Makuasioista ei sovi kiistellä, sanotaan. Mutta ehkä nimenomaan tulisi maistaa kuitenkin? Toisena koulukuntana ovat ravintoasioihin syvällisesti perehtyneet. Ruoan koostumus nousee vähintään yhtä tärkeäksi tekijäksi kuin maku. Millaisia rasvoja, onko kuituja, löytyykö vitamiineja, entäs maitohappoja? Ravitsemuksella on eittämättä vaikutus hyvinvointiimme ja olemukseemme. Kultaisen keskitien kulkijana (tässäkin asiassa) omaksun lehdistä maistuvat ohjeet ja kiinnostun ravintotietämyksestä tiettyyn rajaan asti. Siellä rajalla tulee mukaan myös herkkuhetket ja lupa nauttia. Kohtuuden määritelmä voi sitten olla se haaste.
Tekisikö ateriat alusta asti itse käyttäen mahdollisemman vähän pitkälle jalostettuja aineksia? Hirvittääkö lisäaineet ja onko ruoka-aine herkkyyksiä? Jos perheessä on allergioita, ravintotietämyksestä voi tulla luonteva osa arkea. Opitaan soveltamaan reseptejä ja varautumaan omin eväin. Omatekemä on usein myös sitä maukkainta, mutta entäs jos ei ole aikaa? Vai onko sekin asennekysymys?
Aina ei vaan jaksa, tai tekee jotain muuta mielummin. Niin kuin vaikka notkuu koneella ja katsoo ruokaisia kuvia. Teetä saattaa kulua litra, tai pannu unohtuu keittiöön ja jäähtyy. Joskus taas iskee inspriraatio, ja kaappien kätköistä löytyvistä aineksista valmistuu ateriat useammalle päivälle. Kun se uunikin oli jo kuumana! Lounaspaussilla on kyllä kiva napata valmista jääkaapista, ja lämmittää maistuva ateria. Mukaan mahtuu myös niitä päiviä, jolloin jääkaapin ovella notkumisesta ei ole suurempaa iloa. Ei vaikka välillä kävisi tekemässä tunnin töitä, ja palaisi jääkaapille uudestaan tuijottamaan.
Piti kyllä alunperin sanoa jotain ihan muuta kuin unelmoida välipaloista ja ruokajutuista. Mutta ei se mitään. Taidan hyväksi lopuksi mennä nyt sekoittamaan marjarahkaa iltapalaksi. Samalla voisi ihmetellä, että mihin sijoittaisi uuden (siis vanhan) pikku (no aika iso se on) pöydän, joka löytyi kirpputorilta (saankohan myyntituottoa kirpputoriajalta yhtä paljon kun on ollut noita löytöjä?!). Aika kivaa kuitenkin, että olen osannut tehdä löytöjä. Vai onkohan sekin vain tuuripeliä.
Muistakaa pussailla kokkeja!
:D ihana posti!
VastaaPoistaJoskus ei todellakaan saa mitään aikaiseksi, joskus taas tulee päiviä kun tekee mieli kokata ja leipoa päivä aamusta iltaan.
Meillä yritetään tehdä ruoka itse- mahdollisimman puhtaista raaka-aineista, mutta lipsun siitä jos tuntuu siltä, sen vuoksi ruokia on kaupassa saatavilla- mm näin lomalla antaa itselleen luvan mennä sieltä missä aita on matalin ja kauppakärryyn kerääntyy pyörryttävä määrä einesruokia :/ ...mutta kerääntyköön!
Mukavaa viikkoa sinulle <3
Hei Marina,
VastaaPoistatykkään kanssa, että parasta syntyy itse tehden ja raaka-aineita harkiten. Mutta en kaihda esimerkiksi pakasteitakaan, taikka eineksiä, mutta niitä sitten harvemmin.
Silloin kun saa oikein kokkausvaihteen päälle, niin huomaa, että oikeasti ateriat syntyivätkin melko nopeasti ja vaivattomasti. Ja ah, kun joskus pääseekin itse valmiiseen pöytään! Se on myös juhlaa : )
Mukavaa viikkoa! ♥
Minä ajattelisin ihan äkkipäätään, että tavallisia muroja ovat corn flakes ja rice crispies, muut ovat epätavallisia.
VastaaPoistaNuo Elovenan välipalakeksit ovat muuten hyviä! Syksyllä niitä Suomessa kokeiltiin ja tuotiin tännekin mukana. Vaan kurjat ottivat ja loppuivat.
Joo, corn flakesit ovat ainakin peruskamaa. Meillä taisi silloin olla cheerios rinkuloita ja jotain fitness muroja, epätavallisia siis : )
VastaaPoistaPitkinä päivinä lapsien tulee ottaa omat eväät kouluun. Esim nuo elovenat ovat ihan jees, kun eväiden pitää vielä kaiken lisäksi olla nopeasti syötäviä. Jos nuorimmaisella on vaikka mandariini mukana, niin tulee naputusta hitaudesta. Kuoriminen + syöminen + small talk = liian hidasta
Anne, minä en ennen ostanut mitään valmista tai puolivalmista, mutta paras ystäväni, Bessu (Anne), 40 vee, on saanut minut järkiini. Nyt otan ruokapuolen löysemmin ja ostan kotiin pakastealtaasta vaikka keittojuureksia, jossa perunat mukana. Tästä tulikin sitten hitti, kun äitini sisko sen kuuli serkultani, joka myös on Anne, ja niinpä siellä äitini syntymäkotitilalla puhaltavat nyt aivan uudet tuulet.
VastaaPoistaViikonloppuina panostan sitten kokkaamiseen - intohimolla.
Just nuo Johannan mainitsemat ovat niitä tavallisia muroja. Minulla on aina nuorison varalta kotona corn flakes -paketti.
En tajua, miten sun kuvaama siiviläkin näyttää taiteelta.
Leena Lumi,
VastaaPoistahyvä, että olet ottanut vähän rennomman linjan kokkailuun. Maistuvaa ruokaa syntyy varmasti myös pakkasavuista. On muuten tosi kiva panostaa ruokailuun, ainakin noin viikonloppusin, tai vielä parempi, jos on ystäviä kylässä.
Ai teilläkin esiintyy tätä Anne nimeä. Minulla on Anne niminen serkku (3v vanhempi kuin minä, ja olen tästä samannimisyydestä saanut vähän kuulla... äitimme ovat siskoksia).
Kiitoksia kuvakehuista! Siivilähän se : )