Pöytä yhdelle

Teen aika paljon töitä kotitoimistolta etänä. Oman alani töihin etäily sopii hyvin. Työpäivien lomassa kunnon taukojen pitäminen välillä unohtuu. Paussin tarpeeseen havahtuu yleensä siinä vaiheessa, kun nälkä on jo kova, ja sitten tulee napattua pikaisesti vain jotain mitä ensinnä jääkaapista keksii.

Vähän samalla kaavalla sujuvat välillä viikonloppunikin, varsinkin jos mitään erityistä ohjelmaa ei löydy kalenterista. Ystäviä on tietysti kiva tavata kotiympyröissä tai kahvittelujen ja ulkona syömisten merkeissä. Silloin kun ruokahetkeen on seuraa, ateriaan ja esilleasetteluun tulee panostettua heti paremmin.

Kotona meillä tekevät ruokaa kaikki kolme, kun sille päälle satumme. Jääkaapista löytyy yleensä ihan hyviä aineksiakin, eikä tuo ruoanvalmistus oikeasti vie niin kauheasti aikaakaan. Siitä huolimatta en useinkaan saa aikaiseksi aloittaa ruoanlaittoa ihan vain itselleni. Välillä ryhdistäydyn, teen jotain kivaa syötävää, ja ilahdun oikein lopputuloksesta. Useimmiten ajaudun kuitenkin välipalakierteeseen tai hyppään autoon ja ajan lähimpään kaupunkiin syömään.

Sunnuntaina minulla oli brunssihimo, ja mietin mistä kivan aamupalatarjonnan löytäisin. Toimistohommia oli kuitenkin ihan pinoiksi asti odottamassa työpöydällä, ja päätin jäädä kotiin pinon kanssa painimaan. Hyvästä päivän aloituksesta en kuitenkaa halunnut tinkiä, ja poikkeuksellisesti valmistin monipuolisen brunssihetken ihan vain minua varten.

Välillä kannattaa kattaa pöytä vaikka yhdelle, ottaa hetki aikaa, nauttia hyvistä mauista ja tankata energiaa päivän koitoksiin. Aamupalahetki oli muikea aloitus sunnuntaille, ja päivän mittaan hyvä fiilis pysyi mukana. Kunpa tämän aina muistaisi arkisten askareidenkin lomassa.

Pirteyttä jouluvalmisteluihin!

Lauantai starttailee hämyisesti. Lapsilla on tänään viimeinen lyhyt koulupäivä, ja sitten heillä koittaa odotettu joululoma. Minulla riittää hommia herttasen puodilla vielä tiistaille asti, eli siirryn joulun viettoon aattona. Tänään ajattelin ehtiä työpäivän jälkeen pienoisille jouluostoksille. Onneksi joulun valmisteluja ehtii tehdä hieman aamusella ja jälleen illalla. Suuria juttuja tässä ei ole tarkoitus tehdäkään, sillä meidän joulumme syntyy joulukuusesta (hankittuna takaterasilla), yhdessäolosta (onnistuu!) ja ruokaisista nautinnoista (todo).

Iloista ja reipasta mieltä viikonloppuunne! Tänään on varmaankin hulinoita kaupoilla, ja toivon mukaan myös herttasella :)

Aina vain

Jaksan varmasti loppumattomasti, ja aina yhä uudelleen, hehkuttaa kevättä, aurinkoa, valoa ja kaiken uudelleen heräämistä. Kesän yksi suosikki harrastukseni on omalla terassilla istuminen ja maalaismaiseman tuijottelu. Alkukeväästä riittää ilon aiheeksi ihan se, että aamuaurinko pilkistelee ikkunan takaa ja luo hauskoja tunnelmia valojen ja varjojen muodossa.

Rentoa maanantaita (joskus voi sanoa näinkin)!

Väreistä

Värit ovat minulle vitamiineja, jotka nautitaan silmien kautta ihaillen. Värejä voi nauttia isompiakin annoksia kerrallaan, ja vaikutukset ovat vain positiiviisia. Kirkkaat värit toimivat energiaruiskeena, mutta välillä sielu kaipaa rauhoittumista ja yksinkertaisuutta, jolloin sävyt saavat laimentua ja vähentyä. Toisinaan kotonamme sisustus pelkistyy lähes musta-valko-harmaaksi, mutta hyvin nopeasti joukkoon alkaan ilmestymään vähintään myös vihreää, keltaista tai pinkkiä. Joskus harvoin katselen sillä silmällä myös aprikoosia, oranssia sekä sinistä, mutta yleensä palaan takaisin omaan väripalettiini hetkisen kuluttua.

Saako kevät sydämesi sykkimään pastelleille tai kirkkaille väreille? Vai pystykö vuodenajasta riippumatta omassa tutussa ja kotoisassa värimaailmassasi?

Tankkauspiste

Päivä lähtee käyntiin tankkauspisteen kautta. Välillä tankkaus on vain teetä, mutta onneksi ajan kanssa startattu aamu tarkoittaa usein myös järkevämpää ruokailua. Jos liikenteeseen lähtö on tosi aikainen, en saa kyllä syötyä mitään. Silloin mukaan tulee otettua joku hedelmä tai välipalakeksi.

Ruoan esilleasettelu ei meidän kotonamme ole taidetta, mutta kauniit astiat tuovat oman kivan lisänsä ruokahetkeen. Meillä on astioiden perussetti valkoista Teemaa. Viime aikoina olen ihastunut yhä enemmän yksilöllisiin keramiikkalautasiin ja -kulhoihin, ja niiden lisäksi olen hankkinut myös joitakin harmaita tarjoiluastioita. Rustiikki harmaa on kaunis tausta värikkäälle salaatille tai esille jätettäville hedelmille sekä kasviksille.

Käsintehdyn keramiikan kanssa olen pitänyt ostokriteerinä myös käytännöllisyyttä. Tuotteelle pitää olla käyttötarkoitus, eli pelkkää koristekeramiikkaa en ole hankkinut. Useimmiten keramiikkakipot voi laittaa myös tiskikoneeseen, joten näitä kauniita astioita tulee käytettyä ihan osana jokapäivistä arkea.

Ylemmän kuvan harmaa House Doctorin Pino-lautanen 15,00 € | herttanen design & deli

Perusasioiden äärellä

Kuusi on vielä purkamatta, joten viikonlopuksi on tiedossa joulunpoistohommia. Tänä vuonna joulukoristeet ovat pääsääntöisesti olleetkin vain tuossa puussa, joten suuren suuresta koristepoistosta ei ole onneksi kyse.

Siinä missä joulukoristeet ovat saaneet jäädä yliajaksi esille, on se varsinainen arki jo kirmannut vauhtiin. Viimeisetkin herkut ja erikoisemmat ateriat on nautittu, ja tähteistä on vielä kehitelty jotain pientä kivaa. Uudenvuoden aattona kirjolohenmädistä loidittiin vielä erilaisia juhlavia suupaloja, ja vuoden ensimmäinen päivä lähti käyntiin riisipuurolla. Siinä se sitten oli.

Tänään kurkkaus jääkaappiin ei enää huutanut runsauden pulaa, vaan hyvin yksinkertaisista asioista syntyi aamupala. Aamupalan esilleasettelussa ilahdutti iso leikkuulauta, jossa on puunkuvio ja sävyt kauniisti esillä.

Herkuton

Ensimmäinen herkuton päivä takana. Se oli eilen. Toivon mukaan tänään tulee sellainen toinen. Olisihan se jo huima putki herkutonta elämää.

Katselen kuvia. Kalorit eivät tartu. Viikonloppuna omenapiirakkaa oli lautasella sekä lauantaina että sunnuntaina. Voi taivas.

Päivänsäde (ja menninkäinen)

Heti aamu auringon ensi säteet inspiroivat ja kaunistavat kodin. Kaihtimien välistä aurinko siivilöityy hauskasti, ja luo erilaisia tunnelmia tuttuihin nurkkiin. Pitkin päivää tulee otettua kamera esille, ja napsittua kuvia vähän sieltä ja täältä. Minulle riittää ilon aiheeksi valot ja varjot sekä lasiesineen hauska heijastuma seinäpinnalle.

Itse olen ollut koko talven vähän mennikäisten sukua. Niin on tullut kotipesässä muhittua ja keskityttyä pikemminkin ruoanlaittoon ja leivontaan kuin liikunnallisiin aktiviteetteihin. Juuri nyt turha rento asenne on alkanut nyppimään, ja myös tuolla liikuntaosastolla on alkanut tapahtumaan. Normisti käyn noin viisi kertaa viikossa jonkinlaisella lenkillä, mutta nyt koitan saada viikkojärjestykseen mahtumaan myös tehokkaampaa liikkumista. Lihaskunto (tai sen puuttuminen) vaatii myös ryhtiliikettä. Hip hop hip hop...

This One's for Edison

Eilisessä Gumbostrand -postauksessa mainitsin hankkineeni uuden valaisimen, joka on tehty betonista. Minua sykähdyttää edelleen hehkulampun klassinen muoto, vaikka hehkulampusta olemme jo luopumassa. Kaiken kaikkiaan hehkulamppu on ollut valtavan hieno keksintö. Nyt joudumme vain miettimään uusia ja energiataloudellisempia vaihtoehtoja valon tuottamiseksi. Onneksi osa halogenipolttimoista tekee myös kunniaa perinteiselle hehkulampun muodolle.

Tämä Edison-niminen valaisin on siis työstetty betonista, ja se on kerta kaikkisen kaunis muodoiltaan. Musta kangasjohto sopii erinomaisesti valaisimen rouheaan tunnelmaan. Lisäpisteita valaisimelle annetaan myös siitä, että tämä on heti käyttövalmis ostettaessa. Kangasjohdon päästä löytyy uuden standardin mukainen pistotulppa, ja polttimokin oli sujautettu myyntipakkaukseen. Näitä Tove Admanin valaisimia myy siis sipoolainen Gumbostrand Konst & Form.

Electric light - what a great invention! Edison did not invent the first electric light bulb, but instead invented the first commercially practical incandescent light. These days we are letting traditional light bulbs go, and instead using energy saving choices. I still honor the old invention though, and I'm glad that the old shape of the bulb is re-invented as several new products.

Yesterday I bough this new pendant made of concrete. The shape of the pendant is a tribute to the old light bulb. I'm loving the rough beauty of the pendant. This one's for Edison. Thank You!

Tavallisia muroja

Maut (ei miut), tavat ja tottumukset! Tyttären ystävä huudahti kauhistuneena välipala-aikaan: "Eikö teillä ole tavallisia muroja?" En tiedä vieläkään millaisia ne tavalliset olisivat olleet, mutta meillä oli erikoisia. Tuo lausahdus oli hauska, ja sai minun jälleen ajattelemaan perheiden erilaisia ruokailutottumuksia ja mieltymyksiä. Korostuukohan makuasiat lapsiperheissä, vai onkohan sopan keitto yhtä vaihtelevaa muissakin perheyksiköissä?

Makuasioista ei sovi kiistellä, sanotaan. Mutta ehkä nimenomaan tulisi maistaa kuitenkin? Toisena koulukuntana ovat ravintoasioihin syvällisesti perehtyneet. Ruoan koostumus nousee vähintään yhtä tärkeäksi tekijäksi kuin maku. Millaisia rasvoja, onko kuituja, löytyykö vitamiineja, entäs maitohappoja? Ravitsemuksella on eittämättä vaikutus hyvinvointiimme ja olemukseemme. Kultaisen keskitien kulkijana (tässäkin asiassa) omaksun lehdistä maistuvat ohjeet ja kiinnostun ravintotietämyksestä tiettyyn rajaan asti. Siellä rajalla tulee mukaan myös herkkuhetket ja lupa nauttia. Kohtuuden määritelmä voi sitten olla se haaste.

Tekisikö ateriat alusta asti itse käyttäen mahdollisemman vähän pitkälle jalostettuja aineksia? Hirvittääkö lisäaineet ja onko ruoka-aine herkkyyksiä? Jos perheessä on allergioita, ravintotietämyksestä voi tulla luonteva osa arkea. Opitaan soveltamaan reseptejä ja varautumaan omin eväin. Omatekemä on usein myös sitä maukkainta, mutta entäs jos ei ole aikaa? Vai onko sekin asennekysymys?

Aina ei vaan jaksa, tai tekee jotain muuta mielummin. Niin kuin vaikka notkuu koneella ja katsoo ruokaisia kuvia. Teetä saattaa kulua litra, tai pannu unohtuu keittiöön ja jäähtyy. Joskus taas iskee inspriraatio, ja kaappien kätköistä löytyvistä aineksista valmistuu ateriat useammalle päivälle. Kun se uunikin oli jo kuumana! Lounaspaussilla on kyllä kiva napata valmista jääkaapista, ja lämmittää maistuva ateria. Mukaan mahtuu myös niitä päiviä, jolloin jääkaapin ovella notkumisesta ei ole suurempaa iloa. Ei vaikka välillä kävisi tekemässä tunnin töitä, ja palaisi jääkaapille uudestaan tuijottamaan.

Piti kyllä alunperin sanoa jotain ihan muuta kuin unelmoida välipaloista ja ruokajutuista. Mutta ei se mitään. Taidan hyväksi lopuksi mennä nyt sekoittamaan marjarahkaa iltapalaksi. Samalla voisi ihmetellä, että mihin sijoittaisi uuden (siis vanhan) pikku (no aika iso se on) pöydän, joka löytyi kirpputorilta (saankohan myyntituottoa kirpputoriajalta yhtä paljon kun on ollut noita löytöjä?!). Aika kivaa kuitenkin, että olen osannut tehdä löytöjä. Vai onkohan sekin vain tuuripeliä.

Muistakaa pussailla kokkeja!

Eiku tylsää hei

Ideoita ja energiaa pää täysi. Eihän silloin voi mennä nukkumaan! Lueskelin vaihteeksi blogeja ja googlailin menemään. Rakennus- ja sisustusblogit ovat suosikkejani, jostain kumman syystä. Selkeästihän tässä tarvitsee jonkun elämää suuremman stressitekijän (rakentamisen / remontoimisen), kun ei tiedä että mihin tätä ylimääräistä virtaa hukkaisi. Ja kun hullua positiivista uskoa "Minä pystyn tähän" ei tällä hetkellä horjuta mikään (ainakaan paljoa), niin ei kait siinä muuta kuin täyttä höyryä eteenpäin. Jarrumiehenä (naisena) toimii sitten paikallinen rakennusvalvonta, jota palaan jälleen huomenissa haastattelemaan.

Se on jännää, että kaikki liittyy kaikkeen. Tuolla en nyt tarkoita mitään universaalia suurta yhteenkuuluvaisuutta, vaan pikemmin sitä domino-efektiä, että voidaksesi määritellä asuntolainatarpeen, tarvitset ensinnä tiedon tontista, jotta voit määritellä tarkemmin rakennukset ja kustannukset, jotta voit hakea rakennuslupaa, jota ennen olet hankkinut tontin, jota ennen olet sopinut ja nostanut osan asuntolainaa, ja oliko se asuntolaina tässä vaiheessa jo mitoitettu oikeanlaiseksi, ja oliko muna ennen kanaa vai päin vastoin.

Mutta koska tästä domino pälkähästä on tänäkin vuonna selvinnyt noin 12 500 innokasta rakentajaa, ja ensi vuonna kenties muutama tuhat enemmänkin, niin miksen siis minäkin. Joukon jatkoksi. Wannabe raksailija.