Makroviikot (23.) antoi tehtäväksi kuvata syksyä. Samaiseen makro-blogiin on ilmeisesti yhdistymässä toinen valokuvaushaaste eli tiistaiteema. Saman aiheen voi tällöin laajentaa myös makro näkemystä isommaksi. Ihan mukava ajatus, ja taidan jatkossa koittaa kumpaakin tehtävänantoa. Tällä kertaa sarjani viimeinen kuva on metsätien laidalta, ja kaikki muut siitä matkan varrelta lähikuvamuodossa. Kaunista syksyä!
Aivan mielettömän upeita kuvia, tykkäsin erityisen paljon tuosta ekasta.
VastaaPoistaNaureskelin edellisen postauksen lapponiaa, samoja oireita on havaittavissa aina välillä täälläkin. :)
Musta kaappi kuullostaa tosi kivalta idealta.
Mukavaa viikonloppua!
ja vielä mustikkaakin noin hienona
VastaaPoistaMinna: Kiitoksia! : )
VastaaPoistaJuu, se taitaa olla vähän ylirasittumisen merkkejä, jos "lapponiat" soi päässä.
Hyvää viikonloppua!!
Pappilan mummo: Muutama mustikka sinnitteli vielä varvuissa, mutta aika hyvin oli puskat marjoista putsattu. Hyvä niin!
Sarja kokonaisuutena keskenään samaa sävyä ja siten yhtenäisen kaunis.
VastaaPoistaUpeita kuvia kaikki!
VastaaPoistaKauniita kuvia, mustikan lehdet on ihania näin syksyllä!
VastaaPoistakaari3: Tälläisiä pieniä syksyn merkkejä minä löysin lähiympäristöstäni.
VastaaPoistaTellu: Kiitos! : )
Mari: Mustikan lehdissä on tosiaan hieno sävy. Mahtaisivatkohan kestää hetken myös maljakossa?!
Ajattele, mitä värejä luonnosta löytyy,kun katsoo tuota viimeistäkin kuvaa.
VastaaPoistaLuulin valkoisia marjoja ensin marjakanervaksi, mutta ovatkin kai raakoja puolukoita.
Leena Lumi: Kyllä tuolta luonnosta jo löytyi värien syksyistä hehkua, vaikka eniten vielä vihreää taikka sitten ihan lakastunutta.
VastaaPoistaEkat marjat ovat lumimarjoja pihani isosta puskasta. Lumimarjaa tahtoisin uuteen paikkaankin. Olen niin innostunut seuraamaan lumimarjan vuodenaikoja kameran kanssa, että tulee ikävä tuota pöheikköä.
Upeat punaiset mustikan lehdet ja terävä herkullinen mustikka! Nam! Tänään aamulla just pistelin mustikkamössöä puuron kera.
VastaaPoistaTeeTee: Ai kun olisi mustikkaa omasta takaa, mutta ei auta, nyt on vain tyytyminen pakastealtaan parinsadan gramman pussukoihin.
VastaaPoista