21 | A Fave Photo Of You

Photo a day - a fave photo of you. I like this pic. My father has taken this about 40 years ago. There are certainly many childhood photos that I love, but they are all at my parents place. I should borrow them and get then scanned. Especially those with true seventies look make me happy.

Päivän kuvahaasteen aiheena on suosikki kuva, jossa esiintyy omassa persoonassaan. Lakkasin diggaamasta kameran linssipuolella oloa varmaan jossain kymmenen ikävuoden hujakoilla. Kameroista olen ollut kiinnostunut aina!

Onnea Pieni!

Perheessä on tänään synttärit. Onnea esikoiselle ♥

Iltapäivällä pidetään kahvihetki, johon tytär on itse tehnyt täytekakun. Nyt jo aamulla odotan kakkupaussia innostuneena, sillä kakun täyte näytti jo niin hyvälle.

5:55

Kesäinen aamuaurinko herätti kello 5:55. Illalla silmä luppasi, ja lehtien luku jäi kesken, joten poimin uusimman Avotakan lattialta ja jatkoin lukutuokiota. Hetken päästä oli mukava nousta keittelemään aamuteetä.

Keittiömme puolelle paistaa aamuisin, ja ihana valo houkutti käyttämään tilaisuuden hyväkseen. Nappailin muutamia valokuvia äitienpäivän hengessä.

Meillä lapset eivät edes yritä herättää äitiä juhlapäivinä, koska olen selkeästi perheen ainoa (tosi) aamuvirkku. Meillä on yleensä diili, että mahdolliset syntymä- taikka äitienpäivä kahvit voidaan keitellä sitten vähän myöhemminkin. Lapsilla on mahdollisuus laittaa aamupalapöytää koreaksi sillä aikaa kun olen lenkillä.

Meillä on leivosrasiassa pieni Petit Four -lajitelma, joka napattiin eilen mukaan porvoolaisesta Café Caprioletista. Rasiasta löytyy mansikkamarenkia, bebe-leivoksia, sitruunamacaronseja sekä pieniä suklaaleivoksia. Miniatyyriherkkuja saa maistella jokainen muutaman.

Eilen pörrättiin raksalla, ja aloittelin hiukan pihahommia. Pikku kaivuri oli apuna raivaamassa tontin nurkkaan, johon perustetaan hyötypuutarha. Olen unelmoinut myös pienestä kasvihuoneesta, mutta saa nähdä tuleeko sitä hankittua tässä vaiheessa.

Alimmassa kuvassa on muruset raksatauolla. Puhelimen kuvausominaisuudet toimivat kohtalaisesti optimaalisessa valaistuksessa, mutta ääriolosuhteissa eron kunnon kameraan huomaan selvästi.

Aurinkoista sunnuntaita, sekä onnittelut kaikille Äideille ♥

Tavallisia muroja

Maut (ei miut), tavat ja tottumukset! Tyttären ystävä huudahti kauhistuneena välipala-aikaan: "Eikö teillä ole tavallisia muroja?" En tiedä vieläkään millaisia ne tavalliset olisivat olleet, mutta meillä oli erikoisia. Tuo lausahdus oli hauska, ja sai minun jälleen ajattelemaan perheiden erilaisia ruokailutottumuksia ja mieltymyksiä. Korostuukohan makuasiat lapsiperheissä, vai onkohan sopan keitto yhtä vaihtelevaa muissakin perheyksiköissä?

Makuasioista ei sovi kiistellä, sanotaan. Mutta ehkä nimenomaan tulisi maistaa kuitenkin? Toisena koulukuntana ovat ravintoasioihin syvällisesti perehtyneet. Ruoan koostumus nousee vähintään yhtä tärkeäksi tekijäksi kuin maku. Millaisia rasvoja, onko kuituja, löytyykö vitamiineja, entäs maitohappoja? Ravitsemuksella on eittämättä vaikutus hyvinvointiimme ja olemukseemme. Kultaisen keskitien kulkijana (tässäkin asiassa) omaksun lehdistä maistuvat ohjeet ja kiinnostun ravintotietämyksestä tiettyyn rajaan asti. Siellä rajalla tulee mukaan myös herkkuhetket ja lupa nauttia. Kohtuuden määritelmä voi sitten olla se haaste.

Tekisikö ateriat alusta asti itse käyttäen mahdollisemman vähän pitkälle jalostettuja aineksia? Hirvittääkö lisäaineet ja onko ruoka-aine herkkyyksiä? Jos perheessä on allergioita, ravintotietämyksestä voi tulla luonteva osa arkea. Opitaan soveltamaan reseptejä ja varautumaan omin eväin. Omatekemä on usein myös sitä maukkainta, mutta entäs jos ei ole aikaa? Vai onko sekin asennekysymys?

Aina ei vaan jaksa, tai tekee jotain muuta mielummin. Niin kuin vaikka notkuu koneella ja katsoo ruokaisia kuvia. Teetä saattaa kulua litra, tai pannu unohtuu keittiöön ja jäähtyy. Joskus taas iskee inspriraatio, ja kaappien kätköistä löytyvistä aineksista valmistuu ateriat useammalle päivälle. Kun se uunikin oli jo kuumana! Lounaspaussilla on kyllä kiva napata valmista jääkaapista, ja lämmittää maistuva ateria. Mukaan mahtuu myös niitä päiviä, jolloin jääkaapin ovella notkumisesta ei ole suurempaa iloa. Ei vaikka välillä kävisi tekemässä tunnin töitä, ja palaisi jääkaapille uudestaan tuijottamaan.

Piti kyllä alunperin sanoa jotain ihan muuta kuin unelmoida välipaloista ja ruokajutuista. Mutta ei se mitään. Taidan hyväksi lopuksi mennä nyt sekoittamaan marjarahkaa iltapalaksi. Samalla voisi ihmetellä, että mihin sijoittaisi uuden (siis vanhan) pikku (no aika iso se on) pöydän, joka löytyi kirpputorilta (saankohan myyntituottoa kirpputoriajalta yhtä paljon kun on ollut noita löytöjä?!). Aika kivaa kuitenkin, että olen osannut tehdä löytöjä. Vai onkohan sekin vain tuuripeliä.

Muistakaa pussailla kokkeja!

Neiti Violetin sisustussuunnitelmia

Esikoinen haaveilee siis huoneesta, jossa värisävyinä on jotain lila-violetti sävyistä. Lisukkeiksi kelpaavat valkoinen, hopea ja musta. Jemmahankintoina meillä on jo uutukaiset lampunvarjostimet. Varjostimille löytynee jaloiksi jotkut valkeat, ehkä hieman maalaishenkiset yksilöt.

Tytär suunnittelee huoneeseensa myös timanttiteemaa. Ensijärkytyksestä toivottuani sain kuulla, että timanttisuus sisustuksessa toteutuu esimerkiksi koristeluna kankaassa taikka kromin värisissä valaisimen paljeteissa. Huoneen kattovalaisin tulee olemaan siis ihan toisenlaista tyyliä, kuin  mitä nuo maalaisromanttiset pöytävalaisimen varjostimet ovat. Kattolamppukin on jo varastossa odottamassa muuttoa.

Extra toiveena tulevan huoneen suhteen on katosvuode. Sellaisen toteutumisesta ei ole vielä takeita, mutta vielähän tässä ehtii katsella ympärilleen sillä silmällä. Ikeasta löytyy esimerkiksi Edland pylväsvuode, joka voisi olla yksi vaihtoehto. Taitava kirvesmieskin voisi sängyn rungon rakentaa. Ideaali tilanne olisi, jos vuoteeseen voisi upottaa 120-leveän runkopatjan. Pienenä taka-ajatuksena tässä minun puoleltani on se, että runkopatjan voisi sitten aikanaan ottaa mukaan omaan kämppään. Tai onkohan se punkka sitten enää kuosissa...

Prinsessa ja sammakko

Tuo on se sammakko. Prinsessa ei ole oikeastaan (enää) kovin höttöisen vaaleanpunainen, vaan reipas ala-asteikäinen tyttö. Sen verran kuninkaallinen tapaus kuitenkin, että toivoo hyttysverkkokatosta sänkynsä ylle. Sellaisen verkon ostimme Ikeasta ihan valkoisena, ja ajatus on verkkoon kiinnittää itse esimerkiksi kankaisia perhosia koristeeksi. Sellaisia perhosia meillä on jostain Indiskan vanhoista koristeista (siimaan pujotettu helmiä ja perhosia).

Nuoremman tyttären tulevaan omaan huoneeseen on tulossa siis valkoista, vihreää ja hiukan vaaleanpunaista. Tapetti vaihtoehtoja olemme jo muutamasta liikkeestä kartoittaneet, mutta valintaa ei ole vielä tehty. Niinkuin yleensäkin meidän kodin sisustuksessa, sattumalla ja löydöillä on oma sijansa. Löydöistä, olemassa olevista huonekaluista ja tekstiileistä pyritään sitten kokoamaan oikeanlainen kokonaisuus. Pieniä täsmä hankintoja voidaan tarvittaessa tehdä, jotta sekalaiset palaset saadaan nivottua jotenkin yhteen.

Vaikka olen hieman kyllästynyt Ikean valaisimien laatuun (muutama valaisin on jäänyt turhan lyhyt ikäiseksi toimivuudeltaan), niin bongasin viime käynnillä yhden kivan uutuus mallin. Kyseistä pöytävalaisinta on saatavilla vaaleanpunaisena sekä hennon omenan vihreänä. Mukavia vaihtoehtoja olisivat kumpainenkin.

Nyt kun huoneen värivalinnat alkavat hahmottumaan, voi sen oikean tapettikuosin tai muun materiaalin kohdalle sattuessa ostaa ne jemmaan. Ihan kohtahan niitä jo tarvitaan.