Pöytä yhdelle

Teen aika paljon töitä kotitoimistolta etänä. Oman alani töihin etäily sopii hyvin. Työpäivien lomassa kunnon taukojen pitäminen välillä unohtuu. Paussin tarpeeseen havahtuu yleensä siinä vaiheessa, kun nälkä on jo kova, ja sitten tulee napattua pikaisesti vain jotain mitä ensinnä jääkaapista keksii.

Vähän samalla kaavalla sujuvat välillä viikonloppunikin, varsinkin jos mitään erityistä ohjelmaa ei löydy kalenterista. Ystäviä on tietysti kiva tavata kotiympyröissä tai kahvittelujen ja ulkona syömisten merkeissä. Silloin kun ruokahetkeen on seuraa, ateriaan ja esilleasetteluun tulee panostettua heti paremmin.

Kotona meillä tekevät ruokaa kaikki kolme, kun sille päälle satumme. Jääkaapista löytyy yleensä ihan hyviä aineksiakin, eikä tuo ruoanvalmistus oikeasti vie niin kauheasti aikaakaan. Siitä huolimatta en useinkaan saa aikaiseksi aloittaa ruoanlaittoa ihan vain itselleni. Välillä ryhdistäydyn, teen jotain kivaa syötävää, ja ilahdun oikein lopputuloksesta. Useimmiten ajaudun kuitenkin välipalakierteeseen tai hyppään autoon ja ajan lähimpään kaupunkiin syömään.

Sunnuntaina minulla oli brunssihimo, ja mietin mistä kivan aamupalatarjonnan löytäisin. Toimistohommia oli kuitenkin ihan pinoiksi asti odottamassa työpöydällä, ja päätin jäädä kotiin pinon kanssa painimaan. Hyvästä päivän aloituksesta en kuitenkaa halunnut tinkiä, ja poikkeuksellisesti valmistin monipuolisen brunssihetken ihan vain minua varten.

Välillä kannattaa kattaa pöytä vaikka yhdelle, ottaa hetki aikaa, nauttia hyvistä mauista ja tankata energiaa päivän koitoksiin. Aamupalahetki oli muikea aloitus sunnuntaille, ja päivän mittaan hyvä fiilis pysyi mukana. Kunpa tämän aina muistaisi arkisten askareidenkin lomassa.