Illan hämärtyessä kynttilät luovat rauhallista tunnelmaa. Tai yrittävät luoda, sillä ajatuksissani kiidän maapallon ympäri ja takaisin. Tällä energiatasolla pitäisi käydä kaatamassa metsää, halkomassa puut ja uida Tallinnaan.
Toisaalta voisin puhaltaa kynttilät sammuksiin, ja katsella hetken savun kiehkuraa. Ehkä hälventyvä savu osaisi ennustaa minulle palan tulevaa. Ja saisi tämän lepattavan tunteen katoamaan.
Kiusallista. Kamalaa. Ja juuri siksi niin kuluttavan ihanaa.
Ken lunta rakastaa...
-
Minä niin pidän lumesta, kuten me koiruudet yleensäkin. Kunpa tämä ei
virtaisi vetenä kohta pois...Yksi tuttavani, jonka nimi on Lumi, kertoi,
että häne...
Lepattava tunne on ihanaa ♡
VastaaPoistaParasta. Tai kauheinta :) Tai vuoristorataa...
Poista