Edellisen kerran hirvitti, kun tilasin talon säältä suojaan, enkä niin sanotusti viittä vaille valmiina, vaikka vakaa aikomus oli ottaa talopaketti vastaan lähes valmiina. Nyt olisi sitten sitä kevyttä puhdetyötä tarjolla, jotta saa sen tulevan talon joskus valmiiksi asti. Joskus... joka sattuu olemaan yllättävän lähellä.
Sain leimakuvat Teritaloilta tänään postitse, eikä siinä mitään. Ainahan postia on kiva saada, ja varsinkin talopostia. Leimakuvien ilmestyminen postilaatikkoon tarkoittaa kuitenkin sitä, että myös minun pitää osata tehdä osani, jotta voin palauttaa kuvat ja niihin liittyvät selvitykset takaisin talotehtaalle noin viikossa. Sähkösuunnitelmia, ilmanvaihtoa, lämmön talteenottoa, väliseiniä, perustamistapaa. Tarjouksia. Osaajia. Tekijöitä.
Minulla on jotain, pieniä tunnusteluja sinne ja tänne, mutta sangen vähän valmista ja sovittua sekä aikataulutettua. Maanrakennustyöt voitaisiin aloittaa siinä maalis-huhtikuussa. Talo tulisi toukokuun alkupuolella. Pitäisi olla telineitä, puutavaraa, suojapeitteitä ja kuormalavoja. Ehkä onkin. Tärkein työkaluni on puhelin, ja sitä osaan käyttää, myös sähköpostilla voi lähetellä kutsuhuutoja eetteriin. Kukkuu, kukkuu, kuuleeko osaaja-tekijä-tyyppi?
Elämässä pitää olla tavoitteita. Ja rakkautta. Piikkilanka tulee pyytämättäkin, varsinkin jos luonteenlaatu on sellainen, että järjestää itselleen aina uusia pikku projekteja sekä tekemistä. Mitäs läksit.
Ja näitä polkuja...
Parin päivän vesisateen jäljltä kaikki on lits-löts. Tekisi mieli sanoa jotain keväästä, mutta en sano muuta kuin
HYVÄÄ TUULISPÄIVÄÄ!