Sähköt sain

"Sähköt sain sähkökitaraan
sähköt vain, en muuta tarvitsekaan
Soitan loppuun asti kappaleen
ylleni taivaat teen tähtineen"

Eppu Normaali - Kitara, taivas ja tähdet

Tontille tuli tänään sähköt. Vesi- ja viemäriliitokset löytyivät myös lumihangesta. Löytymättä jäi ainoastaan puhelinkaapelikieppi, joka legendan mukaan olisi pitänyt olla puhelinkaapin takana. Meillehän laajakaista tulee puhelinpiuhoja pitkin, kun 3G aluetta emme ole, eikä valokaapeliakaan ole tänne vedetty.

Aamupäivällä oli myös aloituskokous. Se meni mukavasti ja homma jatkuu. Iltapäivällä tontille tuli jo muotitkin perustusten valua varten. Ne hommat alkavat sitten maanantaina. Mitä tähän voi muuta sanoa kuin että taas huomenna raksakaupoille. Toivon mukaan viime yöstä vaivannut vatsapöpö on jo siinä vaiheessa leppynyt.

Kuvituksena on tänään nykyisen asunnon sulakeratkaisu. Onhan kuusi sulaketta varmasti tarpeeksi?

Tsau!

Pistetäänkö pakettiin?

Tämän viikon työlistalle olin kirjannut aiemmin paalutuksen, ja tuossa tavoitteessa pysyttiin. Tänään paalutuskone sanoi tak-tak-tak tiheään tahtiin, ja valmista tuli niiltä osin. Jotta paalutukseen asti päästiin, oli eilen vuorossa mittailuja. Ensinnä aamusella aloittivat kaupungin mittaosaston tyypit, ja iltapäivällä paikalle saapui puolestaan paalujen paikkojen mittaaja, joka sattuikin olemaan tarkka työssään. Hän huomasi, että asemapiirroksessa oli yhdeksän senttimetrin virhe, joka nyt korjattiin ennen paaluja. Talon asemointia leivottiin vielä hieman lennossa, ja asettui nyt sitten lopulliselle paikalleen. Tai sanotaan nyt niin, että voisi olla aika työlästä lähteä siirtelemään.

Aamulla kun kaihtimen avasin, niin ulkona odotti jälleen uusi valkea lumi, joka onneksi iltapäiväisen auringonpaisteen myötä suli pois. Homman nimi on kuitenkin se, että nyt työstetyt paalut eivät saa routia, joten nämä oli eristettävä samantien. Työjärjestys oli sellainen, että ensin eristelevyt paalulinjalle, ja sitten paaluhattu paikoilleen. Koulutukseksi tähän tehtävään riitti se, että lapsena on leikkinyt palikoilla.

Jännä muuten tuo eristelevyn hinta. Aina se kesäksi pomppaa ylös, ja öljyn maailmanmarkkinahintaan vedotaan myös. Kun lueskelee eristefirman esitettä, niin siinä kuitenkin mainostetaan, että tuotteessa on vain kaksi prosenttia raaka-ainetta ja 98 prosenttia ilmaa. Onkohan se ilmankin hinta noussut tuntuvasti?

Nyt jos olisi varmaa tietoa tulevasta säästä, niin styroxit ja paalut olisi voinut jättää tähän vaiheeseen odottamaan perustusten tekijöitä. Lähinnä siis nuo lumisateet olisivat nyt pannassa. Mutta kun mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, niin päädyimme laittamaan koko homman vielä pakettiin. Olin hankkinut neljä isoa kevyt peitettä, ja niistä kolme riitti työmaan peittämiseen. Sää suosi juuri nyt aurinkoisena sekä vähätuulisena, joten peitteet oli helppo levitellä tontille. Tuulialttiitahan nuo ovat, jos oikein myräkäksi äityy. Toivottavasti paketti kuitenkin pysyy kasassa, ja työmaan suojaus on turvassa.

Seuraavaksi pitäisi löytää viemäriliitännät ja mahdollinen puhelinkaapelikieppi. Työmaasähköä olen odottanut jo pari päivää. Sitä on tosiaan lupailtu nyt statuksella "tullaan, jos maailma ei kaadu". Tästä päätellen maailman on nyt pikkuisen kallellaan.

Keväinen arvonta 10.4.2011 asti

Keväinen arvontani juhlistaa rakennusprojektini virallista käynnistymistä. Rakennuslupa on siis myönnetty, ja näin ollen on myös aihetta pieneen juhlaan. Voi olla, että minun mentaliteetilla rakentamista ei juhlisteta pelkästään harjakaisten merkeissä, vaan tavoittelen myös niitä pienempiä välietappeja. Perustajaiset, väliseiniäiset, lvi- ja sähkötyöjäiset nyt ainakin kuullostavat tavoitteilta, joita kannattaa oikealla hetkellä juhlia!

Keväinen arvonta on nyt jotenkin lipsahtanut romanttishenkiseksi, mutta ei se mitään. Jotain modernimpaa voi olla myöhemmin luvassa...

Arvonnan voittajalle lähtee paperikassillinen pientä kivaa, joka pitää sisällään muun muassa Jeanne d'Arc Living lehden 2/2011, puuvillaisen keittiöpyyhkeen "Lavendelkakor", Miss Etoilen koristelinnun, vaniljaisen ranskalaisen saippuan "Vanillebroyée", Sköna Tingin postikortin ja sydämellisen koristeen.

Onnea arvontaan! Voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen. Jos olet lukijani, pääset kahden arvan voimalla mukaan arvontaani. Linkittämällä tämän arvonnan omalle sivustollesi tai blogiisi, saat vielä kaksi arpaa lisää.

Kommentti = 1 arpa

Kommentti + olet lukijani = 2 arpaa

Kommentti + linkitys = 3 arpaa

Kommentti + olet lukijani + linkitys = 4 arpaa

Arvonta suoritetaan 10.4.2011 kello 21:00. Lähestyvän pääsiäisen merkeissä lahjakassiin saattaa pyrkiä vielä joku sesonkiin liittyvä yllätys mukaan.

Licence to Build

Rakennuslupa on nyt myönnetty. Tosin en saanut sitä vielä postitse kotiin, mutta faksi on laulanut ja kävinpä vielä rakennusvalvonnassa pyörähtämässä ja toteamassa omin silmin sen, että asemointiin oli vielä puututtu. Tieto siitä ei tullut ainkaan liian aikaisin. Kaivinkone jo jylläsi tässä vaiheessa tontilla.

Operaatio Ahavan Janet epäili kommentoidessaan edellistä postaustani, että ihanien tunnelmakuvien aika on nyt ohi, ja tilalle tulee putkihässäkät ja muut rakennushenkiset kuvitukset. Ja näinhän siinä epäilemättä käy! : ) Vai mitä sanotte tästä näyttävästä työkalusta...

Noin 14 tunnin maanrakennus rupeaman jälkeen tontilla on valmis sorapatja. Ensi viikolla on tarkoitus käyttää kunnan mittamiehet sekä paalujen paikkojen mittaaja paikan päällä. Loppu viikolle olisi hyvä saada itse paalutus, ja heti sen jälkeen myös eristelevyt paalulinjaston mukaisesti. Ja tottahan jossain tuossa välissä pidetään vielä aloituskokous. Näiden vaiheiden jälkeen päästään perustusten rakentamisen kimppuun. Ostoslistalla ovat näin ollen ainakin eristeet ja salaojat, jotka on tarkoitus saada maastoon paalutuksen jälkeen.

Rakennusluvan myötä olen suunnitellut keväistä arvontaa, joka lähtee käyntiin tässä viikonlopun aikana. Hei nyt ♥

Kestävä suhde

Tilaamani A330S oli saapunut Porvoon Vepsäläiseen. Tämä on siis tuttavallisemmin Chrome Bell -valaisin. En taida raaskia avata laatikkoa, vaan odotan ripustamisen kanssa meidän uuden kodin valmistumista. Toisaalta voisi olla hyvä testata valaisimen toimivuus nyt eikä kuukausien päästä.

Samalla kun hain Chrome Bellin, jouduin palauttamaan syksyllä hankitun Block-valaisimen kauppaan. Block Amber on valaissut pimeitä talvi-iltoja ihan siinä missä kynttilätkin, mutta nyt se sitten loppui. Toivottavasti saan ehjän version pian tilalle. Jotenkin vielä ymmärrän erittäin edullisten valaisin hankintojen suhteen sen, että käyttöikä jää lyhyehköksi, mutta sitä vastoin vähän kalliimpien hankintojen odotan kestävän aikaa. Ihan niinkuin tuossa Artekin boxissa mainostetaan: "Buy now, keep forever". Aikaa kestäviä lamppuja ja laitteita, saako niitä edes rahalla?

Ja sitten hyppäys raksalle! Tontillani on jo kaksi kaivuria, mursketta ja suodatinkangasta. Rakennuslupa on minulle (kuulemma) postitettu tänään. Valmiinanne, paikoillanne... hep?!

Olen räpsäissyt muutaman kuvan viime päivien hiekkalaatikkoharrasteista kännykän kameralla. Lisää temmellystä tontilla on luvassa huomenna heti aamusella.

Madonna saa tunnelmoida tähän loppuun. "This used to be my playground..."

Korujuttu

Olen tilannut pari kertaa kaulakorun blogikaverin puodista. Tänään postilaatikossa oli kirjekuori, eli tilaamani helmikoru oli saapunut. Gretel niminen kaulakoru on livenä yhtä nätti kuin puodin kuvissakin. Koru pääsi kaunistamaan (vihdoin) siivoamaani työpöytää. Pölyn määrä on kenties vakio, mutta työpisteeni tuntumassa on ainakin hetkisen raikkaampi hengittää. Aika pölymagneetti tuo tietokone, ja tietysti talvella pyykin kuivaus sisätiloissa lisää pölinän määrää tuntuvasti. Keväinen aurinko paljastaa armotta pölyiset nurkat ja nuhjaantuneet pinnat. Mutta puts ja plank siis, antaa auringon vaikka paistaa.

Korussa on eri kokoisia mustia sekä kirkkaita helmia. Helminauhat on koottu kauniiseen metalliseen ripustimeen, joka tuo myös käytännöllisyyttä korun pukemiseen.

Leppeää tiistai iltaa! Tontilla on muuten kauha jo riipaissut maapintaa. Se oli sellainen pieni ja sievä kauha, mutta tosi tarkoituksella teutarointi alkaa viikonloppuna. Siitä sitten taas myöhemmin lisää...

Jotain sinistä

Jotain pientä sinistä hiipii kotiimme. Helmililjat pitävät kevään henkeä yllä. Ikkunasta ei kannata juuri nyt silmäillä ulos, sillä siellä näkisi vain lumihiutaleiden leijuvan hiljalleen.

Uskotteko, että viidesluokkalainen voi innostua siivouksesta ja imuroinnista erityisesti? Viimeksi tämä kyseinen henkilö on ollut imuroinnista kiinnostunut taaperona, jolloin imurin kyydissä istuminen olisi ollut kiinnostavaa. Nyt vaan kävi niin, että sain talomyyjältämme viivästyneen joululahjan, joka oli lilan värinen pölynimuri. Juurikin pari päivää aiemmin varhaisteinimme oli unelmoinnut tälläisestä vempeleestä. Nyt tytöllä on sitten oma pölyimuri, ja hän on innoissaan siivoillut menemään. Tällä kertaa siivoamiseen ei tarvitse patistaa, vaan vapaaehtoisuus on valloillaan. Kuinkahan kauan uutuuden viehätys kestää?

Tässä kun saisi vielä itsekin siivouskärpäsen pureman ja laittaisi työpöydän ojennukseen. Jotenkin vaan vaivaa sellainen asenne, että ei tähän asuntoon viitsi (enää) hirveästi panostaa. Totuus on kuitenkin se, että monta pölypalloa ehtii vielä laskeutua ennen kuin uusi talo on muuttovalmis.

Tipu ja ruusu

Tsirp. Paistaako teilläkin? Täällä on ainakin mitä keväisin keli. Iltapäivällä kinokset vajoavat ja räystäältä kuuluu tip tip.

Tälläisiä luontohavaintoja meillä on tehty myös sisätiloissa. Tipu katossa, ja lähes oranssina hehkuvat ruusut maljakossa.

Aurinkoista keskiviikkoa!

Mitä kaapista löytyy

Nämä ovat niitä päiviä, kun ei jaksa suuria ponnistella. Ruokakaupassa on viimeksi käyty joskus muinoin. Iltapäivällä sitä kuitenkin alkaa kurkkia kaappeihin siinä toivossa, että jotain kivaa löytyisi. Sekalaisia aineksia hetken tuijoteltuaan on vain parempi ryhtyä tuumasta toimeen. Joskus näistä mitä kaapista löytyy -aineksista valmistuu loppujen lopuksi oikein hyvää ja maistuvaa.

Jääkaapissa oli hyvännäköinen parsakaali. Mitä kaveriksi sille? Tomaatti-vuohenjuustokeitollekin löytyi suurin piirtein ainekset. Jouluksi ostetuista lehtitaikinoista olisi voinut tehdä yrttinyyttejä tai keiton lisukkeeksi twistejä. Tomaateista syntyisi myös hyvä kastikepohja, mutta mille. Sitten oli vielä sekalainen sakki perus säilykkeitä sekä pari avaamatonta antipasti purnukkaa (marinoituja valkosipuleja sekä artisokkaa).

Laiskaa laulattaa, ja syntyi lämpimiä voileipiä. Purkki tonnikalaa, ananasta, sitä tomaattisoosia, juuston jämiä sekä täysjyväleipää. Lisukkeeksi riitti yksinkertainen vihreä salaatti. Kokki ei pahastunut lasillisesta luomuista punaviiniä. Tytär viimeisteli päivän menun pienellä helpolla jälkiruoalla.

Uutta viikkoa päin! Tekisi mieleni sanoa "kuin raivo härkä", mutta sanon kuitenkin "tiikerin askelin ja mieli avoinna". Nähdään taas!

Tänään kotona

Kävin kaupoilla

Kiertelin vanhan Porvoon putiikkeja

Olisi pitänyt ostella rakennustarpeita

mutta oli kivempi käydä Design Delissä

Skafferissa ja Vågassa

Huomautan kuitenkin

että kyselin kakkosnelkun hintoja

Rautakaupassa

Enkä tuhlannut koko pienpumppaamon

budjettia

Design Delistä ostin kivan mukin, jossa on Kaisa Lekan tekemä kuvitus. Tätä samaista kuvitusta saa myös muissa astiamalleissa, sekä uutukaisena juttuna kaakeleissa. Tilasin meidän uuteen kotiin muutaman Lekan kuvittaman kaakelin. Niitä voisi sijoittaa hauskasti tulevan keittiön liesiseinustalle.

Skafferista löysin uuden teelaadun piristämään kevättäni. Breakfast in New York on unelmani, ja nyt voin hörppiä saman nimistä teetä uudesta mukistani ja unelmoida. Vielä minä jonain päivänä...

Vågassa on silmänruokaa ja pientä kivaa romanttisen sisustuksen ystäville. Muutama Miss Etoilen höyhen pyrstöinen lintunen lennänti meidän olohuoneen kattovalaisimeen. Johan se oli aikakin! Valaisin on ollut karusti tyhjillään joulun jälkeen. Vågasta keräsin myös pienen paperipussillisen ylläreitä seuraavaa arvontaani ajatellen. Kun on lupa rakentaa, niin sitä voidaankin sitten juhlistaa pienen arvonnan merkeissä.

Ja nyt vain kellutaan! Kotipesässä, viltin alla.

Kevät mielellä

Lunta, räntää, pakkasta. Kas siinäpä kevään resepti. Odotan kuitenkin ensi viikosta alkaen reilusti plus-asteita, ja kyllä se auringon paistekin kelpaisi. Enää viikko aloitukseen tontilla... tai maksimissaan kaksi. Rakennuslupa(kin) on vielä tulematta, mutta sen ennakoitu saapumisaika on viikolla 12. Ei kait tässä voi muuta sanoa kuin että naisen on käytävä ostoksilla: pienpumppaamo, eristelevyä, harkkoa, putkea ja jos jonkinlaista pientä kivaa. Raskaan sarjan ostosreissu tiedossa!

Viikonlopun ihme & kumma listalla on perustamistavan päättäminen. Finaalikaksikossa painiskelevat harkkoperustus vs. paikalla valettu sokkeli. Ontelolaatta tuohon lätkäistään sitten joka tapauksessa hyväksi lopuksi. Teräspaalutus tekee perustusten tekemisestä joka tapauksessa haastavampaa. Vertaan tätä siis meidän projektin alkuperäiseen suunnitelmaan, joka oli maavarainen laatta. Nykyisessä versiossa on toki monia hyviä puolia, mutta enemmän tämä kustantaa.

Vähän se ottaa, paljon se antaa. Rakentaminen.

Pullaa ja perustussuunnittelua

Sain tänään käsiini perustussuunnitelmat. Teräspaaluja näyttäisi tulevan talon alle 31 kappaletta. Jos takka painaa yli kolme tonnia piippuineen, niin sitten paaluja saisi olla yksi tai kaksi enemmän. Epäilen vahvasti, että takka ei tule olemaan aivan huima painoltaan. Sitä pönttöuuniahan minä suunnittelen, mutta joku simppeli neliskanttinenkin takka voisi tulla kyseeseen.

Maavaraiseen laattaan  verrattuna tämä uusi perustustapa on paljon työläämpi. Jos ajan kanssa asioita tuumaisi, niin kannattaisi vielä ottaa selvää muistakin vaihtoehdoista. Teräsperustuksiakin olen nähnyt muutamassa kohteessa, mutta oikein syväluotaavaa tietoa niistä minulla ei ole. Keväisten perustustöiden haasteet löytyvät myös ilman muuta seikasta johon ei voi vaikuttaa eli säästä. Jos on lämmintä, niin homma toimii, mutta jos lyö takatalvea kehiin, niin sitten on muuraajilla omat murheensa. Kiinnostaisi vielä tietää, että miten esimerkiksi ontelosokkelit kilpailevat harkkojen kanssa noin niinkuin kustannusmielessä? Anturavalu nyt joka tapauksessa on tulossa yhdeksi vaiheeksi sen jälkeen kun on paalutettu. Rautaista hommaa. Jotain rautakäppyröitä sinne anturaan joutuu hankkimaan...

Niin se pulla. Se on tietysti läskiäispulla päivän teeman mukaisesti. Toivotan myös samalla oikein hyvää naistenpäivää!

Ihan kohta

Tässähän ollaan ihan juuri tulisilla hiilillä tai muuten vaan jännityksestä mutkalla. Tavoittelin tälle viikolle aikataulun varmistusta, mutta suunnitelmien viimeistely menee kyllä ensi viikon puolelle. Hyvänä pointtina matkassa on se, että projektilla on edelleen pienet onnistumisen mahdollisuudet. Ontelolaattojen toimitusaika on tällä hetkellä nelisen viikkoa, mikä tarkoittaa sitä, että perustukset voivat jopa olla valmiina ajoissa.

Itsehän pyysin taloa tilatessa toimitusta toukokuun alkuun. Toivoin toimitusta toukokuuun ensimmäiselle taikka toiselle viikolle. Toimitus on kuitenkin runnottu jo viikolle 16, joka kalenterin mukaan on huhtikuun puolen välin heitteillä. Mittatiedot perustusten suunnittelua varten sain talotehtaalta kuitenkin aikataulusta kaksi viikkoa myöhässä. Tämä on entisestään syönyt aikataulusta ison haukun. Talotehdas lähetti minulle vielä tänään motivointikirjeen tyyliin: "Jos et saa perustuksia valmiiksi ajoissa, niin toimitus siirtyy syksylle." Ei siis sillä väliä, että talotehdas ei itse toimittanut tarvittavia tietoja aikataulun mukaisesti, mutta minulla ei ole toimitusajasta tinkimisen varaa.

Aikataulu menee kuitenkin suurin piirtein näin:
Viikko 11 maanrakentaminen alkaa (+ työmaasähkö)
Viikko 12 teräspaalutus
Viikko 13 anturan valu, perustukset
Viikko 14 maanrakennus osa 2
Viikko 15 ontelolaatat ja viimeistely
Viikko 16 talopaketti tontille

Työmaa kilpailee siis ammattitaidottomien rakennuttajien aloittelijasarjassa tittelistä maailman seitsemäs ihme. Katsellaan vaikka viikolla 17 uudestaan, että kuinkas sitten kävikään. Vielä on kesää jäljellä!

Kaikesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi... oikein rentouttavaa viikonloppua!

Eksynyt tapettiviidakkoon

Tapetteja, tapetteja! Tapettikirjoja selatessa ja nettisivustoja kahlatessa löytyy ihan mainioita tapetti vaihtoehtoja. Vaikka uuteen kotiin ei tapettia joka seinälle tulekaan, niin jotain jännää ja hauskaa pitää löytää elämää piristämään. Makuuhuoneita en pidä hankalina tapetointi tapauksina. Jokaisessa huoneessa voi olla vaikka ihan oma värimaailmansa. Haasteellisimmalta tuntuu nyt yhtenäinen keittiö-olohuonetila. Myös eteinen on osittain auki keittiön suuntaan. Toiveissa olisi, että isoon yhtenäiseen tilaan löytyy se punainen (tai sininen, harmaa, vihreä, musta, valkoinen) lanka, joka voi olla jollakin tapaa yllätyksellinen, mutta ei liian ristiriitainen. Tavoitetila on sellainen, että huoneessa riittää mukavaa silmäiltävää niin, että katse saa kuitenkin levollisesti siirtyä paikasta toiseen.

Borås tapettien valikoimasta löydän useamman vaihtoehdon, joka miellyttää silmää. Boråsilla on myös kiva koetapetointisivu, jonka avulla voi fiilistellä suosikki mallejaan. Tällä tavalla pääsee ainakin alkuun. Ennen ostopäätöstä näen tapetin kuitenkin mielelläni myös livenä. Boråsin Falsterbo tapeteissa on esimerkiksi katseen vangitseva musta vaihtoehto (1425), joka kaupan tapettihyllyllä saa kuitenkin mietteliääksi. Tapetti on näet matta musta, ja se tuntuu syövän valon itseensä. Pieni kiilto tuohon malliin olisi paikallaan.

Boråsilta löytyy myös näyttävät Garden sekä Boheme mallistot, eikä View 3167 ole myöskään hullumpi. Nuorempi tytär on ihastunut erääseen Boråsin vaaleanpunaiseen tapettiin, jossa on kevyt metallin hohde. Minä pidän myös runsaskuvioisista ja värikkäistä tapeteista, kunhan niissä on vain se "juttu". Rohkea tapettiveto seinällä rajoittaa enemmän muita sisustusvalintoja, kuin hillitty seinämateriaali. Mutta ei sen väliä - kerranhan täällä vain eletään!

Rauhallisemman seinän voisi tapetoida vaikkapa Marimekon Lumimarjan malliston tapetilla. Harmaa vaihtoehto on ainakin mukavan sävyisä. Jotenkin hauskoja nuo kasviaiheet, ja meillekin voisi sopia sellainenkin tapettimalli, jossa alkuperäinen kasvi on tyylitelty vähemmän esittäväksi, ja lopputulos on graafisesti hauska.

Mustapohjainen tapettimalli löytyy myös esimerkiksi Nina Campbellin mallistosta. Peony Place on ainakin nettiselailun perusteella aika hauskan näköinen. Jos on pehmeämpien sävyjen ystävä, voisi silmäillä tositarkoituksella samaisen Campbellin tuttua Birdcage-mallia.

Mitä muuten pidätte Birger Kaipiaisen legendaarisesta Kiurujen yö -tapetista? Minusta se on aivan mahtava, ja kaikista komein värivaihto on koboltin sininen siitäkin huolimatta, että kyseinen väri ei ole minun suosikki sävyjäni. Tuo kuosi ja väri vain toimivat hyvin yhteen. Itse voisin ajatella Kiurujen yön punaista tai puna-mustaa vaihtoehtoa kodinhoitohuoneen seinälle. Vähän draamaa elämään. Saattaisi silittäminenkin (vaatteiden) sujua aikamoisella otteella, kun kiurujen yötä tuijottelisi.

Nyt kun katson näitä tapettimalleja, jotka listasin esimerkeiksi, niin huomaan, että aika vahvoja kuoseja sekä värejä olen kerännyt suosikkilistalleni. Kaikkea tätä ei oikein pysty yhdistämään yhteen pieneen taloon, mutta jospa jostain suunnalta pääsisin liikkeelle suunnitelmisssani. Tai sitten meille tulee vain harmaata, valkoista ja mustaa (Not!).

© Borås Tapeter
© Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy
© Nina Campbell
© Marimekko