On se siellä!

Kyllä se syksy on jo tuolla oven takana. Vielä saa onneksi nauttia myös päivänpaisteesta, ja houkutella auringonsäteet hetkeksi sisälle vierailemaan.

Välillä tulee sellaisia hetkiä, jossa jää kellumaan kaiken tehdyn ja tekemättömän välimaastoon. Vähän niinkuin jäisi pyörremyrskyn silmään katsomaan kun maailma pyörii vinhasti ympärillä. Mutta mitä jos sulkisi hetkeksi silmät? Odotettuaan hetken kurkistaisi näkymää, ja kaikki palaset olisivatkin pudonneet salaperäisesti oikeille paikoilleen. Mahtaakohan niin koskaan käydä? Oikeasti.