Nainen rakensi talon (kotimme tarina)

Astu aikakapseliin, ja tule mukaan pienelle retkelle kotimme tarinan alkulähteille. Muistelen kotimme tarinaa Indiedaysin kodin tarinat -teeman merkeissä. Kodin tarinat -teemapostauksia tulee kaiken kaikkiaan kahdeksalta eri Indiedays ja Indiedays Inspiration bloggaajalta. Muutama tarina löytyykin jo teemasivulta, jonne pääset tästä. Kodin tarinoiden merkeissä pääset viihtymään maalis-huhtikuun ajan. Samalla kun klikkaat itsesi kodin tarinoiden pariin, voit osallistua myös teemaan liittyvään kilpailuun, jossa on palkintona upea Thomas Sabon kaulakoru (arvo 200 euroa).

Vuoden 2010 loppupuolella olin kyllästynyt. Olin etsinyt kunnostettavaa vanhaa taloa, mutta se oikea ei ollut tullut vastaan. Olin myös aiemmin samaisena vuonna valmistunut koulusta, ja minulla tuntui olevan lievä vapaa-ajan ongelma, eli ylimääräistä aikaa jonkin mukavan harrastuksen puuhasteluun tuntui olevan vähintääkin tarpeeksi.

Tuli idea - mitä jos rakentaisinkin ihan uuden talon? Ensin ei siis ollut suo, kuokka ja Jussi, vaan nainen, idea ja innostus. Tietotyön tekijänä arvelin myös kevyen ruumiillisen rakentelun sopivan vartalolleni kuin leka käteen.

Sitten asiat alkoivatkin rullata ihan uudella nopeudella eteenpäin. Lainahakemus, tonttikaupat, talopaketin valinta, rakennuslupa ja sarja erilaisia suunnitelmia seurasivat toisiaan kuin silmien edessä vilistävä elokuva. Pikakelauksella.

Sähkösuunnitelma, lvi-suunnitelma, pihasuunnitelma, perustussuunnitelma. Näihin kaikkiin minun tuli ottaa kantaa. Vielä ei hirvittänyt, sillä olen sangen järjestelmällinen luonne. Asia kerrallaan, niin se homma sujuu.

Lopulta se stressipeikkokin sanoi bing-bong, ja mietin, että mitä tuli tehtyä. Käsijarrun kiskominen ei auttanut enää siinä vaiheessa, kun talopaketti oli tilattu ja lainaa nostettu iso siivu pankista. Ajatuksena oli myös ollut alunperin, että tilaan niin sanotun viittä vaille valmiin talopaketin, jolloin minulle olisi jäänyt pintamateriaalien valinta ja asennus omalle vastuulle. Se alkuperäinen ajatus hukkui kuitenkin jossain matkan varrella, kun inspiroiduin jostain muusta. "Säältä suojaan" sanoin rohkeasti, ja tilasin talon, joka jättää aimo annoksen rakentamisen tunnelmaa myös tekijälle itselleen.

Jälkikäteen ajateltuna koko rakennusprojekti tuntuu isolta hypyltä, mutta juuri silloin, sillä hetkellä, uskoin ihan täysillä onnistuvani. Epäilykselle ei ollut sijaa.

Maaliskuun viimeinen viikonloppu vuonna 2011. Tontilla on metri lunta, ja naapuri on pyydetty apuun traktorin kanssa. Tontilla tehdään lumityöt, kaivinkone tulee paikalle ja maanrakennustyöt alkavat. Aikataulu on myöhäisestä keväästä huolimatta tiukka. Talopaketti tulee huhtikuun lopulla.

Teräspaalutus, perustusten valu, ontelolaatat ja muutama kerros harkkoja päälle. Sitten on talopaketin pystytyksen aika. Teritalot suorittaa sen säältä suojaan -asennuksen. Seuraavana päivänä olen taas hieman viisaampi ja tiedän, että säältä suojaan ei tarkoita kirjaimellisesti säältä suojaan. Onneksi ne säät suosivat.

Talopaketin pystytys on nopeaa puuhaa, ja jo hetkisen päästä löydän itseni konttaamasta kylmän ontelolaatan päältä. Eristän itse lattiat, ja samalla palkkaamani kirvesmies työstää taloa säältä suojaan (säältä suojaan...). Myös lvi- ja sähköurakoitsijat on valittu, ja he pääsevät vuoroon jo heti kohta.

Kun kirvesmies on rakentanut sisäseinien rungot, jää työmaa minun ja talkoolaisteni haltuun. Muistatteko, kesä 2011 oli todella kuuma. Rakentaminen hyvässä säässä oli mukavaa, kunhan vaan muisti juoda koko ajan vettä. Tyttäreni hoitivat muonitusosastoa, ja sainkin melkein joka päivä raksalle termarikahvitarjoilut. Monesti illalla kotona odotti myös valmis ruoka. Kylläpä meidän tytötkin venyivät mahti suorituksiin äidin raksakesän aikana!

Voit varmaan uskoa, että tuona kesänä kaaduin sänkyyn raksapäivän jälkeen. Pikku hiljaa myös vartalo alkoi tottumaan ruumiilliseen työhön. Pidin koko rakennusurakan aikana, joka kesti seitsemän kuukautta, yhden puolen päivän vapaan. Muuten painoin pitkää päivää rakennuksella (ansiotöiden ohella).

Loppu kesästä koti alkoi jo näyttämään kodilta. Seinien levytystöissä minulla oli apuna iso joukko talkoolaisia. Olen edelleen niin kiitollinen! Minun työsarkaa tässä vaiheessa oli seinä- ja kattopintojen tasoitus sekä maalaaminen. Tyttäret valitsivat itse omien huoneidensa värimaailman, ja muihin tiloihin valitsin pääsääntöisesti valkoista sekä harmaata. Budjetti oli myös melkoisen tiukka, joten hankin osan rakennustarvikkeista käytettyinä tai kierrätettyinä.

Taloomme tuli vesikiertoinen lattialämmitys, ja lämpöä tuottamaan poistoilmalämpöpumppu. Tein valintani pitkälti googlailemalla, jonka jälkeen kyselin käyttökokemuksia tuttavilta ja hengailin tietysti myös raksablogeissa.

Syksyn pikku hiljaa viiletessä alkoi rakentaminenkin olla jo loppusuoralla. Kävin piipahtamassa työhaastattelussa, ja lupasin palata asiaan, kun muutto on takana. Viimeisten viikkojen loppukirin jälkeen oli aika suorittaa muuttotarkastus.

Lokakuun viimeisen viikon roudasin tavaroitamme vanhasta asunnosta uuteen. Ilmassa oli sekä innostusta, onnea että väsymystä. Lopulta vanha asunto oli tyhjä, ja postit kääntyivät uuteen osoitteeseen.

Nyt kun koitan palata ajatuksissa marraskuuhun 2011, niin tulee pelkkää tyhjää ruutua. Sen verran mittava tuo raksaprojekti kuitenkin oli, että takki oli loppumetreillä hieman tyhjä. Onneksi minulla on kuitenkin blogini postaukset ja liuta kuvia, joiden avulla voi projektin aina palauttaa mieliin. Ja onneksi minulla oli tämä blogi! Täältä sain kannustavia kommentteja ja vinkkejä sitä mukaa kun tarina eteni. Kiitos ♥

Meidän kotimme tarina on jatkunut sittemmin sisustuspainotteisena täällä blogissani. Nähdään siis jatkossakin!

Muita Indiedays Kodin tarinat -teeman kertomuksia pääset siis seuraamaan täältä!