Ruoho kasvaa, ja minua laiskottaa. Paperipussissa olisi muutama kiva taimi istutettavaksi. Autossa olisi ompelukonepöytä vailla ehostamista. Listaa voisi helposti jatkaa aina vain, mutta minua vaan laiskottaa. Ihan niinkuin loma olisi alkamassa.
Ulkoa kuuluu lasten iloiset äänet. Tuuli heiluttaa verkkaisesti kesän kevyitä verhoja. Ilmavirta on viileä ja mukava. Hetkisen päässä on auringon lämpö ja tuoksuva kesä. Toisaalla on kesän tuomat tehtävät ja touhut. Juuri nyt en ojenna kättäni kumpaankaan suuntaan. En poimi istutuslapiota. En oikaise lepotuoliin. En sulje ikkunaan, en avaa ovea. Maailmanpyörä voi nyt hetkisen odottaa.
Ken lunta rakastaa...
-
Minä niin pidän lumesta, kuten me koiruudet yleensäkin. Kunpa tämä ei
virtaisi vetenä kohta pois...Yksi tuttavani, jonka nimi on Lumi, kertoi,
että häne...
Välillä saa laiskottaakin...:)
VastaaPoistaNimenomaan! Olen vaan sellainen luonne, jolla on jatkuvasti työlista mielessä ja kova motivaatio saada valmista :) (ei ne työt tekemällä lopu??)
PoistaHih, muakin laiskottaa, nou worries :D
VastaaPoistaEli huilaillaan vaan :)
PoistaTosin tänään sain jo pienen voimanponnistuksen aikaiseksi ja kävin hankkimassa tarvikkeita tuleviin pikku parannuksiin. Hyönteisverkkoa, kasvusäkkejä, multaa... kaikenlaista pientä puuhastelua siis luvassa.