Viikon kahvipaussit on päässyt nauttimaan terassilla, ja sekös vasta onkin ollut se suurin piristäjä. Kesäinen valoilmiö on ilo, ja ehtiessään sitä havannoi luonnon puhkeamista kukkaan. Pikku hiljaa olen onneksi ehtinyt myös siivoilemaan istustuslaatikoita sekä talven ruukkuja sekä lyhtyjä varastoon. Muutaman kesäkukkaruukunkin ehdin eilen laitella esille. Siitä se lähtee!
Unelmia
-
*Tiedätkö - hiljaa hiipien*
*jätän joukon meluisan,*
*kun yllä tammien*
*näen kalpeiden tähtien *
*kukkivan.*
*Tiet haluan silottaa,*
*harvoin kulkee ku...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥