Näillä eväillä

Hän, joka leipiään kuvaa, on kaiketi bloggari. Paitsi, että tänä päivänä kuvakulmiaan viilailevat vähän kaikki. Kuva lipsahtaa ehkä johonkin sosiaaliseen kanavaan tai ilahduttaa kenties myöhemmin selailtuna ihan omalta puhelimelta. Vaikka arvostankin suuresti asioiden elämistä ja kokemista, en pidä kuitenkaan huonona tätä dokumentoinninkaan virtaa. Visuaalisena ihmisenä katselen kyllä ihan mielelläni kahvikuppien ja muiden arkisten hetkien sommitelmia Instassa, blogeissa ja vaikka Facebookin feedistä.

Tämän aamun ruishampparissani oli kasvispihvin lisäksi ohut viipale feta-juustoa ja kepeästi rapsiöljyssä paistettua kananmunaa. Muutama basilikan lehti toi kivaa makua leipäseen. Oheen löysin kaapista viimeiset neljä kirsikkatomaattia. Kyytipojaksi keitin hyvää tummaa italialaista kahvia ja nautin koko komeuden sisustuslehteä selailen.

Näillä eväillä tuumailen tässä jo vähän sisustuskaupan syksyä ja tulevia tuotevalikoimia. Sisustusinspiraatio on selkeästi nousussa! Kunhan lomasesonki on ohi, ja ajatukset kääntyvät jälleen kotipesään, uudet värisävyt ja kivat syyskesän tunnelman luojat ovat tervetulleita. Ai kun kiva juttu!

Ruusuinen huomen

Kylläpä nämä ruusut ovat tosiaan aikaisia tänä vuonna. Loviisassa vietetään ruusujen hurmaa -viikonvaihdetta heinäkuun alussa, mutta tällä kertaa taitaa tämä ruusukausi ajoittua jo kolme viikkoa aikaisemmaksi. Näin ne säät ja aikataulutukset vaihtelevat. Itse iloitsen kyllä jokaisesta puutarhan kukkijasta ja kaupan tekijäisiksi tietysti myös luonnonkukista, joita niityt ja ojanvarret taas tarjoilevat.

Kodin sisustukseen erilaiset kukkapuskat tuovat piristystä ja vaihtelenkin näitä maljakoihin lähes päivittäin. Ruusuinen aamu käynnistää työpäivän mukavasti ja pikku hiljaa siirrynkin tästä nyt työtehtävien pariin.

Aurinkoista viikkoa!

Pöytä yhdelle

Teen aika paljon töitä kotitoimistolta etänä. Oman alani töihin etäily sopii hyvin. Työpäivien lomassa kunnon taukojen pitäminen välillä unohtuu. Paussin tarpeeseen havahtuu yleensä siinä vaiheessa, kun nälkä on jo kova, ja sitten tulee napattua pikaisesti vain jotain mitä ensinnä jääkaapista keksii.

Vähän samalla kaavalla sujuvat välillä viikonloppunikin, varsinkin jos mitään erityistä ohjelmaa ei löydy kalenterista. Ystäviä on tietysti kiva tavata kotiympyröissä tai kahvittelujen ja ulkona syömisten merkeissä. Silloin kun ruokahetkeen on seuraa, ateriaan ja esilleasetteluun tulee panostettua heti paremmin.

Kotona meillä tekevät ruokaa kaikki kolme, kun sille päälle satumme. Jääkaapista löytyy yleensä ihan hyviä aineksiakin, eikä tuo ruoanvalmistus oikeasti vie niin kauheasti aikaakaan. Siitä huolimatta en useinkaan saa aikaiseksi aloittaa ruoanlaittoa ihan vain itselleni. Välillä ryhdistäydyn, teen jotain kivaa syötävää, ja ilahdun oikein lopputuloksesta. Useimmiten ajaudun kuitenkin välipalakierteeseen tai hyppään autoon ja ajan lähimpään kaupunkiin syömään.

Sunnuntaina minulla oli brunssihimo, ja mietin mistä kivan aamupalatarjonnan löytäisin. Toimistohommia oli kuitenkin ihan pinoiksi asti odottamassa työpöydällä, ja päätin jäädä kotiin pinon kanssa painimaan. Hyvästä päivän aloituksesta en kuitenkaa halunnut tinkiä, ja poikkeuksellisesti valmistin monipuolisen brunssihetken ihan vain minua varten.

Välillä kannattaa kattaa pöytä vaikka yhdelle, ottaa hetki aikaa, nauttia hyvistä mauista ja tankata energiaa päivän koitoksiin. Aamupalahetki oli muikea aloitus sunnuntaille, ja päivän mittaan hyvä fiilis pysyi mukana. Kunpa tämän aina muistaisi arkisten askareidenkin lomassa.

Sumuisten niittyjen taika

Syksy loihtii kauniita kuvakulmia ja pieniä valokuvauksellisia hetkiä luonnon keskelle. Aamun sumu hälvenee nopeaan, kun aurinko saa hetkisen lämmittää ilmaa. Valokuvaajan pitää siis olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tällä kertaa en jaksanut kuitenkaan ottaa kameraa kannettavakseni aamulenkille, mutta nappasin muutaman sumuisen tunnelman kotiportailta.

Rentouttavaa sunnuntaita!

Vain hyvää kahvia

Silloin kun juon kahvia, sen pitää olla hyvää. Yleensä tykkään tummapaahtoisesta tai muuten luonteikkaasta kahvista. Kahvia ei myöskään mene mitään mahdottomia määriä, joten voin huoletta testailla pientenkin paahtimoiden hieman tyyriimpiä vaihtoehtoja.

Olen pikkuisen koukussa kahviloiden pitkiin espressopohjaisiin kahvijuomiin. Kotona niitä tulee kuitenkin tehtyä harvemmin, eli kahvin juon ihan kahvina. Omaan keittiöön en myöskään halua lukemattomia erilaisia kahvi- tai muita keittiökoneita laskutasoja kansoittamaan, joten oman elämän baristatemput pitää tehdä ihan perinteisen kahvinkeittimen tai mutteripannun taioilla. Kapselikoneeseen olen kyllä joskus sortunut kansan (teinit) painostuksesta, ja talviaikaan se toimii etupäässä kaakaotehtaana.  Samainen kansanjoukko on kovasti puhunut myös kuplakoneen puolesta, mutta vielä en ole taipunut. Asuntomessuilla tosin tunsin jo puolustuksen sortumisen merkkejä, sillä siellä reippaat naiset esittelivät SodaStreamin makuvesiä kauniisti kannuihin valmistettuna. Olihan siellä marjat, yrtinoksat ja kaikki...

Mutta nyt juon sitä kahvia!

Raikkaasti

Raikkaista ja kauniista aineksista syntyy tietysti hyvänmakuista ja laadukasta syötävää. Alkukesän luksusta on lisääntyvä vihannesten, marjojen, yrttien ja kaiken tuoreen ihanan raaka-aineen tarjonta. Nokan eteen saa taiottua helposti toinen toistaan maistuvampia herkkuhetkiä.

Näillä eväillä se päivä lähtee hyvällä energialla liikkeelle. Ja kun loma-aika on kyseessä, niin hyvillä eväillä jaksaa lähteä kesäretkille, laitella pihaa tai syventyä kiinnostavan kirjan tai muun julkaisun lukuhetkeen. Sään salliessa voi köllähtää vaikka riippumattoon tiirailemaan ohikiitäviä pilviä.

Mukavia uusia seikkailuja viikkoosi!

Viimeistä viedään

Maistuva startti aamuun, ja viimeisen työpäivän kimppuun. Tässä on eväät ja kuviot tälle päivälle. Tsau!

Tankkauspiste

Päivä lähtee käyntiin tankkauspisteen kautta. Välillä tankkaus on vain teetä, mutta onneksi ajan kanssa startattu aamu tarkoittaa usein myös järkevämpää ruokailua. Jos liikenteeseen lähtö on tosi aikainen, en saa kyllä syötyä mitään. Silloin mukaan tulee otettua joku hedelmä tai välipalakeksi.

Ruoan esilleasettelu ei meidän kotonamme ole taidetta, mutta kauniit astiat tuovat oman kivan lisänsä ruokahetkeen. Meillä on astioiden perussetti valkoista Teemaa. Viime aikoina olen ihastunut yhä enemmän yksilöllisiin keramiikkalautasiin ja -kulhoihin, ja niiden lisäksi olen hankkinut myös joitakin harmaita tarjoiluastioita. Rustiikki harmaa on kaunis tausta värikkäälle salaatille tai esille jätettäville hedelmille sekä kasviksille.

Käsintehdyn keramiikan kanssa olen pitänyt ostokriteerinä myös käytännöllisyyttä. Tuotteelle pitää olla käyttötarkoitus, eli pelkkää koristekeramiikkaa en ole hankkinut. Useimmiten keramiikkakipot voi laittaa myös tiskikoneeseen, joten näitä kauniita astioita tulee käytettyä ihan osana jokapäivistä arkea.

Ylemmän kuvan harmaa House Doctorin Pino-lautanen 15,00 € | herttanen design & deli

Tiikerin aamu

Murr, grr, mour, mau. Tiikerin aamu lähtee käyntiin reippaasti, kun aurinko pilkistelee kaihtimien välistä. Kun kaihtimet avaa, niin olohuone-ruokailutila läikehtii valossa ja värit syttyvät loistoonsa.

Eilen järjestelin vaihteeksi huonekaluja uusille paikoilleen. Vanha kyykähtänyt sohva lähti kiertoon, harmaa Ektorp matkusti takaisin telkkarihuoneeseen, tummanvihreä sohva pääsi olohuoneessa parhaalle paikalle, ja pientavarat etsivät paikkansa tämän myllerryksen myötä.

Minttu pikku pöytä asettui nyt tiikerijulisteen alle. Olisi kyllä hirveä inspiraatio maalata minttu yli mustalla, jotta pöytä sopisi helpommin osaksi erilaisia kokoonpanoja. Mutta kun tuota minttua ei raaski maalata, ainakaan vielä. Ongelmana on vaan se, että eri sävyisiä vihreitä löytyy meidän kodistamme vähän joka nurkalta. Ja ne vihreät ovat tosiaan eri vihreitä, eivätkä oikein passaa yhteen keskenään.

No pitääpä tuumata. Ja samalla jatkaa huonekaluvalssia yhden ison ja mustan kaapin kanssa. Saa nähdä kuka vie ja mikä vikisee.

Aurinkoista päivää!

Avec Nicolas

Meillä on testailtu pikku hiljaa  herttasen valikoimista löytyviä Nicolas Vahén herkkuja. Muutama päivä sitten herttasen Facebook-sivulla tuli puheeksi herkkuvalikoiman hillot, ja muistin vaihteeksi paneutua makutesteihin. Facebook-vinkin mukaisesti maistelin Vahén mango-inkivääri-lime hilloa jogurtin kanssa. Jogurttina minulla oli kreikkalaistyyppistä rasvatonta tuotetta, johon sekoitin teelusikallisen hilloa ja ripottelin päälle hieman mysliä. Herkullista!

Tämän viikon kuormassa on tulossa täydennystä herttasen herkkuvalikoimaan, joten tässä ihan odotellaan vesikielellä, että millaisia makuelämyksiä on luvassa seuraavaksi.

Viimeinen

Nyt tämä niinkuin lähtis aamulenkille, ja sitten aamutoimien jälkeen puodille. Tänään herttanen on viimeistä päivää auki, joten parin kuukauden ympäri pyöreä työputki on sitten finaalissa. Niin kai minäkin.

Herttanen tarina jatkuu ensi vuonna jossakin muodossa, mutta niistä ideoista ja ponnistuksista juttelen sitten jossain vaiheessa lisää.

Iloista joulunodotusta! Toivottavasti teillä tyypeillä siellä alkaa olla jo valmistelut suurin piirtein paketissa (niinkuin lahjat!), niin pikku hiljaa juhla-aika voi kääntyä nauttimisen ja mukavan tunnelmoinnin puolelle.

Heräämisiä

Marraskuisessa pakkasaamussa luonnon väripaletti herää harmaan ja ruskean sävyissä. Aamun ensimmäiset säteet sytyttävät kasvit kimaltelemaan hopeisina. Hetken kuluttua aurinko maalaa maisemaan oranssia reilulla sudilla. Kontrasti maanläheisiin väreihin on huikea.

Kun aurinko jaksaa nousta metsän yläpuolelle, on oranssi värikylpy ohi, ja marraskuun värit palautuvat ennalleen. Kirkkaudesta voi nauttia hetkisen ajan.

Light Me Up

Otin verhot pois ikkunoista kesän alussa. Tarkoitus oli vain pyykätä verhot ja ripustaa takaisin paikoilleen. Kesä tässä nyt kuitenkin vierähti ilman verhoja, ja suurin hidastin projektin etenemiselle oli selkeästi vaihe nimeltään silittäminen.

Nyt syksyn tullen alkoi tuntumaan vihdoin siltä, että verhoja jälleen tarvitaan. Näytin verhoille jopa hieman sitä silitysrautaakin, ja ripustin verhot vähän eri tavalla kuin aiemmin. Pieni piristys on sekin, että ruokailuhuoneen verhot ovat nyt tv-huoneessa. Tässä tapahtui nyt sellainen pienen pieni kodin sisäinen kierrätystapahtuma. Näin meillä usein vaeltavat myös muut kodin pienet sisustustavarat, joskus jopa hieman järeämmätkin mööbelit.

Ruokapöydän kohdalla on nyt vaalean beiget verhot, jotka itse asiassa ovat melko ohuet. Ainakin toistaiseksi saamme siis nauttia valoisista hetkistä, eikä ohuet verhot hirveästi tuota valon määrää himmennä.

Aurinkoista viikonloppua!

Alku

Aloita aasta. Alku, aamu, aloitus. Varsinkin kun on kiire, kannattaa keskittyä ihan perus kuvioihin ja asioihin. Pitää muistaa A niinkuin aamiainen. Jos ei muista, niin silloin tulee V niinkuin väsy ja S niinkuin stressi. Hyviä muistettavia ovat myös H niinkuin hali ja K niinkuin koti.

Mitkä ovat sinun kirjaimesi?

Usvan metsästäjä

Pari aamua tässä on ollut mielessä, että kun oikein sopivan sumuinen päivä koittaa, niin ryntään kameran kanssa kuvaamaan peltoja, niittyjä ja mahdollisesti myös merenrantaa.

Tänään heräsin luonnostaan riittävän aikaisin, ja kas, aamu olikin sumuinen. Päätin ensimmäiseksi napata polkupyörän alle ja kiiruhtaa kohti usvaisia kuvakulmia. Ensinnä päädyin kuitenkin poistamaan kuvia muistikortilta, jotta uusille otoksille olisi tilaa. Tuo viidentoista minuutin kameran räpläys melkein kostautui sumu näkökulmasta, sillä aamu lämpeni meidän nurkilla niin nopeaan, että usvakin haihtui jo ilmaan. Muutama sumuinen tunnelma tallentui onneksi myös muistikortille.