Ultima Thule -tuikut

On se luonnonvalo vaan vähissä. Valokuvien ottaminen ei oikein tahdo luonnistua edes muutaman "valoisan" hetken aikana. Kynttilätunnelma on tietysti aina oma juttunsa, mutta kyllä kodin sisustuskuvia olisi kiva napata vaikka sitten hetkellisen auringonpaisteen luodessa otollisemmat olosuhteet sisätilojen kuvaukselle.

Flunssan jälkeinen paluu sorvin äärelle sujui työlampun ohessa myös tunnelmallisessa kynttilänvalossa. Minulla oli tuikut Iittalan ruskeassa Lanternissa ja sen lisäksi Ultima Thule -tuikkulaseissa. Noissa jälkimmäisissä on se tuttu ja ikoninen jään olo ja tunnelma. Ultima Thule -sarjassa on muuten päheä "On the rocks" -lasi, joka olisi kiva lahjaidea viskin (tai muiden lyhyiden drinkkien) ystävälle. Jos kirjoittaisin joulupukille, niin Ultima Thule -viskilasin lisäksi löytäisin Iittalan Storesta monta muutakin tyylikästä design -tuotetta.

Hankin muuten eilen kaksi ensimmäistä joululahjaa. Olen siis ajoissa! Lahjahankinta kohdistui suomalaisen pienyrittäjän palvelutarjontaan. Suomalaista osaamista on kiva ostaa lahjakortin muodossa, ja uskon, että lahjansaajatkin tulevat olemaan innoissaan.

Hei, huomennahan on taas perjantai! Jes.

Pikku pullot

Hassua. Vasta valokuvista huomasin, että yhtä eucalyptuksen lehteä on nakerrettu. En huomannut moista, kun oksia laittelin esille ruskeisiin pieniin lasipulloihin. Ehkä minun pitäisi tarkkailla yksityiskohtia useamminkin kameran linssi läpi.

Tykkään laitella erilaisia oksia ja leikkokukkia eri tavoin esille kotiimme. Osa tunnelmasta syntyy jo maljakon tai muun astian muodon sekä värin pohjalta. Pienillä pulloilla saa asetelmaan hauskaa toistoa, ja pienikin kukinto tulee uudella tavalla esille. Monesti kukkakimppu saa myös kivasti hieman jatkoaikaa, kun purkaa kimpusta nuukahtaneet pois ja laittaa jäljelle jääneet henkevät yksilöt uudella tavalla esille.

Muista osallistua 100 euron lahjakortin arvontaan! Arvonta on käynnissä 7.4.14 asti.

Fauna

Kirppikseltä löytyi sopivan kokoinen Fauna-kulho, joka nyt ilahduttaa keittiössämme. Kuvahaun perusteella kulhon väri on ametisti. Kulhon todellisen värin näin poistuttuani kirpputorilta aurinkoiseen päivään. Olin hieman yllättänyt, sillä kirppiksen hämärissä lasin väri näytti lähinnä sinertävän harmaalta.

Meillä oli aikoinaan lapsuuden kodissa Faunaa sinisenä. Nyt tämä ametistin värinen lasiesine tekee seuraa jo entuudestaan kotoamme löytyvälle isolle tummanvihreälle Fauna-maljalle. Ruskeanakin olen näitä kulhoja paikallisilla kirpputoreilla nähnyt, mutta hinnat ovat olleet melko korkeita. Ehkäpä joku sopivan hintainen jälkiruokasetti päätyy vielä joskus kotimme astiakaappeihin.

Ohoi

O niinkuin onnea! Little White Rabbit Designsin kanssa yhteistyössä järjestetty arvonta on nyt pyöräytetty. Voittajat ovat selvillä! Onnea Kotikolmio ja Tarja / Tarjas Snowland! Laitan teille tulemaan vielä viestiä henkilökohtaisestikin. Lisätietoja voittonne lunastamisesta saatte minulta sähköpostitse (raksanne ät gmail com).

Mitä muuta? Tänään olen ollut ahkera, ja rästihommien lista on onnistuneesti kutistunut. Nyt vuorossa on rentoilua ja hieman unihiekkaakin. Samalla vielä kuitenkin mietiskelen olohuoneen sisustusratkaisuja. Ehkäpä yksi pikku pöytä kaipaa mustaa maalia päällensä. Jospa nukkumatti vaikka maalaisi sen...

BLOGIYHTEISTYÖ | Tein jokaiselle arvontakommentille oman arvan kuvankaappauksena. Lisäsin kuvat taulukkolaskentaohjelman riveiksi ja sekoitin lopuksi rivit. Hyväksyttyjä arpoja kertyi yhteensä 104 kappaletta. Osalla osallistujista oli arpa sekä Facebookin että blogin puolella. Kysyin kaksi voittonumero satunnaisgeneraattorilta (27 ja 41), ja etsin voittoisat rivit taulukosta.  

Kaljapullon ruskea

Lupaani linja ilmeisesti pitää (postauksia satelee akselilta kaakaot ja kynttilät), sillä tänään kuvassa esiintyvät värikkäät ja kierrätyslasista valmistetut tuikut. Oma suosikki on tuo kaljapullon ruskea tuikkukuppi, jonka lasimassassa on isoja kuplia. Samaiseen settiin kuuluu myös harmaanruskea, vaaleanvihreä ja kirkas tuikkulasi.

Mikäs näitä poltellessa... no niin, jatketaanpa sitten sitä viikkoa taas reippaasti eteenpäin...

Vintage Feeling

Tietyt värisävyt lasiesineissä ja muissa kodin pientavaroissa vievät ajatukset menneille vuosikymmenille. Kirppikseltä löytyneen maljakon vihreä sävy on juuri se oikea, ja kuparinen  kynttilänjalka on mainio kumppani vihreälle maljakolle. Tiikeri tähyilee taustalla hieman väsynein silmin, ja tuo ehkä pienen muistutuksen siitä, että tässä elellään ihan 2000-lukua kovaa vauhtia eteenpäin.

Meidän kotimme sisustus ei ole uskollinen millekään tietylle vuosikymmenelle tai aikakaudelle. Kotiin ei ole myöskään kertynyt vanhoja esineitä tai designia siinä määrin, että mistään tietystä sisustustyylistä tai -suuntauksesta voitaisiin puhua. Pikemminkin kotimme on sellainen väsynyt hurraa-huuto kaikelle sekalaiselle, mitä elämä voi mukanaan tuoda. Jotain on matkaan tarttunut puolittain vahingossa, ja joitakin hankintoja on ihan varta vasten himoittu ja unelmoitu pidemmän aikaa. Kun nämä kaikki vuosien varrella kertyneet "matkamuistot" rykäistään käyttötarkoituksensa mukaisesti esille, syntyy tuo hassu määritelmä, joka kulkee nimellä kodin tunnelma. Meillä se varmaankin on juuri tuo mainostamani "life - no style". Oman mausteensa kodin sisustuksen kerrostumiin tuo vielä tietysti muutokset, joita elämä toisinaan tempaisee esiin yllättäin tai sitten hissukseen ajanvirrassa lipuen. Voisi olla muuten hauska toteuttaa sellainen kuvasarja, jossa kuvaisi kerran viikkoon vaikka keittiön tai jonkun muun keskeisen huoneen kotosalla. Itse ainakin nautin vanhojen valokuvien ajankuvasta, joka muodostuu muodin ja värien lisäksi esimerkiksi erilaisten päivittäisten tuotteiden myyntipakkauksista.

Millainenhan on muuten 2010-luvun sisustuksellinen ajankuva jälkikäteen kelattuna? Olemmeko jo osittain stailanneet elämämme niin hyvää järjestykseen ja esteettiseen lopputulemaan, että se elämäksi kutsuttu tekijä on häivytetty taka-alalle? Se, että se arkirealismi on edelleen olemassa, ei välttämättä jää tallenteisiin näkyville vahvan esteettisen tiedostamisen aikakautena.

Koukussa

Kaipaan varmaan jo jotain tukiryhmää. Olen näet koukussa ruskeaan vanhaan lasiin. Kirppiskäynnillä silmäni etsivät kuin luonnostaan kaunista vanhaa lasitavaraa. Erityisesti erilaiset ruskean sävyiset yksilöt kiinittävät huomioni. Olisiko tähän vaivaan saatavilla jonkin sortin tukiryhmää?

Hyvänä puolena täytyy kuitenkin todeta, että näille minun aarteilleni ei ole juurikaan muita ottajia, joten ostosten hinta jää aina muutamaan euroon. Minulle ei ole erityisen tärkeää kuka lasiesineen suunnitteli tai valmisti. Toisaalta en juurikaan hanki pelkkiä koriste-esineitä, vaan arjen kauneus saa syntyä hauskoista käyttöesineistä. Nämäkin jälkiruokakipposet pääsevät taatusti säännölliseen käyttöön.

Aamusimulaattori

Aurinkoista maanantaita!

Kirkas auringonpaiste näyttää ihan keväältä, kun sitä tarkastelee sisällä istuen. Kaihtimien välistä valo siivilöityy kauniisti, ja herättää uuteen reippaaseen viikkoon. Aamulenkki saa kuitenkin vielä odottaa vuoroaan. Jospa aurinko saisi ilman hieman lämpenemään, niin myös tuntuisi keväältä. Pakkanen huitelee juuri nyt aika huikeissa lukemissa, ja uutta puhdasta lunta on kuin sydäntalvella konsanaan.

Vanhan lasin lumoa

Vaikka ruskea ei ole suosikki värini, niin vanhoissa lasitavaroissa tykkään ruskeasta aivan erityisesti. Kirppisten pöydiltä silmäni etsivät kuin luonnostaan vanhoja kippoja ja kuppeja, jotka taittavat valoa kauniisti meripihkan sävyissä. Nämä kuvissa esiintyvät sunnuntain ostokset olivat jälleen kerran erityisen edullisia. Ilmeisesti tälläiset vanhat astiat eivät ole kovinkaan kysyttyjä, sillä niitä tuntuu kirppiksiltä aika kivasti löytyvän hyvinkin edulliseen hintaan. Varsinkin tuo jalallinen tarjoiluvati on juuri sopivan kokoinen kahvipöydän tarjoiluihin, joten se oli meidän kodin näkökulmasta todellinen löytö. Pikkuinen kermanekka pääsee pöytään ainakin kahvikutsujen aikaan. Siihen sopii kyllä ihan mainiosti myös pienet kesäkukkakimput, kunhan vaan ensin pääsemme sinne alkukesään asti.

Löydätkö sinä kirpputoreilta usein jotain kivaa, mikä ei juuri nyt ole suuren yleisön suosiossa?

Miranda

Miranda -kynttilänjalka löytyi kirppikseltä. Minulla on entuudestaan ruskea Miranda-kulho, joka on myös aiempia kirppistely löytöjä. Kynttilänjalka oli uusi hassu tuttavuus. En ole tälläiseen aiemmin törmännyt. Jalan voi itse asiassa kääntää toisinkin päin, ja pieneen kulho-osaan voi laittaa vaikka tuikkukynttilän.

Kynttilässä palaa tuli. Tulen katselu rauhoittaa ja rentouttaa. Ajatuksissa asuu kaipaus. Maanantaina koirakaverimme nukkui pois. Yhteistä taivalta ehti kertyä liki 14 vuotta.

Löytö

Piti varata kirppispöytä, jotta saa myytyä turhat tavarat pois. En saanut pöytäpaikkaa, muta löysin maljan. Tavaran määrä ei ainakaan vielä siis vähentynyt.

Ruskea lasi on alkanut miellyttää silmää. Jostain syystä miellän sen vielä mukavaksi kaveriksi harmaalle. Tässä Miranda-malja esiintyy meidän uudessa keittiössä. Aurinko ystävällisesti järjesti valaistuksen sopivaksi. Tätä Orvolan Mirandaa olen nähnyt myös huikean loistavana turkoosina versiona. Kesällä Fiskarsin antiikkipäivillä samaisen kipon hinta oli satasen luokkaa. Kirppislöytöni maksoi siitä murto-osan. Löytöpäivä siis!

Lasi

Lasi on mainio keksintö. Tällä viikolla lasi on myös makroviikkojen (19.) keskipisteessä. Kirkkaan käyttölasin lisäksi pidän myös värillisestä lasista. Postasin esimerkiksi viime talvena kirpputorilta löytämästäni isosta pullosta, joka on ruskea väriltään. Arkinen esine voi olla muotokieleltään todella kaunis, ja ilahduttaakin tällöin käytännöllisyytensä lisäksi ulkonäöllään. Vaarin kaljapullo tosin toimii nykyään vain keittiön koristeena.