Illan hämärtyessä kynttilät luovat rauhallista tunnelmaa. Tai yrittävät luoda, sillä ajatuksissani kiidän maapallon ympäri ja takaisin. Tällä energiatasolla pitäisi käydä kaatamassa metsää, halkomassa puut ja uida Tallinnaan.
Toisaalta voisin puhaltaa kynttilät sammuksiin, ja katsella hetken savun kiehkuraa. Ehkä hälventyvä savu osaisi ennustaa minulle palan tulevaa. Ja saisi tämän lepattavan tunteen katoamaan.
Kiusallista. Kamalaa. Ja juuri siksi niin kuluttavan ihanaa.
Marcus Pfister: Sateenkaarikala
-
Ilman nostalgian heärättämä vävyäni en olisi ikinä löytänyt Marcus
Pfisterin Sateenkaarikalaa (Der Regenbogenfisch, suomennos Maisa Tonteri,
1992, Lasten...


Lepattava tunne on ihanaa ♡
VastaaPoistaParasta. Tai kauheinta :) Tai vuoristorataa...
Poista