Ajattelin sanoa

Luen paljon. Vaihtelevalla menestyksellä lukulistallani on blogeja, muuta sosiaalistamediaa, verkkojulkaisuja, kirjoja ja tietysti läjäpäin ihan printattuja lehtiäkin. Välillä lehden päätoimittajan palsta on niin osuva, että lausun palautteeni miltei ääneen. Toisinaan vastaan tulee koskettava, hauska, viisas tai muuten vain ajatuksia herättävä blogikirjoitus. Ajatuksissani jo kommentoin, kannustan tai otan osaa keskusteluun. Käytännössä saatan kuitenkin räpelöidä nettiä puhelimella, ja siirrään kommentoinnin tuonnemmaksi. Todellisuudessa todennäköisesti unohdan käydä myöhemmin laittamassa pikku viestini palstalle.

Siksi sanon sen nyt: kiitokset teille kirjoittaville, tunteville ja ajatteleville ihmisille, jotka ilmaisette mielipiteenne, mietteenne tai tunnelmanne oman fooruminne kautta. Myötäelän mukana, ja välillä muistan onneksi myös ottaa kantaa, kommentoida ja jättää jalanjälkeni bittiavaruuden tähtipölyyn.

Juuri tänään ajattelin erään blogipostauksen luettuani, että elämä on välillä niin rutistettavan haikeaa, mutta omalla harmaalla tavallaan myös onnellista.

Joskus se elämä on sitten pelkkää verimakkaraa. Siksi on tärkeää nauttia myös niistä onnentunteista. Olivat ne sitten minkä värisiä tahansa.

----

Nojatuolin päällä hengailee vinkeä apinajengi. Luomupuuvillaiset kaverit tulevat Keniasta, ja löytyvät pienen sisustuspuotini valikoimasta. Apinoilla on tärkeä tehtävä. Ne ovat kenialaisten maaseudulla asuvien naisten elinkeino.