Ministi

Muistelen ministi päättynyttä vuotta 2015. Vuoteen mahtui jälleen sen arkisen aherruksen lisäksi kivoja pieniä retkiä ja tapahtumia, jotka tuovat arjen keskelle kaivattua inspiraatiota tai hengähdyksen hetkiä.

Vierailin bloggaajana Asuntomessuilla, Habitaressa ja jokusessa pressitilaisuudessa. Pääsin ihastelemaan Harri Koskisen suunnittelemaa Korona-valaisinta, nauttimaan aamupalaa Suhosen siskosten kirjajulkkareissa, kuulemaan Ikean uutuuksissa parissakin eri tapahtumassa ja tunnelmoimaan Elloksen sekä muutaman muunkin valmistajan tai jälleenmyyjän uutuuksien parissa.

Keväällä perhekokomme muuttui, sillä saimme Romaniasta uuden perheenjäsenen. Rica-koira on sittemmin opetellut kotielämän rutiineja ja oppinut pikku hiljaa tapoja. Ihmetyksen aiheita riittää hänellä vieläkin eli veikkaisin, että arki on parasta koiramme mielestä.

Oma sisustuskauppani herttanen on kasvanut pikku hiljaa. Herttasen taival Loviisassa ja nettikauppana on tietysti tärkeä osa omaa arkeani. Herttasen touhujen lisäksi teen töitä konsulttina.

Perheemme on tehnyt muutamia reissuja yhdessä ja erikseen. Kesä kului kuitenkin pääsääntöisesti kotosalla. Oman yllätyskuvionsa kesän touhuihin toi esikoisen onnettomuus, ja sen jälkeinen leikkaus. Toipilaana hänellä menikin kesän loppuosa ja kuntouttaen sitten syksy.

Kamera on kulkenut mukanani varsinkin kivoissa kesätapahtumissa sekä loviisanseudun omissa riennoissa. Vanhat Talot olen kiertänyt vaihteeksi sekä elokuun varsinaisen tapahtuman merkeissä että Joulukoteina. Inspiraatiota on tarjonnut myös bloggaajatapahtumat, joissa parasta antia on tosiaankin toisten bloggaajien tapaaminen.

Koti kolmelle -blogi sai alkunsa aikoinaan tilanteessa, jossa mietin joko vanhan talon hankkimista ja remontoimista tai vaihtoehtoisesti uuden rakentamista. Se uusi koti tuli sittemmin rakennettua, ja tänä syksynä yksi tärkeä (ja pitkään "unohtunut") vaihe tuli täytettyä. Sain vihdoin talomme lopputarkastuksen myös suoritettua. Täällä on nyt siis virallisesti valmista, ainakin rakennusvalvonnan mielestä. Sisustajalla nyt saattaa olla jokunen kiva idea jälleen mielessä...

Tässä vaiheessa haluan kiittää sinua - kiitos ♥

Sisustusmuistoja

Mukavaa tammikuista viikkoa! Muistelen vielä hieman meidän kotimme sisustusvuotta 2014. Ohessa on muutamia kuvaotoksia juuri päättyneen vuoden tunnelmista ihan kotosalta.

Kuvatkin sen kertovat, että kotimme värisävyissä tapahtuu vuoden sisällä pientä säätöjä, eli piensisustustavarat, kukat ja tekstiilit päivittävät näkymiä sen hetkisen fiiliksen mukaisesti. Välillä pinkit, vihreät ja keltaiset ilakoivat ympäri taloa ja toisinaan taas palataan pelkistetympään mustavalkoiseen linjaukseen. Joku väripilkku sisustuksesta yleensä löytyy tuon pelkistetymmän taustan lisäksi.

Muistanko varmasti...

Muistanko vielä hetkisen päästä, miltä tuntui kuumat terassin laudat paljaiden jalkapohjien alla? Muistanko kuinka kirkas aurinko häikäisi silmiä, vaikka taivaanranta oli helteestä utuinen? Muistanko kasvimaan tuoksut ja pesäpallomailan kokoiset kesäkurpitsat? Muistanko ruusunnupun herkän vaaleanpunaisen sävyn - entäpä piiskut, jotka lakosivat ukkospuuskan voimasta?

Muistanko hikikarpalot, jotka juoksivat pitkin selkää, kun kannoin vettä kasvihuoneelle? Muistanko yrttipenkin perhoset? Muistanko kirsikkapuun kukinnan, ja marjat, jotka poimimme talteen talven varalle? Muistanko tuulen puuskan, joka paiskasi säkillisen koivunsiemeniä ikkunanraosta sisälle?

Tulee hetki, jolloin räntää vihmoo ja ilta on mustaakin mustempi. Tulee pakkasen puraisemat posket ja villasukissakin värjöttelevät varpaat. Silloin ottaisin vaikka säkillisen kuumia kesäpäivän tuulia, ja päästäisin ne vapaaksi hiljaiseen iltaan.

Katsaus

Meidän kotimme vuosi on ollut värikäs, vauhdikas, muuttuva, kotoisa ja antoisa. Elämään itsessään on mahtunut taas vaikka mitä, vaikka suuremmilta sattumuksilta olemme välttyneet. Tänä vuonna ei ole myöskään muuttunut kaikki, vaan vain pienet yksityiskohdat. On kasvettu, kasvatettu, noustu aamuihin ja käyty lepoon. Arkeen on kuulunut laiskaa yhdessäoloa ja niitä kiiresempiäkin päiviä.

Olemme nauttineet kesästä ja pihasta. Olemme tehneet pieniä retkiä ja vierailleet erilaisissa tapahtumissa. Kotiakin on  laitettu toisinaan.

Syksyn tullen kodista tuli pikaisten taukojen keidas, ja kiireet veivät erilaisten kiinnostavien projektien pariin. Niinä hetkinä, kun kotona ehdimme olemaan, nautimme pelkistetyistä perus asioista kuten unesta, hyvästä ruoasta, kynttilän valosta ja pehmeistä peitoista. Ulkoilessa mieli virkistyi ja koti sai tuomisiksi muutaman syksyn sävyisen oksan.

Pimein vuodenaika toi mukanaan lisää kynttilöitä, ja aina vaan kynttilöitä. Muutama satunnainen pakkaspäivä toi muutaman valoisan hetken kaamoksen keskelle, mutta muuten sitä ollaan oltu ihan tunnelmavalon varassa. Pikku hiljaa koti pukeutui myös jouluun, mutta tänä vuonna joulun koristelu on ollut kodissamme erittäin niukkaa. Somisteluinnostus on suuntautunut lähinnä pikku puotini puolelle, ja koti on saanut pysyä pelkistettynä. Tällä hetkellä meillä on tosin vielä joulukuusi ja muutama joulukukka sulostuttamassa loppuvuotta.

Kohta lähdemme koti uutta vuotta ja uusia seikkailuja. Voimia, iloa ja intoa!

Kohti valkeata rantaa

Ja viimein sun matkaan
Ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
Että siellä on kaikki sulle.

Sanat Mariska & Paula Vesala

Muistatko vielä?

Makroviikot (26.) kannustaa muistelemaan. Miten muisto saa kuvallisen muodon? Itse en kerää juurikaan koriste-esineitä joulukoristeita lukuunottamatta. Muistot ovat näkyvässä muodossa meillä valokuvina ja kivinä. Meillä asuu kivenpyörittäjiä kahdessa polvessa. Minulla taitaa olla vieläkin muutama lomamuisto lapista pienten kivien muodossa. Siitä huolimatta olen yrittänyt toimia kiviportsarina, kun tyttäret kantavat lisää kiviä sisään. "Mutta äiti, tämä on niin hieno!"

Kuvan lasinen enkeli on lapsuusmuisto. Sain enkelin naapurin tytöltä joululahjaksi. Enkeli on pysynyt menossa mukana, ja istuskelee yleensä jossain hyllyn päällä. Jouluisin se saattaa lennähtää kuuseenkin.

Enkeli sai uudenlaisen ilmeen, kun kuvasin sen syksyisen valokuvan edessä. Lehtikuusen kuvasin viime syksynä aurinkoisena päivänä. Muisto siis sekin.

Muistot, joita kannan mukanani ovat myös kuin valokuvia. Jotkut pienet hetket voivat olla myös lyhyt filmejä. Niitä on joskus kiva kelata edes takaisin. Sitten ne voi taas palauttaa arkistoon, ja katsella joku kerta kenties uudestaan.

Ps. Enkeliaihe valikoitui makroviikkojen postaukseksi sattumalta, mutta toisaalta juuri sopivasti, sillä blogiini on tultu tällä viikolla myös hakusanoilla "Enkelin teko".

Haaste - lapsuusmuistoja

Tämä on haaste, jonka vastaanotin Johannalta. Tarkoitus on siis kirjata hieman lapsuusmuistoja, ja laittaa haaste edelleen eteenpäin.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen mikä sinusta tulee isona?

Halusin eläinlääkäriksi, koska pidin kovasti koirista. Myöhemmin tiedostin, että eläinlääkäri hoitaa myös laajan kirjon muita eläimiä, jolloin eläinlääkärin työnkuva tuntui vähemmän huokuttelevalta. Sittemmin suunnittelin olevani kirjailija, kuvittaja, valokuvaaja ja "mainosten tekijä". Myös ura elokuvatähtenä Tarzan tyyppisissä filmeissä olisi kiinnostanut.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Pienempänä pidin kovasti maailman vahvimmasta nallesta. Kirjastosta lainattiin myös isoja Disneyn sarjakuvakirjoija, joissa Mikki Hiiri seurueineen seikkaili. Myöhemmin sarjis valikoimaan tulivat mukaan mm. Asterix (Idefix!) ja Tintin (Milou!) seikkailut.

3. Lempileikkejäsi?

Jaksoin vain hädin tuskin leikkiä pienenä perinteisiä barbi- ja nukkeleikkejä. Vähintään ennen nukkien roolileikkejä piti käydä jylläämässä ja pelaamassa pihalla useampi tunti. Sisällä tuli piireltyä paljon ja leikittyä myös merirosvo- ja muita seikkailuleikkejä. Samaisia seikkailuja leikittiin myös pihalla aina majan rakenteluja myöden. 70-luvun hyväksi puoleksi lasken ehdottomasti sen, että lapset pistivät omatoimisesti pystyyn vaikka minkälaisia pihapelejä ja -leikkejä.

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

Synttärit olivat tietysti mukavia, niin omat kuin muidenkin. Mitään erityistä ei ole kuitenkaanjäänyt mieleen. Tosin viisivuotispäivänä sain lahjaksi punaisen polkupyörän, joka tuntui tosi hienolta. Huhtikuussa oli silloin vielä räntää maassa, mutta ajamaan oli päästävä heti.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Pihapelit, hiihto, luistelu, jääkiekko, pesis - näistä se lähti. Ja myöhemmin mukaan tuli suuri piirtein kaikki muut maailman urheilulajit. Olen harrastanut, kokeillut, treenaillut ja kilpailutkin ainakin seuraavia: koripallo, pesäpallo, jalkapallo, salibandy, maahockey, kilpasoutu... ja peruskuntokaudella tietysti sitten kaikkea mahdollista muutakin!

Jotta totuus ei unohtuisi: Aika entinen ei enää palaa. : )
Nykyään reipasta kuntoilua, niin että ruoto pysyy kunnossa!

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?

Hmm. Idoli. Tämä on vaikea, vaikka  musiikista olen pitänyt aina. Vanhempien Finnhits levyt ja esimerkiksi Vesa-Matti Loiri oli levylautasella lapsuudessa. Ensimmäinen oikein bändi juttu taisi olla Duran Duran, jonka jälkeen alkoikin c-kasetille tallentamisen kulta-aika!

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Mieleen on jäänyt edellen olemassa oleva Anette, joka on äitini tekemä nukkeotus. Se on tehty vanhoista sukkahousuista (mallia lasten) ja sille on tehty musta tukka villalangasta. Anetella on nappisilmät ja kissan kasvot.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Kesää on vielä jäljellä? Toivottavasti ihan kaikkea ei ole vielä pitänytkään ehtiä...
Toiveissa olisi vielä perustaa design & deli tyyppinen puoti. Mutta sen aika on sitten joskus. Toivottavasti tai ehkä.

Kiitos Johannalle haasteesta! Tämä oli hauskaa. Ja koska tämä on kiertokirje, laitan haasteen omalta osaltani eteenpäin Leenalle, Uuden Kuun Emilialle, Leena Lumelle ja Helenalle. En tiedä tosiaan, kuinka moni on jo entuudestaan vastannut juuri tähän kyselyyn tai joihinkin samantyyppisiin, mutta lähtekää leikkiin mukaan, jos siltä tuntuu.

Nimimerkillä "Valokuvauksesta kiinnostunut"