Teini-ikäinen on keräillyt huoneen ovensa takapuolelle leffalippuja ja muita pieniä muistoja matkan varrelta. Kauhukseni huomasin, että samainen henkilö oli liimannut useamman tarran oveen. Tämä olikin ihan uusi ilmiö, sillä meillä huonekalut ja muukin sisustus on pysynyt lasten kanssa tarrattomana ja ilman muitakaan taiteellisia suorituksia. Tarrat lähtivät irti, ja jatko-ohjeistus kollaaseja ajatellen on julisteen tai muun suojan käyttö elämän ja oven välissä. Muutenhan nuo muistot ja kokoelmat ovat kivaa katsottavaa.
Ovesta löytyi myös kuvassa näkyvä "Take a Smile" ilmoitus. Tuli tarpeeseen. Meillä on muutenkin sukupolvien välinen kuilu kodin siisteyskäsityksessä. Minä olen tiptop-tyyppiä, ja he ovat enemmän tai vähemmän boheemeja taivaanrannan maalareita. Ainakin kotioloissa.
Ps. Sunnuntaista alkaen blogissani toteutetaan kävijäkysely, joka tulee löytymään oikean palstan yläosasta. Kysely liittyy tulevaan Inspiration -blogiyhteistyöhön. Kyselyssä pyritään kartoittamaan lukijoiden kiinnostuksen kohteita ja näkemyksiä.
Ihania noi take a smile -jutut! Pitäisi askarrella varmaan itsellekin, koska tarvetta aina joskus olisi.
VastaaPoistaKuulemma aivot ottaa vastaan hymyn myönteisen viestin, vaikka hymy olisi tekohymykin, pitää vaan hymyillä siten, että silmät ovat mukana. Eipä kai tuo kokeilu haittaisi, kunhan muistaisi, aikuisena on (olen) liian usein/turhaan totinen.
"Take a Smile" kieltämättä hymyilytti, vaikka samalla noiduin oven takapuolelle liimattuja tarroja.
PoistaJa eikös sitä sanota esim naurujoogasta, että feikki naurukin kehittää kropassa myönteisiä vaikutuksia? Ja ehkä se tekonaurukin etenee oikeaksi hörötykseksi loppujen lopuksi :)
Hymy ei ole kyllä aito hymy, jos silmät eivät ole tunteessa mukana. Hymyillään! :)