24.9.2011

Maalarin iltapäivä

Jaksaa jaksaa! Raksalla pitäisi paahtaa pitkää päivää, kun muutto vain lähestyy. Nyt iltapäivällä alkoi kyllä tuntumaan siltä, että tänään on vapaaillan paikka. Sain onneksi piiskattua itseni viemään projektia eteenpäin usean pikku homman osalta ennen kuin pistin pensselit syrjään.

Olen aloittanut vanhojen huonekalujen kunnostamista tässä rakentamisen ohella. Vaatekaapin ovet, joihin oli siis tulossa magneetti- sekä liitutaulumaali, ovat onneksi jo lähestulkoon valmiit. Tuo magneettimaali olikin yllättävän vaikea juttu. Maalissa on rautasössöä reilusti mukana, ja maalatussa lopputuloksessa on kauniisti sanottuna reilusti struktuuria. Hioin suurimman osan magneettimaalista lopulta pois, jotta pinta, eli liitutaulumaali näyttäisi edes jollain tavalla asialliselle.

Lentävällä sudin vaihdolla jatkoin suoraa päätä vetämään ensimmäistä maalikerrosta vanhaan tuoliin, josta tulee herkullisen pinkki. Maali näytti purkissa ihan puolukkapuuron väriseltä. Ensimmäisen maalauskerroksen jälkeen tuoli ei tosin näytä kovin kummoiselta, mutta toivottavati useamman maalikerroksen jälkeen tuoli kelpaa nuorimmaisen huoneeseen.

Löysin muutama viikko sitten kirpparilta ison koivupuisen senkin, joka on hieman huonossa lakassa. Toiveissa minulla oli löytää sellainen fiftari-sikstarityylinen senkki tai lipasto, ja tämä kotiin kiidättämäni löytö on vähän jotain sinne päin. Olin ajatellut sellaista tosi selkeälinjaista koivunväristä huonekalua, mutta hankintani on hieman koristeellisempi. Lakkapinta on tosiaan kärsinyt, ja se pitää ensin hioa kuntoon. Koska lakassa on myös sävy, tulen todennäköisesti maalaamaan senkin mustaksi.

Älysin tuossa viikolla, että huonekalutehtaallani alkaa tulemaan (myös) hieman kiire, sillä sotkevat hiontahommat on hyvä tehdä nyt, kun lattiapinta on vielä laittamatta. Sitten kun seinät ja lattiat ovat työstettynä, uudessa kodissa ei voi enää samaan tapaan sutia menemään.

Huomenna homma taas jatkuu. Nyt loppupäivän pidän mukavaa. Lasi kuivaa valkoviiniä, aurapastaa ja kasvisnappuloita. Kroppa onkin ihan tööt ja levon tarpeessa.





























Ps. En keksinyt tähän nyt mitään hyvää aasinsiltaa kuvan ja tekstin välille (ja tuo on muutenkin heppa eikä aasi), joten toivotan vain Dalahästin kanssa mukavaa viikonvaihdetta: IHA-HAA!

4 kommenttia:

  1. Moikka, olet kyllä parit lasilliset ansainnut! Reipasta menoa :) Mutta niinkuin sanoit, jaksaa, jaksaa. Pikkuhiljaa se loppu häämöttää. Voimia loppurutistukseen!

    VastaaPoista
  2. Heidi: Vauhti on pysynyt hyvänä, ja vielä kun nuo loput viikot saisi onnistumaan yhtä lailla...
    Kiitoksia, voimia tarvitaan! : )

    VastaaPoista
  3. Minä hengästyn lukiessa. Olet kyllä uskomaton tehopakkaus.

    Taalainmaan hevosista tykkään vallan erityisesti. Vasta täällä olen oppinut niitä arvostamaan ja mulle tulee niiden näkemisestä nykyään KOTI-IKÄVÄ.Kumma juttu.

    VastaaPoista
  4. Johanna: En ole äärimmäisen nopea, mutta jatkan sisukkaasti eteenpäin. Jokainen päivä vie hommaa kuitenkin eteenpäin.

    Joku viikko sitten oli Loviisassa häppeninkiä, ja siellä oli myynnissä vanhaa tavaraa. Näin todella ison punaisen Dalahästin myynnissä, mutta en raskinut ostaa. Se oli kyllä hieno! Tuo kuvassa näkyvä on puolestaan koru, jonka ostin pari kesää sitte Uppsalasta.

    Kyllä nuo ruotsalaiset jutut varmaan tuovat ajatukset jo niin lähelle kotia, että ajatukset kääntyvät myös Suomeen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...