.

3.4.2013

Nainen rakensi talon (kotimme tarina)

Astu aikakapseliin, ja tule mukaan pienelle retkelle kotimme tarinan alkulähteille. Muistelen kotimme tarinaa Indiedaysin kodin tarinat -teeman merkeissä. Kodin tarinat -teemapostauksia tulee kaiken kaikkiaan kahdeksalta eri Indiedays ja Indiedays Inspiration bloggaajalta. Muutama tarina löytyykin jo teemasivulta, jonne pääset tästä. Kodin tarinoiden merkeissä pääset viihtymään maalis-huhtikuun ajan. Samalla kun klikkaat itsesi kodin tarinoiden pariin, voit osallistua myös teemaan liittyvään kilpailuun, jossa on palkintona upea Thomas Sabon kaulakoru (arvo 200 euroa).




































Vuoden 2010 loppupuolella olin kyllästynyt. Olin etsinyt kunnostettavaa vanhaa taloa, mutta se oikea ei ollut tullut vastaan. Olin myös aiemmin samaisena vuonna valmistunut koulusta, ja minulla tuntui olevan lievä vapaa-ajan ongelma, eli ylimääräistä aikaa jonkin mukavan harrastuksen puuhasteluun tuntui olevan vähintääkin tarpeeksi.

Tuli idea - mitä jos rakentaisinkin ihan uuden talon? Ensin ei siis ollut suo, kuokka ja Jussi, vaan nainen, idea ja innostus. Tietotyön tekijänä arvelin myös kevyen ruumiillisen rakentelun sopivan vartalolleni kuin leka käteen.

Sitten asiat alkoivatkin rullata ihan uudella nopeudella eteenpäin. Lainahakemus, tonttikaupat, talopaketin valinta, rakennuslupa ja sarja erilaisia suunnitelmia seurasivat toisiaan kuin silmien edessä vilistävä elokuva. Pikakelauksella.

Sähkösuunnitelma, lvi-suunnitelma, pihasuunnitelma, perustussuunnitelma. Näihin kaikkiin minun tuli ottaa kantaa. Vielä ei hirvittänyt, sillä olen sangen järjestelmällinen luonne. Asia kerrallaan, niin se homma sujuu.

Lopulta se stressipeikkokin sanoi bing-bong, ja mietin, että mitä tuli tehtyä. Käsijarrun kiskominen ei auttanut enää siinä vaiheessa, kun talopaketti oli tilattu ja lainaa nostettu iso siivu pankista. Ajatuksena oli myös ollut alunperin, että tilaan niin sanotun viittä vaille valmiin talopaketin, jolloin minulle olisi jäänyt pintamateriaalien valinta ja asennus omalle vastuulle. Se alkuperäinen ajatus hukkui kuitenkin jossain matkan varrella, kun inspiroiduin jostain muusta. "Säältä suojaan" sanoin rohkeasti, ja tilasin talon, joka jättää aimo annoksen rakentamisen tunnelmaa myös tekijälle itselleen.

Jälkikäteen ajateltuna koko rakennusprojekti tuntuu isolta hypyltä, mutta juuri silloin, sillä hetkellä, uskoin ihan täysillä onnistuvani. Epäilykselle ei ollut sijaa.

Maaliskuun viimeinen viikonloppu vuonna 2011. Tontilla on metri lunta, ja naapuri on pyydetty apuun traktorin kanssa. Tontilla tehdään lumityöt, kaivinkone tulee paikalle ja maanrakennustyöt alkavat. Aikataulu on myöhäisestä keväästä huolimatta tiukka. Talopaketti tulee huhtikuun lopulla.


































Teräspaalutus, perustusten valu, ontelolaatat ja muutama kerros harkkoja päälle. Sitten on talopaketin pystytyksen aika. Teritalot suorittaa sen säältä suojaan -asennuksen. Seuraavana päivänä olen taas hieman viisaampi ja tiedän, että säältä suojaan ei tarkoita kirjaimellisesti säältä suojaan. Onneksi ne säät suosivat.


































Talopaketin pystytys on nopeaa puuhaa, ja jo hetkisen päästä löydän itseni konttaamasta kylmän ontelolaatan päältä. Eristän itse lattiat, ja samalla palkkaamani kirvesmies työstää taloa säältä suojaan (säältä suojaan...). Myös lvi- ja sähköurakoitsijat on valittu, ja he pääsevät vuoroon jo heti kohta.

Kun kirvesmies on rakentanut sisäseinien rungot, jää työmaa minun ja talkoolaisteni haltuun. Muistatteko, kesä 2011 oli todella kuuma. Rakentaminen hyvässä säässä oli mukavaa, kunhan vaan muisti juoda koko ajan vettä. Tyttäreni hoitivat muonitusosastoa, ja sainkin melkein joka päivä raksalle termarikahvitarjoilut. Monesti illalla kotona odotti myös valmis ruoka. Kylläpä meidän tytötkin venyivät mahti suorituksiin äidin raksakesän aikana!

Voit varmaan uskoa, että tuona kesänä kaaduin sänkyyn raksapäivän jälkeen. Pikku hiljaa myös vartalo alkoi tottumaan ruumiilliseen työhön. Pidin koko rakennusurakan aikana, joka kesti seitsemän kuukautta, yhden puolen päivän vapaan. Muuten painoin pitkää päivää rakennuksella (ansiotöiden ohella).


































Loppu kesästä koti alkoi jo näyttämään kodilta. Seinien levytystöissä minulla oli apuna iso joukko talkoolaisia. Olen edelleen niin kiitollinen! Minun työsarkaa tässä vaiheessa oli seinä- ja kattopintojen tasoitus sekä maalaaminen. Tyttäret valitsivat itse omien huoneidensa värimaailman, ja muihin tiloihin valitsin pääsääntöisesti valkoista sekä harmaata. Budjetti oli myös melkoisen tiukka, joten hankin osan rakennustarvikkeista käytettyinä tai kierrätettyinä.

Taloomme tuli vesikiertoinen lattialämmitys, ja lämpöä tuottamaan poistoilmalämpöpumppu. Tein valintani pitkälti googlailemalla, jonka jälkeen kyselin käyttökokemuksia tuttavilta ja hengailin tietysti myös raksablogeissa.

Syksyn pikku hiljaa viiletessä alkoi rakentaminenkin olla jo loppusuoralla. Kävin piipahtamassa työhaastattelussa, ja lupasin palata asiaan, kun muutto on takana. Viimeisten viikkojen loppukirin jälkeen oli aika suorittaa muuttotarkastus.

Lokakuun viimeisen viikon roudasin tavaroitamme vanhasta asunnosta uuteen. Ilmassa oli sekä innostusta, onnea että väsymystä. Lopulta vanha asunto oli tyhjä, ja postit kääntyivät uuteen osoitteeseen.

Nyt kun koitan palata ajatuksissa marraskuuhun 2011, niin tulee pelkkää tyhjää ruutua. Sen verran mittava tuo raksaprojekti kuitenkin oli, että takki oli loppumetreillä hieman tyhjä. Onneksi minulla on kuitenkin blogini postaukset ja liuta kuvia, joiden avulla voi projektin aina palauttaa mieliin. Ja onneksi minulla oli tämä blogi! Täältä sain kannustavia kommentteja ja vinkkejä sitä mukaa kun tarina eteni. Kiitos ♥



































Meidän kotimme tarina on jatkunut sittemmin sisustuspainotteisena täällä blogissani. Nähdään siis jatkossakin!

Muita Indiedays Kodin tarinat -teeman kertomuksia pääset siis seuraamaan täältä!


28 kommenttia:

  1. Ihana tarina. Oot kyllä varsinainen supernainen. Hattua nostan. Mut niinhän se on, että kun itse tekee, niin priimaa pakkaa tulemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä talonrakennus oli aikamoinen rypistys, mutta tälläinen tuli nyt sitten tehtyä...

      Täytyy kyllä sanoa, että tasoitushommissa meillä näkyy sellainen aito käsityön jälki, joten ammattilaiselle olisi tuossa tietysti ollut oma tilauksensa :)

      Poista
  2. Hieno tarina... ja rohkaiseva, kyllä se vain niin on että nainen voi rakentaa talon siinä missä mieskin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, taloprojekti sopii myös naiselle :) Ja kaikkea ei tietysti tarvitse itse tehdä. Jos talous sen sallii, niin voi itse toimia vaikka vain projektipomona.

      Poista
  3. Ihan uskomaton tarina. Ei voi muuta sanoa. Nainen, sinussa on sisua! Mahtavaa!
    Itse elelen parhaillaan remontin keskellä. Ostimme 1906 rakennetun puutalon marraskuussa ja siitä asti olemme tehneet remonttia (muutimme remppakotiin vuodenvaihteessa). Käytännössä kaikki menee uusiksi, joten tehtävää riittää. Yksi kerros on varttia vaille valmis, kaksi to go (mutta ne ovat helpompia - näin uskon vielä tällä hetkellä). :) Urakka on ollut ja on suuri, mutta en silti vaihtaisi sitä mihinkään. Itse tosin remontoin puolison kanssa, jota ilman en kyllä usko että olisin tästä urakasta selvinnyt - fyysisesti enkä tosiaankaan henkisesti. Joka asiassa on tullut viivästyksiä, aina on löytynyt ylläreitä ja lähes kaikki on pitänyt purkaa perustuksiin asti.
    Summa summarum: upeaa että olet selvinnyt urakastasi. Ja vielä noin nopeasti. Voit olla tosi ylpeä itsestäsi!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Valentine! :)
      Mullakin oli haaveissa vanha puutalo, koska tykkään vanhoista taloista tosi paljon. Niissä on oma henki ja luonteensa. Lisäksi on mukavaa, että piha on jo jollain tasolla valmis. Uuden pihan "kasvattaminen" vie vuosia ja vuosia.

      Tsemppiä teidän remppahankkeeseen! Ja eikös se aina niin ole, että omakotiasujalla on aina jotain pientä laittamista tai projektia meneillään?! ;)

      Poista
  4. Ohhoh, ei voi kun ihailla - ihan kylmät väreet tuli! ja kiitos itselles mielettömän inspiroivasta blogista, ilolla saa aina seurata :)

    VastaaPoista
  5. Vau mikä tarina. Hatun nosto sinulle! Mä olen ihan loppu meidän talon rakennus-projektia vaikka mukana oli mieheni ja timpurit, jotka sen talon tekivät. Nyt voisin painaa sata kertaa tykkään-nappia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumppani (ja muut apurit) ovat raksaprojektissa ehdottomasti plussaa! Jos toinen osapuoli on kiinni raksalla, on kiva jos muut (koti)hommat pysyvät pystyssä ja huolto pelaa.

      Minulla oli onneksi apuna iso joukko talkooporukkaa. Välillä talkoolaisia oli ihan ruuhkaksi asti, ja välillä raksalla oli muutama tyyppi ja monesti tein toki hommaa eteenpäin ihan itseksenikin.

      Poista
  6. Huikean ihana tarina! Tokihan naiset pystyvät tähänKIN hommaan siinä kuin miehetkin, mutta luonnollisesti on erittäin kunnioitettavaa selvitä moisesta projektista! Onnittelut! :) Ja miten upean kodin saittekaan. Veikkaan, että olet aika monta kertaa makoillut sohvalla ja huokaillut ylpeänä itseksesi, että "mä tein tän". Toivottavasti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasit ihan oikein - olen tosiaankin talon valmistuttua viettänyt hetken jos toisenkin ihan vain istuskellen ja ihmetellen kotimme nurkkia :) Vaikka näen tietysti myös ne kohdat, jotka olisi voinut toteuttaa ammattitaitoisemmin, niin olen myös tyytyväinen aikaansaannoksiin ja siihen, että koko rakennusprojekti sujui sangen lennokkaasti.

      Poista
  7. Hyvä sinä!!!
    Kyllä me naisetkin osataa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irmastiina! :)
      Kyllähän nyt talokin nousee pystyy naisenergialla, jos tilanne sitä vaatii! :)

      Poista
  8. Voi Anne, jälleen kerran täytyy nostaa sulle hattua!
    Oot uskomaton. Enpä usko, että musta olis ollut moiseen. Oot tuhattaituri ja saat olla todellatodellatodella Ylpeä itsestäsi ja tytöistä myös - ootte upea tiimi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Jane! Meillä olikin taloprojekti käynnissä yhtäaikaa, ja teillä oli vielä toinenkin projekti meneillään noina aikoina :)

      Tyttäret olivat tosiaan ahkeria taloprojektin aikana. Meillä tilanteen teki helpoksi myös se, että sen hetkinen asunto oli ihan raksan lähellä. Välillä tytöt kävelivät tai pyöräilivät katsomaan, että mitä kuuluu ja toivat tosiaan välipalayllätyksiä tullessaan.

      Poista
  9. Wau, sinä olet teräsnainen! Aivan uskomattoman upea suoritus, itse en todellakaan moiseen olisi pystynyt!!! Suurkiitokset että jaoit tarinasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna! Nyt tuota raksa-aikaa olikin jo mukava muistella :)
      Viime kesänä oli puolestaan rakennusinspikset vähissä, vaikka työlistalla oli vain talon ulkomaalaus. Mietinnässä on nyt seuraavaksi autotalli+varaston rakentaminen, mutta ehkä ei vielä tänä kesänä...

      Poista
  10. Vau! En ole seurannut ihan alkuajoilta, joten kiitän nyt tarinasata! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä blogi lähti liikkeelle kodinrakennusmietteiden myötä :)

      Poista
  11. Aikamoinen tarina! Ei voi muuta sanoa kuin, että nostan hattua todella korkealle. Itse en usko kykeneväni samaan, sillä talonrakennusprojekti tuntui hirveän isolta urakalta vaikka meillä oli tosi ammattitaitoinen porukka takana.

    Ihanaa kun joku uskaltaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ammattilaisiltahan homma sujuu! (tai ei kyllä ihan aina :) Minäkin olisin tämän homman teettänyt mielelläni muilla, mutta budjetin mukaisesti oman työn varaan laskettiin aika paljon.

      Poista
    2. Meillä tuo ammattitaitoinen porukka tuli vähän kuin omasta takaa, sillä isäni ja veljeni ovat molemmat rakennusyrittäjiä, samaten puoli muuta sukua. :D

      Poista
    3. Lucky You! Ja kun on tuttua porukkaa, niin se on aina kivempi :)

      Poista
  12. Mahtavaa!! :) Ja voi että, miten kivoja nuo loppupostauksen sisustusjutut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pikku hiljaa on päässyt keskittymään myös sisustuksellisiin juttuihin kunnolla, kun raksailuun liittyvät viimeistelytkin on tehtynä.

      Poista
  13. Löysin blogisi juuri, ja tätä tarinaa lukiessani odotin koko ajan, milloin se MIES tulee mukaan. Jossain kohti tajusin, ettei se tule... VAU! Sain tästä jotenki hirveen esimerkkivoimapotkun: vaikka tässä talossa on se mieskin hyörimässä, MÄKIN voin tehä "miesten hommia"! Yleensä mulle vaan käy niin, että jo lähtökohtasesti ajattelen olevani "vain nainen" enkä edes yritä. Mutta nyt taas muistan että kyllä ne naisetkin osaa, jaksaa ja pystyy jos vaan haluaa yrittää ja opetella!

    Vaikka silti täytyy sanoa, että rakennusprojektin vetäminen ihan itekseen on kyllä ihan uskomaton suoritus, josta ropisee piste jos toinenkin! Mä aion alottaa vähän pienemmällä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä osaa tehdä yllättäviäkin asioita, kun vaan koittaa rohkeasti (aina ei onneksi tarvi :) Minunkin raksalla oli kyllä havaittavissa tehokasta mies-energiaa melko useinkin, joten sillä tavalla tätä ei tarvinnut ihan ite tehdä. Talkoolaisissa oli superia mies-energiaa (ja vähän apu-naisiakin), ja sillä tavalla mun projekti sujui joutuisasti.

      Itse olin aika hyvä projektipomo ja keskinkertainen eristäjä-tasoittaja-maalaaja. Hyvä puoli tässä on myös se, että todellakin tiedän mitä talon rakenteet pitävät sisällään.

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...