksihän pimeällä kaudella flunssat riehuvat enempi kuin valoisaan kesäaikaan. Kas aurinko puuttuu.
Paprikaohjetta on vähän vaikea laittaa, kun se on vaan "omasta päästä". Lidlissä oli punaiset paprikat tarjouksessa ja ostin pussillisen ja sitten oli kokkauksen vuoro.
Mulla ne paprikat niinku palaa reunoistaan eli lähinnä etsin lämpötilaa...
VastaaPoistaSyön purkista 50 mg D:tä, 500 mg C:tä ja sitten vielä kalkki ja tyrniöljykapseli. B:tä nappaan kun muistan etc. Koputan puuta, mutta sanon, että yhtään flunssaa ei vielä ole tullut ja yleesä on muutamia talvessa ja niiden seurauksena sinuiitti. Eka talvi, kun syön D:tä näin reippaasti. Otin vähän selvää muiden maiden lääkärien suosituksista...
Ostin juuri uuden purkin Deetä, mutta otamme lasten kanssa max 10mg päivässä. Pieni lisä, mutta ehkä parempi kuin ei mitään. D:tä saadaan onneksi myös hieman ravinnostakin (kala, maitotuotteet). Omega kolmostakin olen jonkin verran muistanut ottaa, mutta enemmään kuurina kuin tapana.
VastaaPoistaIkuinen kädenvääntö varmaankin tuolla asiantuntijapiireissä, että auttaako ravintolisät vai ei. Monella sanoo kokemus että auttaa.
Ainiin; mulla on uuni 200 astetta, kun paprikat sinne laitan. Täytekastike on ennalta jo pannulla tehty valmiiksi (jauheliha tai kasvis... aina tomaattinen, joskus myös kermainen (n.10% rasva)). Pikkuisen vielä päälle juustoraastetta (emmental, mozzarella, myös muut jos kaapista sattuu löytymään). Homma on valmis kun juusto on gratinoitunut kauniisti. Nam!
VastaaPoistaAnne, kyllä ne auttavat! Teeppä vertailevaa katselmusta tuttavapiirissäsi...se näkyy! Ja suomalaisten lääkärien suositukset ovat syvältä. Ne ovat kaukana optimaalisesta tasosta. Onneksi perässä edes tullaan muuhun läntiseen maailmaan nähden. Ja puhun nyt siis yleisistä suosituksista. Yksityisesti lääkärit sanovat aivan muita lukuja ja eräskin suomalainen lääkefirman tutkimusjohtaja sanoi privaatisti, että syö C:tä 3000 mg/vrk talvikauden...
VastaaPoistaEhdottomasti tomaattista ja on mulla uuni sitten ollut oikein. Ah, odotan kotimaisia luomukirsikkatomaatteja. Me napsimme niitä viime suvikauden ihan kuin jotain namia ja niitä oli tarjolla koko ajan.
Meillä myös! Kun oikein maistuvaisia kirsikkatomaatteja on saatavilla, niin niitä huuhtaistaan kulhoon ja siitä sitten nappaillaan parempiin suihin.
VastaaPoistaKiinnostavia nuo vitamiini ja muut lisäravinneasiat, mutta en ole tosissaan paljoakaan perehtynyt.
Hyvää viikonloppua!